Kaasukäytävä laajenee Balkanille

Yhdeksän maan yksitoista kaasuverkkoyhtiötä allekirjoitti 4. syyskuuta Thessalonikissa yhteistyösopimuksen, jolla niin sanottua vertikaalista kaasukäytävää jatketaan Länsi-Balkanille (Novini.bg, Powergame). Käytävä ei ole yksi putki vaan kansallisten kaasuverkkojen, maidenvälisten yhdysputkien ja LNG-terminaalien ketju, jota rakennetaan kahdenvälisillä sopimuksilla. Sen kautta sisämaassa sijaitsevat Kaakkois-Euroopan maat yrittävät korvata venäläistä kaasua ennen kuin EU:n oikeudelliset määräajat tulevat vastaan vuonna 2027. Laajennus kertoo kuitenkin ennen kaikkea suunnasta. Osa kartalle piirretyistä putkista puuttuu yhä.

Eteläinen osa toimii

Käytävän eteläpäässä infrastruktuuri on olemassa ja kaupallisessa käytössä. Kreikan Alexandroupolisin terminaali, kelluva yksikkö, jossa laivoilla tuotu nesteytetty maakaasu muutetaan takaisin putkikaasuksi, on ollut toiminnassa loppuvuodesta 2024. Sen kapasiteetti on 5,5 mrd. kuutiometriä vuodessa (Adevarul). Ateenan lähellä sijaitsevan vanhemman Revithoussan terminaalin purkuajat on varattu lähes kokonaan vuoteen 2040 asti (OT, Serbia Energy). Markkina odottaa reitin pysyvän käytössä pitkään.

Pohjoiseen mentäessä Bulgarian suuntaan IGB-yhdysputki on kuljettanut yli 39 miljoonaa megawattituntia sen jälkeen, kun kaupallinen käyttö alkoi (ICGB). Kuten To Brief raportoi heinäkuussa, kauppiaat varasivat 46 % Kreikan ja Bulgarian rajakapasiteetista useiksi vuosiksi eteenpäin. Se kertoo, että reitillä on kaupallista kysyntää eikä pelkkää poliittista arvoa (To Brief).

Bulgaria on lähivuosien pullonkaula. Bulgartransgaz sai 1. syyskuuta valmiiksi rinnakkaisen putkiosuuden Kulatan ja Kresnan väliselle ruuhkaiselle jaksolle, mikä kasvattaa pohjoiseen kulkevaa virtausta. Suurempi parannus, Romanian rajan kapasiteetin lähes kaksinkertaistaminen 9,4 mrd. kuutiometriin vuodessa, vaatii kuitenkin lisää rakentamista vuosina 2027–2028 (Economic.bg, Jurnalul).

Bulgarian pohjoispuolella Moldova on alkanut myydä määräaikaisia siirto-oikeuksia kauppiaille, jotka vievät kaasua sen verkon kautta Ukrainan varastoihin. Maaliskuussa 2026 tehtiin ennätysvaraus, 25 500 megawattituntia päivässä, yhdellä reitillä (Moldpres). Määrät ovat pieniä, mutta ne osoittavat, että kaasu pystyy kulkemaan koko ketjun läpi.

Länsi-Balkanin haara on vielä enimmäkseen paperilla

Thessalonikin sopimus toi ryhmään Pohjois-Makedonian NOMAGASin ja Serbian Transportgas Srbijan. Operaattorit olivat jo heinäkuussa Ateenassa käyneet läpi rajanylityspaikkojen kapasiteetteja, tariffisääntöjä ja aikatauluja sekä perustaneet yhteisen työryhmän (Gastrade).

Kreikka ja Pohjois-Makedonia rakentavat 123 kilometrin yhdysputkea Nea Mesimvriasta Negotinoon. Hanketta rahoittavat Euroopan investointipankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (NOMAGAS). Pohjoisempana NOMAGAS on myöntänyt 29,4 miljoonan euron sopimuksen Serbian-yhteyden 22,4 kilometrin osuudesta. Tavoitteena on valmistuminen vuoden 2028 viimeisellä neljänneksellä (Balkan Green Energy News). Serbian noin 144 kilometrin osuudesta ei ole vastaavaa julkista urakkatietoa.

Serbia näyttää käytävän perusongelman. Srbijagas on varannut Alexandroupolisista 300 miljoonaa kuutiometriä vuodessa kymmeneksi vuodeksi (Vreme). Varaus on todellinen, mutta se kattaa vain noin kymmenesosan Serbian vuosikulutuksesta. Samalla Serbia jatkaa lyhyitä toimitussopimuksia Gazpromin kanssa (Enerdata). Käytävä antaa Belgradille neuvotteluvaraa, ei vielä korvaavaa kaasulähdettä.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

EU:n venäläisen kaasun alasajoasetus hyväksyttiin tammikuussa 2026. Se kieltää pitkäaikaiset venäläisen LNG:n sopimukset tammikuusta 2027 alkaen ja tähtää putkikaasun lopettamiseen vuoden 2027 loppuun mennessä (European Commission, European Parliament). Aikataulu tekee käytävästä kiireellisen.

Kreikka ja Bulgaria saavat keskuksen aseman ja siirtomaksuja. Romania hyötyy kahdella tavalla: ensin kauttakulkumaana ja myöhemmin tuottajana, jos Mustanmeren Neptun Deep -kenttä aloittaa tuotannon suunnitellusti vuonna 2027 (OMV). Pohjois-Makedonia voi muuttua päätemarkkinasta kauttakulkumaaksi.

Unkari ja Slovakia ovat poliittisesti hankalammassa asemassa. Molemmat nojaavat yhä TurkStreamiin, Venäjältä Turkin kautta Kaakkois-Eurooppaan kulkevaan putkeen. Slovakian pääasiallinen siirto-operaattori kuljetti vuonna 2025 vain noin 5,4 mrd. kuutiometriä, kun määrä oli 17,8 mrd. kuutiometriä Ukrainan kauttakulun päätyttyä (Pravda.sk). Kroatian Krkin LNG-terminaali tarjoaa kilpailevan ei-venäläisen reitin, ja sen kapasiteetin kaksinkertaistamista suunnitellaan loppuvuodelle 2026 (HRT).

Luvuissa on silti varoitus. Kun Ukraina huutokauppasi joulukuussa 2025 kaksi kauttakulkureittiä, yksikään yhtiö ei varannut kuutiometriäkään (LIGA.net). Yhteistyösopimukset ja tariffialennukset eivät riitä, jos hinta, ajoitus ja kysyntä eivät osu kohdalleen. Thessalonikissa kaasukäytävä laajeni poliittisesti. Fyysisesti ja kaupallisesti se on edelleen keskeneräinen.