EU hyväksyi palautuskeskukset ilman isäntämaita

Yksikään EU:n ulkopuolinen valtio ei ole suostunut ottamaan alueelleen unionin palautuskeskusta. Siinä on uuden palautusasetuksen käytännön ongelma. Euroopan parlamentti hyväksyi 17. kesäkuuta sääntelyn, joka antaisi jäsenmaille ensi kertaa oikeusperustan järjestää maastapoistamista EU-alueen ulkopuolisissa laitoksissa (European Parliament, DW).

Yhdeksäntoista EU-johtajaa on vaatinut Euroopan komissiota edistämään keskuksia nopeasti, myös EU-rahoituksella (Statsministeriet). Itävallan, Tanskan, Kreikan ja Alankomaiden kerrotaan selvittävän mahdollisia sijaintimaita. EU:n neuvoston, jossa jäsenmaiden hallitukset päättävät lainsäädännöstä parlamentin rinnalla, pitää vielä hyväksyä asetus muodollisesti.

Ratkaiseva neuvotteluvalta ei silti ole parlamentilla eikä komissiolla. Se on maalla, jonka pitäisi ottaa palautettavia alueelleen. Toistaiseksi sellaista maata ei ole.

Miksi useimmat palautuspäätökset eivät toteudu

Asetuksen kannattajat nojaavat todelliseen ongelmaan. Parlamentin esittelijän Malik Azmanin mukaan vain noin 28 % EU:n palautuspäätöksistä johtaa siihen, että henkilö todella poistuu unionin alueelta (EP interview). Uudet säännöt loisivat eurooppalaisen palauttamismääräyksen, joka olisi voimassa jäsenmaiden välillä, ja sallisivat siirrot säilöön EU:n ulkopuolelle.

Palautusten epäonnistuminen johtuu kuitenkin harvoin siitä, missä henkilöä pidetään. Lähtömaat eivät myönnä matkustusasiakirjoja. Konsulaatit viivyttelevät. Tuomioistuimet pysäyttävät yksittäisiä päätöksiä. College of Europen analyysin mukaan ydinkysymys on lähtömaiden yhteistyö: suostuvatko ne ottamaan kansalaisiaan takaisin (College of Europe).

Parlamentti voi hyväksyä työkalun. Se ei voi pakottaa kolmatta maata perustamaan keskusta alueelleen eikä lähtömaata ottamaan palautettavia vastaan.

Italia kokeili. Viisi ihmistä palautettiin.

Italia on ainoa EU-maa, joka on testannut mallia lähellä nyt ehdotettua järjestelyä. Albaniaan on perustettu kaksi Italian lain alaista laitosta: tunnistamiskeskus Shëngjiniin ja säilöönottokeskus Gjadëriin. Kun tuomioistuimet hylkäsivät ensimmäiset säilöönotot loppuvuonna 2024, Rooma siirsi painopistettä turvapaikkakäsittelystä EU:n ulkopuolella niiden henkilöiden säilyttämiseen, joista oli jo tehty poistumispäätös (EFE).

Tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Internazionale kertoi Altreconomian hankkimiin asiakirjoihin viitaten, että Albaniasta on palautettu suoraan Egyptiin viisi siirtolaista. Osa Albaniaan siirretyistä päätyi takaisin Italiaan. Sama selvitys laski Gjadërin ensimmäisiltä toimintapäiviltä 54 hätätoimia vaatinutta tapausta (Internazionale).

Oikeudellinen kysymys on yhä auki. ECRE/ELENA-järjestöjen päivityksen mukaan Albanian malli on EU-tuomioistuimen arvioitavana yhdistetyissä asioissa C-706/25 ja C-707/25. Niissä testataan, täyttävätkö laitokset EU:n turvapaikkaoikeuden vaatimukset (ECRE/ELENA). Italian pääministeri Giorgia Meloni sanoo parlamentin äänestyksen vahvistavan hänen linjaansa (La Nación). Tuomioistuimet eivät ole ratkaisseet asiaa.

Rahoituskiista ja oikeusturva

Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis on esittänyt konkreettisimman aikataulun: sopimukset vuoden 2026 loppuun mennessä ja keskukset käyttöön vuodesta 2027 alkaen (Le Monde). Saksa on mukana työryhmässä, joka kartoittaa keskusten sijaintia, mutta se ei allekirjoittanut 19 johtajan kirjettä (EUobserver).

Ranska ja Espanja eivät voi yksin estää asetusta määräenemmistöpäätöksessä, jossa tarvitaan jäsenmaiden ja väestön laaja enemmistö. Ne voivat silti vaikeuttaa hankkeen rahoitusta. Emmanuel Macron on sanonut Ranskan vastustavan keskusten rahoittamista EU-budjetista. Pedro Sánchez on kutsunut niitä tehottomiksi ja vahingollisiksi suhteille niihin kauttakulkumaihin, joiden yhteistyötä Eurooppa tarvitsee (Euronews, El País).

Asetus myös heikentäisi yhtä oikeusturvatakeista. Valitus maastapoistamisesta ei enää automaattisesti keskeyttäisi palautusta, vaan tuomari ratkaisisi lykkäävän vaikutuksen tapauskohtaisesti (European Parliament, Politis). YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on varoittanut, ettei valtio voi ulkoistaa vastuutaan, jos henkilö pidätetään lainvastaisesti tai häneltä evätään tehokas muutoksenhaku (European Times). Amnesty on nostanut esiin riskin siitä, että ihmisiä pidetään maissa, joihin heillä ei ole siteitä eikä toimivaa yhteyttä asianajajiin (Amnesty).

Parlamentti on hyväksynyt kehyksen. Neuvoston pitää vielä hyväksyä asetus. Isäntämaan pitää vielä suostua. Luxemburgin ja Strasbourgin tuomioistuinten pitää vielä ratkaista, seuraavatko EU:n oikeusturvatakeet ihmistä unionin rajojen ulkopuolelle. Poliittinen paine on olemassa. Käytännön vastaukset puuttuvat.