Viron 1.2 miljardin puolustusaukko

Hanno Pevkur erosi tällä viikolla Viron puolustusministerin tehtävästä kahden hankintaepäonnistumisen takia. Molemmat johtavat samaan kysymykseen: pystyykö Venäjän rajanaapuri osoittamaan, mihin puolustusrahat ovat menneet? Viron valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ei luotettavasti. Ongelma ei jää Tallinnaan, koska EU-rahaa kulkee nyt samojen kansallisten järjestelmien läpi.

Kuten To Brief kertoi Pevkurin ilmoitettua erostaan, kohu koskee ennakkomaksuja ja vastuun puutetta kiireellisissä puolustushankinnoissa. Kokonaisuus koostuu kahdesta erillisestä epäonnistumisesta. Yhdessä ne ovat vakavampia kuin kumpikaan yksin.

Ampumatarvikkeet, jotka eivät saapuneet

Viron puolustusinvestointikeskus RKIK, joka vastaa valtion sotilashankinnoista, teki sopimuksen Datasel S.R.L.:n kanssa Ukrainalle tarkoitetuista tykistöammuksista. Italiaan rekisteröity yhtiö kytkeytyy intialaiseen Neco Defence Munitionsiin. Sillä ei ollut näkyvää aiempaa näyttöä tällaisten ampumatarvikkeiden myynnistä (ERR News, Euractiv).

Viro maksoi suuria ennakoita. Ampumatarvikkeet eivät joko päätyneet Ukrainaan tai ne hylättiin puutteellisina tai vaatimukset alittavina (Breaking Defense). Tarkastajat kävivät läpi 72,1 miljoonan euron toimittajaennakot ja löysivät ongelmia 71,6 miljoonasta eurosta. Suurin ongelmallinen toimittaja oli saanut 59,8 miljoonaa euroa (Riigikontroll).

Datasel kiistää Viron tulkinnan. Yhtiön mukaan se laskutti 58 miljoonan euron edestä toimitettua materiaalia ja Viro katkaisi sopimuksen ennenaikaisesti (ERR News). Asia on nyt välimiesmenettelyssä. Julkinen aineisto ei ratkaise, jäikö tavara toimittamatta, oliko se kelvotonta vai hylättiinkö se ilman sopimuksellista perustetta. Jos Viro ei saa kiistanalaisia varoja takaisin, noin 70 miljoonan euron lasku jää Viron valtion budjettiin (Kyiv Independent).

Vastuukysymys on auki. Pevkurin mukaan ministeri määrittää politiikan mutta ei valitse toimittajia. RKIK:n entinen johtaja Magnus-Valdemar Saar taas sanoo, että suurilla päätöksillä oli ministeriön johdon hyväksyntä (ERR). Julkisesti saatavilla olevat asiakirjat eivät kerro, miksi Dataselia pidettiin hyväksyttävänä toimittajana.

Varasto, jota ei voi tarkastaa

Toinen epäonnistuminen on erillinen, mutta se pahentaa vahinkoa. Viron valtiontalouden tarkastusvirasto Riigikontroll ilmoitti, ettei se pystynyt varmistamaan 1,2 miljardin euron puolustusvarastojen kirjanpitoarvojen oikeellisuutta. Puolustusvoimien varastokirjanpito ei osoittanut luotettavasti, mitä tavaroita, missä määrissä ja millä arvoilla oli kirjattu tai jätetty perusteettomasti kirjaamatta (ERR News, Riigikontroll). Tämä ei tarkoita, että 1,2 miljardin euron kalusto olisi kadonnut. Se tarkoittaa, etteivät tarkastajat voineet varmistaa kirjanpidon vastaavan todellisuutta. Sen jälkeen kaikkia muita puolustusväitteitä on vaikeampi pitää luotettavina.

Maa, joka on rakentanut uskottavuutensa Ukraina-tuen ja itäisen sivustan valmiuden varaan, ei pystynyt osoittamaan, että kiireellinen ampumatarvikeketju oli hallinnassa ja että omat varastot olivat tarkastettavissa.

EU-raha, kansallinen näyttö

Kohu ulottuu Viroa pidemmälle, koska EU:n puolustusraha nojaa kansallisiin ministeriöihin. Ne valitsevat toimittajat, tarkastavat toimitukset ja pitävät kirjanpidon kunnossa. Bryssel ei valitse sopimuskumppaneita eikä käy varastoissa laskemassa tavaraa.

Euroopan rauhanrahasto EPF on EU:n budjetin ulkopuolinen väline, jota hallinnoi neuvosto eli jäsenvaltioiden hallitukset. Sen kautta voidaan korvata maille Ukrainalle lahjoitettuja aseita tai Ukrainan puolesta tehtyjä hankintoja (Council). ERR Newsin mukaan komissio selvittää, pitääkö Viron palauttaa epäonnistuneeseen ampumatarvikehankintaan liittyviä EPF-varoja. Virolla on myös 2,34 miljardin euron sopimus SAFE-välineestä, joka on EU:n uusi puolustuslainainstrumentti. Ensimmäinen 351,6 miljoonan euron maksu on jo suoritettu (European Commission DG DEFIS).

Molemmissa välineissä vaikein osa jää kansalliselle tasolle. Jos toimittaja epäonnistuu, sopimusvaltio joutuu perimään rahat takaisin omissa tuomioistuimissaan. Tšekin ampumatarvikealoite näyttää toisen mallin: Praha on liittänyt rahoittajamaat osaksi tarkastusketjua, eivätkä lahjoittajamaiden tarkastajat ole löytäneet sitä korruptiota, jota kriitikot ennustivat (CT24). Nopeus voi toimia, jos näyttö kulkee rahan mukana.

Viron tapaus ei todista, että EU:n puolustushankinnat olisivat korruptoituneita. Se osoittaa Euroopan suurimman uuden menolisäyksen heikon kohdan. Peruskysymyksiin ei vastattu ajoissa: kuka valitsi toimittajan, mitä tarkastuksia tehtiin, mitä saapui ja kuka hyväksyi toimituksen. Vastaukset jäivät puuttumaan, kunnes tarkastajat totesivat ministerin eron jälkeen, että lähes kaikki ennakkoon maksetut rahat olivat ongelmallisia. Komission ja jäsenvaltioiden on pystyttävä vastaamaan näihin kysymyksiin ennen kuin samaan kansalliseen putkeen ohjataan lisää EU-tuettua puolustusrahaa.