EPA poistaa valtaosan voimaloiden päästörajoista

Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA allekirjoitti 14. syyskuuta lopullisen päätöksen, jolla kumotaan valtaosa Bidenin hallinnon vuonna 2024 asettamista voimaloiden kasvihuonekaasurajoista. Päätös poistaa nykyisten hiilivoimaloiden ja uusien kaasuturbiinien päästörajat, joiden noudattaminen olisi perustunut hiilidioksidin talteenottoon (EPA, Sidley).

Erillinen ehdotus ulottuisi pidemmälle. Se poistaisi jäljelle jäävät päästörajat ja peruuttaisi EPA:n oikeudellisen arvion, jonka mukaan energiantuotannon päästöt lisäävät terveydelle ja ympäristölle vaarallista ilmansaastetta (Sidley). Arvio muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla EPA on säännellyt voimaloiden hiilidioksidipäästöjä.

Arvion peruuttaminen ei kumoaisi Yhdysvaltain ilmansuojelulakia eikä estäisi tulevaa hallintoa palauttamasta sääntelyä. Seuraava EPA joutuisi kuitenkin rakentamaan sääntelyn oikeudelliset perustelut uudelleen alusta lähtien.

Mikä on päätetty ja mikä ei

Allekirjoitettu kumoamispäätös tulee voimaan, kun se julkaistaan Yhdysvaltain hallinnon virallisessa säädöskokoelmassa Federal Registerissä. Syyskuun 15. päivänä julkaisua ei vielä ollut tehty. Voimaantulon jälkeen osavaltioiden oikeusministerit ja ympäristöjärjestöt voivat riitauttaa päätöksen tuomioistuimessa. Tuleva hallinto voi puolestaan valmistella korvaavat säännöt.

Laajemman ehdotuksen lopulliselle hyväksymiselle ei ole määräpäivää. Ennen päätöstä EPA:n on järjestettävä julkinen lausuntokierros. Menettely kestää tavallisesti kuukausia.

EPA arvioi kumoamisen säästävän 300 mrd. dollaria (EPA). Viraston aiemmassa ehdotuksessa säästöiksi arvioitiin nykyrahassa noin 19 mrd. dollaria, kun laskennassa käytettiin 3 prosentin diskonttokorkoa (Federal Register). EPA ei ole selittänyt lukujen eroa. Viraston mallinnuksen mukaan päätös kasvattaa päästöjä vuoteen 2035 mennessä 123 miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuodessa verrattuna sääntöjen säilyttämiseen (regulations.gov). Kyse on vuosittaisista lisäpäästöistä, ei kymmenen vuoden aikana kertyvästä kokonaismäärästä.

Euroopan kustannusrasite on todellinen mutta vanhempi

Päätös kasvattaa EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyeroa, mutta ero ei syntynyt nyt. Eurooppalainen teollisuus maksaa sähköstä ja kaasusta selvästi enemmän kuin yhdysvaltalaiset kilpailijansa. Draghin kilpailukykyraportin mukaan syitä ovat halvan venäläisen putkikaasun menettäminen, EU:n päästökauppa eli järjestelmä, jossa yritykset maksavat jokaisesta hiilidioksiditonnista, sekä korkeammat verkkokustannukset. Myös komission kohtuuhintaisen energian toimintasuunnitelma pitää rakenteellisesti korkeita energiahintoja keskeisenä kilpailukykyongelmana.

Kumotut Yhdysvaltain säännöt olisivat edellyttäneet voimaloilta investointeja vasta myöhemmin, sillä määräajat ulottuivat 2030-luvulle. Yksikään eurooppalainen hallitus, toimialajärjestö tai tutkimuslaitos ei ole toistaiseksi arvioinut, miten juuri päätös vaikuttaa hintoihin, tuotantoon tai investointeihin.

Yhdysvaltojen mahdollisesta kustannusedusta kärsisivät herkimmin peruskemikaalien ja lannoitteiden valmistajat, sillä maakaasu toimii näillä aloilla sekä energianlähteenä että raaka-aineena. Espanjan kemianteollisuus maksaa maakaasusta jo nyt moninkertaisesti Yhdysvaltain vertailuhintoihin nähden (FEIQUE).

CBAM suojaa tuonnilta, ei auta viennissä

EU:n hiilirajamekanismi CBAM veloittaa maahantuojilta sementin, teräksen, alumiinin, lannoitteiden, vedyn ja sähkön tuotantoon sitoutuneista hiilipäästöistä. Suurempipäästöisestä yhdysvaltalaisesta tuotteesta peritään siksi EU:ssa korkeampi hiilimaksu (Commission CBAM, CBAM Regulation). Mekanismi suojaa EU:n sisämarkkinoita, mutta ei auta eurooppalaisia viejiä Yhdysvalloissa tai kolmansissa maissa. CBAM ottaa myös valmistuksessa käytetyn sähkön huomioon vain osassa mekanismin kattamista tuotteista. Kemikaalit eivät kuulu sen piiriin lainkaan.

EPA:n päätös ei muuta eurooppalaista ilmastolakia, joka velvoittaa EU:n vähentämään nettopäästöjä vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä ja saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvaltojen vetäytyminen ei poista Euroopan oikeudellisia velvoitteita. Päätös voi lisätä paineita energiaintensiivisille eurooppalaisille vientiyrityksille, jotka toimivat jo ennestään kustannustappiolla, mutta mitattavasta uudesta hinta- tai investointivaikutuksesta ei vielä ole näyttöä. Ratkaisevaa on, pystyvätkö komissio ja jäsenmaat kaventamaan energiakustannusten eroa nopeuttamalla lupamenettelyjä ja sähköverkkoinvestointeja. Vastuu on niillä, ja ongelma oli olemassa jo ennen EPA:n viimeviikkoista päätöstä.