Viro avasi 110 km droonirajaa

Viron ja Venäjän 136 kilometrin maarajalla uusi rajainfrastruktuuri pystyy nyt havaitsemaan vieraita drooneja ja pudottamaan niitä. Viron poliisi- ja rajavartiolaitos on saanut valmiiksi ensimmäiset droonintorjuntaosuudet maan kaakkoisrajalla (ERR). Julkisten tietojen perusteella vastaavaa järjestelmää ei ole käytössä millään muulla EU:n ja Venäjän välisellä maarajalla. Rakennettuna on yli 110 kilometriä, ja tekninen valvonta kattaa lähes kaksi kolmasosaa koko 338 kilometrin itärajasta. Työn odotetaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä (ERR).

Laitteisto näyttää toimivan. Epäselväksi jää, miten päätöksenteko sen yläpuolella toimii. Julkisista tiedoista ei käy ilmi, kuka antaa luvan droonin pudottamiseen, kuinka nopeasti päätös kulkee tai syötetäänkö Viron sensoritietoa Baltian tai Naton yhteiseen ilmatilannekuvaan. Sama puute koskee koko itäistä rajavyöhykettä Itämereltä Mustallemerelle. Mitä useammin hallitus joutuu ratkaisemaan tilanteen tapauskohtaisesti, sitä suuremmaksi riski kasvaa.

Moskova on lisännyt poliittista painetta väittämällä, että Viro sallii Ukrainan käyttää ilmatilaansa drooni-iskuihin Venäjää vastaan. Väitteelle ei ole esitetty näyttöä. Se kuitenkin kertoo, miksi jokainen tunnistamaton drooni rajan lähellä voi muuttua sekä turvallisuusvälikohtaukseksi että informaatiovaikuttamisen välineeksi. Toimiva havaintojärjestelmä tekee tilanteesta aiempaa herkemmän molemmille.

Jokainen maa rakentaa itse

Puolan Shield East -ohjelmassa on suojattu yli 61 kilometriä itärajaa sensoreilla, varastointipaikoilla ja muulla infrastruktuurilla. Lisäksi suunnitteilla on 207 kilometriä (Defence24, gov.pl). Varsova on perustanut alueellisiin puolustusjoukkoihinsa rajapuolustuskomponentin ja antanut prikaateille vastuun tietyistä rajaosuuksista. Ratkaisu on kuitenkin Puolan kansallinen sotilaallinen järjestelmä. Julkisista lähteistä ei löydy yhteistä Puolan ja Baltian komentorakennetta eikä yhteistä päätösvaltaa droonivasteeseen.

Latvia näyttää saman ongelman toisesta suunnasta. Maa on julkaissut rauhanajan säännöt siitä, miten sotilaallisista droonivälikohtauksista aiheutuvia vahinkoja korvataan (Sargs.lv). Se kertoo enemmän oikeudellisesta selkeydestä droonin osuman jälkeen kuin siitä, kuka pysäyttää droonin ennen osumaa. Baltian nykyinen rajayhteistyö koskee ennen kaikkea muuttoliikepainetta, ei droonien torjuntaa.

Nato testaa parhaillaan, pystyvätkö liittolaisten droonintorjuntajärjestelmät toimimaan yhdessä. Mittakaava kasvaa nopeasti. Technical Interoperability Exercise 26 -harjoituksessa yli 60 järjestelmää useista maista testattiin yhteisissä tutka-, häirintä- ja komentojärjestelmäkokeissa. Liettuassa Project Flytrap yhdisti droonintorjunta-alustoja ja tekoälyä hyödyntäviä komentoverkkoja kahdeksan maan kesken (DVIDS, DVIDS). Nato-maat ovat ilmoittaneet investoivansa yli 40 mrd. dollaria viidessä vuodessa droonintorjuntakykyyn (Defence Industry Europe).

Järjestelmien tekninen yhteensopivuus ei silti ratkaise päätösvaltaa. Maat ostavat edelleen tutkia, häirintälaitteita, kameroita ja ohjelmistoja erillisinä kokonaisuuksina, jotka vaativat usein räätälöintiä ennen kuin ne toimivat yhdessä (Escudo Digital). Rahaa laitteisiin on liikkeellä. Rajat ylittävää toimivaltaa niiden käyttöön ei ole syntymässä samaa vauhtia.

Sekunnit katoavat päätösketjuun

Suomi näyttää, miltä oikeudellinen selkeys voi näyttää. Rajavartiolaki, poliisilaki ja laki puolustusvoimista antavat kukin drooneihin puuttumisen toimivaltuuksia eri viranomaiselle. Jokaisen on arvioitava erikseen, onko voimankäyttö tarpeellista ja oikeassa suhteessa uhkaan (Finlex). Laki on selvä: kolme lakia, kolme viranomaista, kolme arviota. Vaikeampaa on yhdistää yksittäinen sensorihälytys oikeaan päätöksentekijään ennen kuin drooni on jo siirtynyt seuraavan maan ilmatilaan.

Romania näyttää viiveen hinnan. Tonavan alueen droonivälikohtauksissa viranomaiset havaitsivat ilmamaaleja, aktivoivat ilmapuolustuksen, valmistelivat helikoptereita, lähettivät siviilihälytyksiä ja ilmoittivat asiasta Naton rakenteisiin yhden tapahtuman vuoksi (Aktual24). Puolustusministeri Radu Miruță on myöntänyt, että Constanțan satama tarvitsee oman havaintojärjestelmän, koska sotilaallinen puolustus ja siviili-infrastruktuurin suojaaminen edellyttävät eri kykyjä (Adevărul).

Viro on vastannut ensimmäiseen kysymykseen: etulinjan valtio pystyy rakentamaan toimivia droonintorjuntaosuuksia rajalleen. Nato ja EU eivät ole vielä vastanneet toiseen kysymykseen. Kuka johtaa vastetta, kun drooni siirtyy yhden maan sensoreista toisen maan ilmatilaan, ja kuinka nopeasti toimivalta pystyy liikkumaan? Ilman vastausta Euroopan itäraja jää kansallisten järjestelmien ketjuksi, jonka heikoin kohta on juuri ne sekunnit, jolloin päätös pitäisi tehdä.