EU:n remonttimiljardeilta puuttuu näyttö

EU:n elpymis- ja palautumistukiväline RRF rakennettiin periaatteelle, joka kuulosti Brysselissä poikkeuksellisen selvältä: jäsenmaat saavat elvytysrahaa vasta, kun ne toteuttavat ennalta sovitut tavoitteet ja välitavoitteet. Rahaa ei makseta pelkkien lupausten tai poliittisten tiedotteiden perusteella.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uusi asuinrakennusten peruskorjausten tarkastus osoittaa järjestelmässä heikon kohdan. Jäsenmaat varasivat energiatehokkuustoimiin noin 43 miljardia euroa, mutta monissa suunnitelmissa ja tarkastuksissa ei pystytty osoittamaan toteutuneita tai kustannustehokkaita säästöjä. Samasta havainnosta kertoi myös Euronews.

Kyse ei ole piilotetusta kavalluksesta. Ongelma on yksinkertaisempi ja hallinnollisesti kiusallisempi: RRF pystyy varmistamaan hankkeiden toteutumisen nopeammin kuin niiden tulokset.

Tavoitteet määrittävät paineen

RRF-maksut perustuvat kunkin jäsenmaan hyväksyttyyn elpymissuunnitelmaan. RRF-asetus sitoo maksut tavoitteiden ja välitavoitteiden "tyydyttävään saavuttamiseen". Jos hallitus ei täytä sovittuja ehtoja, komissio voi pidättää osan maksusta. Näin todetaan myös komission omassa maksujen keskeytysmenetelmässä.

Tilintarkastajat voivat nolata hallituksia ja komissiota, mutta ne eivät voi itse pysäyttää maksuerää. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen perussopimusmandaatti antaa sille tarkastusvallan, ei toimeenpanovaltaa.

Valta on komissiolla, ja silloinkin vain hyväksyttyjen tavoitteiden rajoissa. Jos suunnitelma mittaa valmistuneita töitä, verkkoon liitettyjä paneeleja tai hallinnollisia vaiheita, komissio voi tarkistaa juuri nämä asiat. Sen on vaikea vaatia jälkikäteen toista mittariaistoa vain siksi, että tilintarkastajat osoittavat alkuperäisten tavoitteiden kertoneen liian vähän mitatuista energiansäästöistä.

Italia ja Kypros näyttävät aukon

Italia on suoraviivaisin esimerkki. Rooma korostaa toimeenpanoa. Ministeri Tommaso Fotin mukaan RRF-menot olivat nousseet Italian seurantajärjestelmässä 143 miljardiin euroon (Italian hallitus). Tämä kertoo, että rahaa on liikkunut. Se ei vielä kerro, ostettiinko korjausrahalla tehokkaita energiansäästöjä.

Italian Superbonus, suuri kotien peruskorjauksiin tarkoitettu verohyvitysjärjestelmä, tekee ongelman näkyväksi. ECO:n tarkastuksesta tekemän raportin mukaan järjestelmään ohjattiin noin 14 miljardia euroa eli suunnilleen kolmasosa RRF:n korjausrahoituksesta (ECO). Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan säästetyn energiayksikön kustannus oli lähes nelinkertainen odotuksiin nähden (ECA).

Kotitaloudet saivat remontteja ja rakennusala työtä. Julkisista tiedoista on silti vaikea nähdä, vastasiko ilmastohyöty hintaa.

Kyproksessa ongelma on puhtaammin mittaustekninen. Tilintarkastustuomioistuin kyseenalaisti, täyttikö syväkorjaustoimi, johon kohdistui 20 prosenttia korjausrahoista, 30 prosentin säästökynnyksen. Lisäksi 88 prosenttia raportoiduista säästöistä tuli aurinkosähköasennuksista, ei rakennusten pienentyneestä energiankulutuksesta (ECA).

Aurinkopaneelit voivat vähentää päästöjä. Ne eivät kuitenkaan todista, että kodit kuluttavat vähemmän energiaa. Vihreältä näyttävä hanke voi auttaa tavoitteen täyttämisessä ja jättää rakennusten kulutusongelman osin ennalleen.

Kiista ei jää tekniseksi

Belgia lisää kuvaan hallintokysymyksen. Komission Belgia-sivu esittelee yhä yhden kansallisen suunnitelman, vaikka korjausten toteutus kulkee liittovaltion ja aluehallintojen kautta. European Sting kertoi komission myönteisestä arviosta Belgian neljännelle, 567 miljoonan euron maksupyynnölle, kun välitavoitteet ja tavoitteet oli saavutettu (European Sting).

Ristiriita on olennainen. Maksuaineisto voi olla kunnossa, vaikka julkinen vastuu mitatuista säästöistä jää vaikeasti seurattavaksi.

Liettuan tapaus on vähemmän näyttävä, ja siksi hyödyllinen. LRT:n mukaan kuudes, 153 miljoonan euron maksupyyntö koski muun muassa rakennusten peruskorjauksia, ja 158 kaikkiaan 197 indikaattorista oli saavutettu (LRT). Lrytas puolestaan kertoi väliaikaisen valtiovarainministerin luottavan siihen, että Liettua saa kaikki RRF-varansa (Lrytas).

Tämä on tavallista RRF-kieltä: indikaattoreita, maksupyyntöjä ja odotettuja eriä. Puuttuva osa on myös tavallinen. Julkisuudessa ei ole yksinkertaista rekisteriä siitä, kuinka paljon RRF:llä korjatut rakennukset kuluttivat energiaa ennen töitä ja niiden jälkeen.

Alankomaiden uutisointi näyttää, miten tarkastus alkaa elää poliittisesti. Upday tiivisti havainnon niin, että EU on käyttänyt tai suunnitellut 43 miljardia euroa kotien peruskorjauksiin ilman vakuuttavaa näyttöä energiansäästöistä (Upday). Indepen vei aiheen laajempaan hyökkäykseen EU:n ilmastomenoja vastaan (Indepen).

Jälkimmäinen tulkinta on poleeminen ja menee liian pitkälle, jos se antaa ymmärtää rahan kadonneen. Se kertoo silti, mihin tarkastusta käytetään. Yhteisvelkaan epäilevästi suhtautuvien hallitusten ei tarvitse osoittaa petosta. Riittää, että ne voivat sanoa Brysselin näyttävän tulokset liian epäselvästi.

Komissio on osin itse hyväksymiensä tavoitteiden vanki. Se voi valvoa sitä, mitä suunnitelmat oikeudellisesti edellyttävät, vaikka ehdot näyttävät nyt liian väljiltä.

Tarkastuksen vahvin johtopäätös on siksi rajattu. Se ei todista laajaa tuhlausta. Se osoittaa maksujärjestelmän, joka pystyy vahvistamaan toteutuksen ennen kuin yleisö näkee, mitä toteutuksella saavutettiin. Niin kauan kuin komissio ja kansalliset ministerit eivät julkaise mitattuja säästöjä maksupyyntöjen rinnalla, todistustaakka siirtyy tilintarkastajilta niille, jotka hyväksyivät tavoitteet.