Saksa sai läpi teollisuustukensa

Slovakian ainoa alumiinisulatto Slovalco sai hiljattain hallitukselta lähes 470 milj. euron lupauksen vuoteen 2030 asti. Rahalla katetaan sähkökustannuksia ja pidetään uunit käynnissä (Denník E). Slovakiassa tuki esitettiin poikkeuksellisena pelastusoperaationa. Saksa sai pian läpi paljon suuremman järjestelyn.

Euroopan komissio hyväksyi 8. heinäkuuta Berliinin sähköhintakompensaation laajennuksen. Ohjelmassa valtio korvaa paljon energiaa käyttäville tehtaille hiilikustannusta, jonka sähköntuottajat siirtävät päästökaupan vuoksi sähkön hintaan. Tukea voi nyt hakea noin 20 uutta toimialaa lasiteollisuudesta akkuihin, ja aiemmin tuen piirissä olleet alat saavat hieman suuremman korvauksen (Spiegel, BBH Blog). Kyse oli jo toisesta laajennuksesta muutamassa viikossa. Kesäkuussa komissio salli Saksan yhdistää kompensaation erilliseen teollisuussähköohjelmaan, mikä lisää budjettikuluja arviolta noin 1 mrd. eurolla (Zeit).

Järjestely ei riko EU-oikeutta. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artikla kieltää valtiontuet, jotka antavat yhden maan yrityksille perusteettoman kilpailuedun, mutta sallii poikkeukset, jos tuella estetään suurempi vahinko. Tässä tapauksessa perustelu on hiilivuodon torjuminen: energiaintensiivisen tuotannon ei haluta siirtyvän Euroopan ulkopuolelle hiilikustannusten vuoksi. Komissio hyväksyi Saksan mallin tällä perusteella. Ongelma ei ole sääntöjen rikkominen vaan se, mitä samoista säännöistä seuraa, kun jäsenvaltioiden budjettivara on hyvin erilainen.

Miten hiilikustannukset halkovat sisämarkkinaa

Ketju on yksinkertainen. EU:n päästökaupassa sähköntuottajat ostavat päästöoikeuksia saastuttamisesta. Kustannus siirtyy sähkön hintaan. Paljon sähköä käyttävät tehtaat maksavat enemmän, vaikka niiden oma tuotanto ei aiheuttaisi suoria päästöjä samalla tavalla. Valtiot keräävät miljardeja huutokauppaamalla päästöoikeuksia ja voivat palauttaa osan tuloista teollisuudelleen kompensaationa.

Sisämarkkina alkaa eriytyä siinä, kuinka paljon rahaa kukin valtio palauttaa. Saksa aikoo käyttää vuonna 2026 teollisuuden sähköhintakompensaatioon 2,9 mrd. euroa, mikä vastaa noin 67:tä prosenttia sen arvioiduista 4,3 mrd. euron päästöhuutokauppatuloista (Ariadne). Ranska käytti samaan tarkoitukseen 44 prosenttia huutokauppatuloistaan, Belgia 33 prosenttia ja Slovakia noin 5 prosenttia (Aktuality). Paperilla kaikilla hallituksilla on sama mahdollisuus. Käytännössä Saksan suuri teollisuuspohja kasvattaa päästöhuutokauppatuloja, ja valtiontalous antaa tilaa käyttää niistä suuren osan takaisin teollisuudelle. Maa, joka velkaantuu jo juoksevien menojen kattamiseen, ei pysty samaan, vaikka säännöt sen sallivat.

Tehtaat näkevät eron sähkölaskussa

Ero näkyy tehtaiden arjessa. Romaniassa Dacian toimitusjohtaja sanoi maan teollisuussähkön hinnan olevan Euroopan korkein ja liitti kustannusepävarmuuden 64 prosentin investointipudotukseen sekä lähes tuhannen työntekijän vähennykseen yhdessä vuodessa (Ziarul Financiar). Puolassa suurimpien teollisuuskäyttäjien kokonaisenergiakustannukset nousevat teollisuusarvioiden mukaan noin 170 euroon/MWh, mikä on noin 45 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän. Samat arviot varoittavat teollisuustuotannon vuosittaisista menetyksistä, jotka lasketaan miljardeissa zlotyissa (WP).

Luvuissa on varaus. Julkisista tilastoista ei näe, mitä tuettu saksalainen lasitehdas tai ilman vastaavaa kompensaatiota toimiva puolalainen terästehdas lopulta maksaa, kun mukaan lasketaan kansalliset helpotukset, verot, verkkokustannukset ja suojaussopimukset. Eurostat julkaisee yritysten sähkön hintatilastoja, mutta lopullinen lasku muodostuu kerroksista, joita yksikään taulukko ei kokoa.

Peruskuva on silti selvä. Vahvan julkisen talouden maat voivat ottaa suuremman osan vihreän siirtymän kustannuksista teollisuutensa puolesta. Syvästi alijäämäiset maat eivät pysty vastaamaan Berliinin tukitasoon, vaikka EU:n sääntökirja antaisi siihen luvan. Romanian alijäämä oli HotNewsin mukaan 9,3 prosenttia BKT:stä vuonna 2024.

Komissio ei ole rikkonut sisämarkkinaa. Se on kuitenkin hyväksymässä kansallisia tukia mittakaavassa, jossa vihreä siirtymä alkaa mitata valtioiden kassaa eikä vain yritysten tehokkuutta. Slovakian sulatto sai pelastusrenkaansa. Niille jäsenmaille, jotka eivät pysty kirjoittamaan samanlaisia sekkejä, komissio ei ole vielä tarjonnut vaihtoehtoa.