Eli Lilly puolittaa $2.5 billion Alzey-investoinnin

Eli Lilly rakentaa Alzeyn-tehtaastaan Saksassa vain "vähimmäislaajuuden". $2,5 miljardin hankkeen laajennus puolittuu, vaikka tehtaan runko on jo lähes valmis ja 300 työntekijää on palkattu. Suunnitelma työpaikkojen kasvattamisesta 1 000:een jää pois. Muutamaa tuntia myöhemmin Boehringer Ingelheim perui 900 miljoonan euron investoinnit Saksaan vuosille 2027–2030. Molemmat yhtiöt osoittivat samaan syyhyn: Berliinin uuteen sairausvakuutuksen säästölakiin.

Berliinin finanssipoliittinen ahdinko

Lain tausta on todellinen kustannuspaine. GKV-Beitragssatzstabilisierungsgesetz eli sairausvakuutusmaksujen vakauttamislaki vastaa tilanteeseen, jossa Saksan keskimääräinen sairausvakuutusmaksu nousi vuonna 2026 ennätykselliseen 17,5 prosenttiin bruttopalkasta. Talousasiantuntijoiden neuvosto arvioi, että sosiaalivakuutusmaksut voivat ilman uudistuksia nousta 49,7 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Lailla tavoitellaan 16,3 miljardin euron säästöjä terveydenhuoltojärjestelmästä vuoteen 2027 mennessä.

Lääketeollisuuden kannalta ratkaiseva kohta on "dynaaminen valmistaja-alennus", käytännössä pakollinen alennus lääkkeiden hinnoista. Alennus kasvaa automaattisesti, kun sairausvakuutuksen menot kasvavat. Alan järjestöjen arviot sen tasosta poikkeavat rajusti toisistaan. Saksan keskeinen lääketeollisuuden lobbausjärjestö vfa arvioi alennuksen nousevan noin 20 prosenttiin listahinnoista vuoteen 2030 mennessä, kun taas geneerisiä ja keskisuuria lääkeyhtiöitä edustava Pharma Deutschland varoittaa tason voivan nousta 50 prosenttiin. Yritysten mukaan ongelma on ennen kaikkea sisäänrakennettu nousu, ei nykyinen alennusprosentti. Lääkkeiden osuus sairausvakuutuksen menoista on noin 3,3 prosenttia, mutta niihin kohdistuu noin 12 prosenttia suunnitelluista säästöistä.

Pariisilla on shekkivihko valmiina

Boehringerin kääntyminen Ranskaan ei ole yksittäistapaus. Yhtiö lupasi 1. kesäkuuta Macronin "Choose France" -investointihuippukokouksessa 500 miljoonaa euroa neljään tuotantolaitokseen Ranskassa. Kaksi päivää myöhemmin se perui 900 miljoonan euron Saksan-investoinnit. Choose Francessa julkistettujen lääkealan investointien kokonaismäärä oli 600 miljoonaa euroa, kolminkertainen edellisvuoteen verrattuna.

EY:n houkuttelevuusbarometrin mukaan ulkomaiset investointihankkeet Saksassa ovat vähentyneet 44 prosenttia vuodesta 2019, Ranskassa lasku oli 28 prosenttia. Boehringerin Saksan-johtaja sanoi asian suoraan: "Seuraava innovaatio ei nykytilanteessa tule Saksaan".

84 prosentin marginaalit ja pakolliset alennukset

Eli Lillyn liikevaihto oli vuonna 2025 65,2 miljardia dollaria, 45 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yhtiön bruttomarginaali oli 84,3 prosenttia, eli jokaisesta liikevaihtodollarista 84 senttiä jäi jäljelle tuotantokustannusten jälkeen. Boehringerin liikevaihto oli 27,8 miljardia euroa, kasvua 7,3 prosenttia. Saksassa patenttilääkkeiden hinnat ovat jo 114 prosenttia Euroopan keskiarvosta. Näillä marginaaleilla ja hintatasoilla väite Saksan korkeampien alennusten kaupallisesta kestämättömyydestä ei istu kovin siististi yhtiöiden lukuihin.

Yritysten liikkeet näyttävät samalla, missä Brysselin valta loppuu. EU pääsi toukokuussa 2026 alustavaan sopuun kriittisiä lääkkeitä koskevasta asetuksesta, jonka tarkoitus on palauttaa lääketuotantoa Eurooppaan. Terveydenhuollon hinnoittelu kuuluu kuitenkin EU:n perussopimuksissa jäsenvaltioille. Jokainen hallitus päättää itse lääkkeiden hinnoista, eikä Bryssel voi kävellä päätösten yli. EU voi kannustaa tehtaita Euroopan maaperälle. Se ei voi estää jäsenvaltiota heikentämästä investoinnin kannattavuutta.

Euroopan osuus maailman lääkeaineiden eli lääkkeiden vaikuttavien kemiallisten yhdisteiden tuotannosta on pudonnut 63 prosentista vuonna 1981 noin 6 prosenttiin. Kriittisiä lääkkeitä koskevan asetuksen ehdotettu 5 miljardin euron rahasto on rivi tulevassa EU-budjetissa, ei vielä sidottua rahaa.

Berliini on ahtaassa paikassa. Sen on hillittävä terveysmenoja, jotka nostavat työntekijöiden ja työnantajien maksurasitusta ennätystasolle. Jos investoinnit kuitenkin valuvat Alzeyn ja Ingelheimin sijasta Toulouseen ja Corkiin, EU:n lääkeomavaraisuus ei murene Pekingistä käsin. Se murenee jäsenvaltioiden omien budjettipaineiden kautta.