Viro ostaa Moldovalle panssariajoneuvoja

Viron puolustushankintakeskus on allekirjoittanut sopimuksen yli 100 kanadalaisvalmisteisesta Roshel-panssariajoneuvosta Moldovan asevoimille. Sopimuksen arvoksi on kerrottu yli 50 milj. euroa, ja toimitusten odotetaan valmistuvan toukokuuhun 2027 mennessä (Digi24). Rahoitus tulee Euroopan rauhanrahastosta, joka on EU:n talousarvion ulkopuolinen väline sotilaalliseen tukeen.

Ostajana toimii Viron valtion virasto. Kalusto menee Moldovan armeijalle, joka toimii sotaa käyvän Ukrainan naapurissa. Toimittaja on kanadalainen yhtiö. Hankintaketju kertoo paljon siitä, miten EU aseistaa kumppanimaitaan silloin, kun unionin oma budjetti ei siihen taivu.

Miksi EU:n budjetilla ei voi ostaa aseita

EU:n perussopimukset kieltävät sotilaallisten menojen rahoittamisen unionin varsinaisesta talousarviosta. Tätä varten jäsenmaat loivat Euroopan rauhanrahaston, EPF:n, jota ne rahoittavat suoraan. Rahastoa ohjaa neuvosto eli jäsenmaiden hallitukset, ja se toimii tavanomaisten budjettisääntöjen ulkopuolella (Council).

Järjestely tekee EPF:stä nopeamman ja joustavamman kuin EU:n tavallinen rahankäyttö. Samalla se heikentää Euroopan parlamentin valvontaa. Parlamentti tarkastaa normaalisti EU-varojen käyttöä, mutta EPF:ssä sen ote on rajallinen.

Moldova on rahaston toiseksi suurin tuensaaja Ukrainan jälkeen. EU on kanavoinut Moldovalle EPF:n kautta 197 milj. euroa vuodesta 2021 alkaen. Rahalla on rahoitettu kalustoa ja koulutusta, joiden tarkoitus on tuoda Moldovan asevoimia lähemmäs EU:n standardeja (European Commission, Vocea Basarabiei). Neuvosto hyväksyi Moldovaa koskevan tukipaketin virallisesti huhtikuussa 2024 ja kytki sen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa (Council).

Bryssel hyväksyy, Viro ostaa, Moldova vastaanottaa

Roshel-sopimuksen merkitys ei rajoitu ajoneuvoihin. Olennaista on toteutustapa. EU hyväksyy sotilaallisen avun Moldovalle, mutta unionilla ei ole keskitettyä virastoa, joka ostaisi panssariajoneuvoja. Sen sijaan Viron RKIK, maan puolustusinvestointikeskus, toimii ostajana: se järjestää kilpailutuksen, allekirjoittaa sopimuksen ja hoitaa toimitukset.

Jäsenmaat antavat poliittisen mandaatin ja rahat. Moldova saa kaluston.

Tällaisesta mallista on tulossa tavallinen EU:n itäisellä reunalla. Se antaa unionille keinon toimia puolustuksessa ilman liittovaltiomaista hankintabyrokratiaa. Samalla syntyy valvontakysymys: miksi toteuttajaksi valittiin juuri RKIK eikä jonkin toisen jäsenmaan virastoa? Julkisista asiakirjoista ei käy ilmi valinnan perusteita, toimittajavalinnan kriteerejä eikä yksikköhintaa.

Kanadalainen toimittaja näyttää myös toisen piirteen. EPF-hankinnat kumppanimaille eivät rajaudu EU:n puolustusteollisuuteen. Viron aiemmissa Moldovaan liittyvissä tarjousasiakirjoissa hyväksyttiin tarjoajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Britanniasta, Japanista ja Etelä-Koreasta (SSB).

Naapurit seuraavat

Romanialle sopimus on suoraa turvallisuuspolitiikkaa. Romania jakaa rajan Moldovan kanssa, ja Moldova sijaitsee EU-alueen ja Ukrainan sodan heijastusvaikutusten välissä. Galațin ja Constanțan lähellä sattuneet droonitapaukset ovat tehneet etäisyydestä konkreettisen (DW Romania). Paremmin varustettu Moldovan armeija vähentää yhtä haavoittuvaa kohtaa sodan ja EU:n alueen välissä.

Unkari on toiminut toiseen suuntaan. Budapest on käyttänyt neuvoston veto-oikeuttaan hidastaakseen EU:n tukea Ukrainalle ja Moldovalle (Portfolio). Tätä sopimusta se ei estänyt. Tulevat miljardiluokan EPF-päätökset voivat silti viivästyä poliittisesti, ja EU-lainsäätäjät ovat kehottaneet jäsenmaita kasvattamaan Moldovan osuutta rahastosta (Moldova1).

Nopeutta ilman kunnollista valvontaa

Roshel-hankinta toimii toimituskyvyn testinä. EU-tason päätös tuottaa konkreettista sotilaskalustoa ilmoitetulla aikataululla. Julkinen tieto jää silti ohueksi. Asiakirjoista ei selviä, kuka valitsi RKIK:n toteuttajaksi, mikä ajoneuvojen yksikköhinta on tai mistä kansalaiset voivat tarkistaa hankkeen toteutumaraportit.

Euroopan parlamentin budjettivalta EPF:ään on tarkoituksella rajattu. Moldovan oma parlamentti ei näy sopimusta koskevassa saatavilla olevassa raportoinnissa.

EU rakentaa puolustustoimitusten järjestelmää, joka liikkuu nopeammin kuin unionin tavallinen budjetti. Roshel-sopimus osoittaa, että järjestelmä pystyy toimittamaan kalustoa. Se ei vielä vastaa siihen, kuka kantaa vastuun, kun julkisuus kysyy, miksi juuri tämä virasto valittiin, miksi juuri tämä toimittaja voitti ja mitä ajoneuvot lopulta maksavat.