EU-sopu sallii säilöönottokeskukset ulkomaille

Euroopan parlamentti ja neuvosto, jossa jäsenmaiden hallitukset neuvottelevat EU-lainsäädännöstä, sopivat 1. kesäkuuta palauttamisasetuksesta, joka antaa jäsenmaille ensi kertaa oikeuden pitää hylättyjä turvapaikanhakijoita säilössä EU:n ulkopuolisissa maissa. Uusi sääntely luo kehyksen niin sanotuille palautuskeskuksille: ulkomaisille säilöönottopaikoille ihmisille, joista on tehty lopullinen maastapoistamispäätös. Ratkaisu täydentää EU:n maahanmuuttolainsäädännön uudistuksen juuri ennen kuin laajempi turvapaikka- ja maahanmuuttopakti alkaa soveltua 12. kesäkuuta (European Parliament, Council).

Asetus sallii myös kotietsinnät paperittomien siirtolaisten löytämiseksi, poistaa automaattisen oikeuden keskeyttää karkotus valituksen ajaksi ja mahdollistaa toistaiseksi jatkuvan säilöönoton, jos henkilö arvioidaan turvallisuusuhkaksi (EFE). Ratkaisua ajoivat keskustaoikeistolainen EPP ja oikeistolainen Patriots-ryhmä. Sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmisto vastustivat sitä. Hallituksista vain Espanja äänesti sopua vastaan (El Español, Euronews).

Kehys ilman sijaintia

Jäsenmaa voi nyt solmia kahdenvälisen sopimuksen EU:n ulkopuolisen valtion kanssa säilöönottokeskuksen perustamisesta. EU:n perusoikeuskirja, unionin oma perusoikeusluettelo, pätee keskuksissa edelleen, koska jäsenmaa vastaa oikeudellisesti ihmisistä, jotka se siirtää ulkomaille (European Parliament). Ilman huoltajaa olevat alaikäiset rajataan ulos. Lapsiperheitä ei.

Yksikään kolmas maa ei ole vielä tehnyt tällaista sopimusta. Viisi hallitusta, Saksa, Alankomaat, Itävalta, Tanska ja Kreikka, etsii kumppaneita Afrikasta ja Keski-Aasiasta. Pisin julkinen linja on Saksalla. Sisäministeri Alexander Dobrindt on sanonut hallituksensa odottavan kahdenvälisten sopimusten valmistuvan vuoden loppuun mennessä ja olevan valmis tarjoamaan vastaanottajamaille taloudellista tukea tai viisumihelpotuksia. Alankomaalainen Clingendael-instituutti arvioi, että halukkaita maita on vähän ja ne voivat vaatia "merkittävää korvausta" (Brussels Signal).

Ainoa toiminnassa oleva malli on Italian kaksi keskusta Albaniassa. Tavoitteen ja tuloksen ero on suuri: 527 siirrettyä ihmistä verrattuna 36 000 ihmisen vuositavoitteeseen. Italian tuomioistuimet ovat estäneet yli puolet säilöönottoista. ActionAid arvioi järjestelyn maksaneen 153 000 euroa vuodepaikkaa kohti. Albania on ilmoittanut, ettei se jatka järjestelyä vuoden 2030 jälkeen.

Pullonkaula, johon laki ei osu

Euroopan palautuspolitiikan ongelma on hajonnut diplomatia. Lähtömaat kieltäytyvät usein antamasta matkustusasiakirjoja, joita niiden kansalaiset tarvitsevat ennen kuin karkotus voidaan toteuttaa. Ranska teki vuonna 2025 noin 138 000 maastapoistamispäätöstä mutta pani toimeen vain noin 10,5 %. Algerian kuukausia jatkunut matkustusasiakirjojen jäädytys tukki järjestelmän, jolloin lainsäädännön puutteella ei ollut ratkaisevaa merkitystä (Le Monde). Saksa karkotti 4 807 ihmistä vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä, yli 20 % vähemmän kuin vuotta aiemmin, vaikka yli 237 000 ihmistä on maastapoistamismääräyksen piirissä. Espanja pani vuonna 2025 toimeen vain 6,3 % maastapoistamispäätöksistään.

Palautuskeskus ei muuta laskelmaa. Ugandassa tai Uzbekistanissa säilössä olevaa ihmistä ei voida lähettää kotimaahansa ilman lähtömaan passia tai muuta matkustusasiakirjaa. Ranskalaiset diplomaattilähteet sanoivat Le Figarolle, etteivät he näe, "miten se toimisi" (Le Figaro).

Tuomioistuimet ratkaisevat rajat

Kaksi heikennettyä oikeussuojaa päätyy todennäköisesti tuomioistuimiin. Karkotusvalitus ei enää automaattisesti keskeytä poistamista, vaan tuomioistuin ratkaisee tapauskohtaisesti, puuttuuko se toimeenpanoon (Euronews). Parlamentin ja neuvoston neuvottelijat poistivat asetuksesta riippumattoman valvontamekanismin palautuskeskuksille, vaikka Euroopan komissio, EU:n toimeenpaneva elin, oli alun perin ehdottanut sitä (Verfassungsblog).

EU-tuomioistuimessa vireillä oleva asia voi muuttaa koko rakenteen. Sedrata-tapauksessa (C-414/25) tuomioistuin ratkaisee, sopiiko Italian Albania-protokolla EU-oikeuteen. Julkisasiamiehen huhtikuinen ennakkokanta tuki protokollaa, mutta varsinaista tuomiota ei ole annettu. Kielteinen ratkaisu heikentäisi asetuksen oikeudellista perustaa. Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi lisäksi estää yksittäisiä siirtoja kiireellisillä turvaamistoimilla, samalla välineellä, jolla se pysäytti Britannian karkotuslennot Ruandaan vuonna 2022.

Asetus tarvitsee vielä parlamentin ja neuvoston muodolliset äänestykset, joita odotetaan lähiviikkoina. Poliittinen enemmistö on olemassa. Oikeudellinen kehys muuttuu pian laiksi. Toiminnallinen perusta puuttuu yhä: vastaanottajamaa, joka suostuu keskuksiin, sekä diplomaattinen vipu lähtömaihin, jotka ovat vuosia kieltäytyneet yhteistyöstä.