Viro laillisti ydinvoiman äänin 63-10

Helmikuussa 2025 Viro, Latvia ja Liettua tekivät sen, mitä oli valmisteltu yli vuosikymmenen: ne irtautuivat Venäjän hallitsemasta BRELL-sähköjärjestelmästä ja synkronoituivat Manner-Euroopan verkkoon (ENTSO-E, Kleinman Center). Se oli energiapoliittinen itsenäisyysjulistus. Nyt Baltian maiden on rakennettava sähköjärjestelmä, joka kestää sen seuraukset.

Viron parlamentti hyväksyi 17.6.2026 ydinenergia- ja turvallisuuslain äänin 63-10. Laki luo ensimmäistä kertaa maan historiassa oikeusperustan rauhanomaiselle ydinenergialle (Riigikogu). Se ei hyväksy yhtään reaktoria, valitse rakennuspaikkaa eikä sido valtiota voimalahankkeeseen. Se määrittää perussäännöt: kuka valvoo, miten luvat myönnetään ja kuka vastaa ydinjätteestä.

Irtautumisesta kapasiteetin rakentamiseen

Sähköverkko ei ole varasto. Tuotannon ja kulutuksen on vastattava toisiaan lähes reaaliajassa, muuten järjestelmä horjuu. Tuuli- ja aurinkovoima tuottavat sähköä edullisesti, mutta sää määrää ajoituksen. Akut tasaavat vaihtelua tunneiksi, harvoin viikoiksi. Siirtoyhteydet naapurimaihin auttavat, jos myös naapurilla on sähköä tarjolla.

BRELL-irtautumisen jälkeen Baltia ei enää nojaa Moskovaan taajuudenhallinnassa eli siinä jatkuvassa hienosäädössä, joka pitää sähköverkon vakaana. Samalla menetettiin myös fyysinen puskurikerros: Venäjän suuren voimalaitoskaluston pyörivä massa, joka vaimensi äkillisiä tuotannon ja kulutuksen muutoksia. Vastuu on nyt Baltian verkoilla ja eurooppalaisilla kumppaneilla. Liettuan markkinadata näyttää jo paineen. Eräällä tuoreella viikolla kotimainen tuotanto laski, kulutus kasvoi ja tuonti nousi paikkaamaan vajetta (LRT). Rajayhteydet auttavat, mutta niiden kapasiteetti on rajallinen. Jos yhteyksiä varataan verkon vakauden turvaamiseen, halvemman sähkön kaupallinen siirto maiden välillä voi vähentyä.

Ydinvoima sopii tähän asetelmaan säästä riippumattomana vähähiilisenä perusvoimana. Suuret turbiinit tuovat verkkoon myös pyörivää massaa, jota Baltia menetti BRELL-järjestelmästä irtautuessaan. Se ei poista tarvetta siirtoyhteyksille, akuille tai kulutusjoustolle. Se muuttaisi luotettavan tuotannon rakennetta.

Etenemismalli, jossa on monta porttia

Viron laki perustaa ydinenergiaa valvovan yksikön kuluttajansuoja- ja teknisen sääntelyn viranomaisen TTJA:n yhteyteen. Sen on määrä aloittaa toimintansa 1.1.2027. Lupaprosessi on vaiheistettu: alustava arviointi, rakentamislupa, koekäyttö, käyttölupa ja käytöstäpoisto (Riigikogu). Parlamentti lisäsi vielä poliittisen lukon. Varsinainen rakentamispäätös tarvitsee myös kansanedustajien hyväksynnän viranomaisen ja hallituksen rinnalla.

Uutta kehikkoa haluaa käyttää Fermi Energia. Yhtiö esittää kahta GE Hitachi BWRX-300 -pienreaktoria. Mallia rakennetaan jo Ontarion Darlingtonissa, ja se on Yhdysvalloissa viranomaisarvioinnissa, joten kyse ei ole pelkästä esitteestä (ANS). Tavoitteena on ensimmäinen sähköntuotanto vuonna 2036 (ERR).

Noin 600 MW:n kapasiteetin hinnaksi arvioidaan 4,5 mrd. euroa. Viron ilmastoministeriön mukaan toimeenpano vaatii vielä kymmeniä asetuksia. Hallituksen nykykanta on, ettei valtio rahoita ydinvoimalaa. Fermi taas katsoo, että hanke tarvitsee valtion tukeman hintatakuumekanismin. Rahoitus on todennäköisesti todellinen kynnys. Laki voi tehdä hankkeesta mahdollisen, mutta sijoittajat sitoutuvat miljardeihin vasta, jos tulomalli on pankkien ja rahoittajien mielestä uskottava.

Naapurien vastaukset samaan ongelmaan

Viro ei ratko kysymystä yksin. Ruotsin valtiopäivät hyväksyi 15.6.2026 ydinvoiman sijoituspaikkojen laajentamisen, ja Vattenfall valitsi Rolls-Roycen pienreaktoriteknologian kolmeen yksikköön Ringhalsin lähelle (Riksdag, Rolls-Royce). Vattenfallin toimitusjohtaja sijoitti reaktorit silti noin vuoteen 2040 (SVT). Latvia panostaa ydinvoiman sijasta siirtoyhteyksiin ja akkuvarastoihin (TEGOS Legal). Liettualla on varoittava kokemus: neuvostoaikaisten Ignalinan reaktorien purku jatkuu vuoteen 2049, käytettyä polttoainetta on varastoitava 50 vuotta ja geologinen loppusijoituspaikka tarvitaan vuoteen 2090 mennessä (LRT English).

Myös EU:n kehikko on muuttunut. Ydinvoima kuuluu nyt taksonomian ilmastosääntöjen piiriin, ja Net-Zero Industry Act käsittelee pienreaktoreita strategisena teknologiana (EUR-Lex, World Nuclear News). Se helpottaa valtiontuen perustelemista, mutta ei lyhennä vuosikymmenen mittaista matkaa laista sähköntuotantoon.

Viro on hyväksynyt reitin, ei vielä kulkuvälinettä. Baltian energiaomavaraisuuden todellinen koe käydään 2030- ja 2040-luvuilla: saadaanko viranomaiset koottua, kaapelit rakennettua, sopimukset allekirjoitettua ja reaktorit tuottamaan sähköä. Ydinvoimasta voi tulla osa järjestelmää. Ratkaisevat vastaukset eivät kuitenkaan synny laista, vaan siitä, kuka maksaa, kuka rakentaa ja pystyykö Eurooppa muuttamaan pienreaktorit lupaavista hankkeista toimivaksi infrastruktuuriksi.