EU lykkää €75 hiilirajamaksun äänestystä

Kahden päivän kalenterimuutos kertoo EU:n ilmastopolitiikan todellisesta kiistasta. Euroopan komissio siirsi päästökauppajärjestelmänsä eli ETS:n arvioinnin 15. heinäkuuta 17. heinäkuuta (Argus). Jäsenmaat puolestaan lykkäsivät hiilirajamekanismin tuontisääntöjä koskevan äänestyksen syyskuulle (Sendeco2). Kyse ei ole aikataulusta vaan siitä, saako EU:n raskas teollisuus jatkaa ilmaisten päästöoikeuksien varassa vuoden 2030 jälkeen ja kuka maksaa laskun, jos saa.

Miksi ilmaisista päästöoikeuksista taistellaan

EU:n päästökauppa pakottaa voimalaitokset ja tehtaat ostamaan päästöoikeuden jokaista hiilidioksiditonnia kohti. Päästöoikeuden hinta on käytännössä hiilen hinta. Jotta tuotanto ei vain siirtyisi EU:n ulkopuolelle halvempien päästöehtojen perässä, EU loi CBAMin eli hiilirajamekanismin. Se perii teräksen, sementin, alumiinin ja muiden tuotteiden tuojilta vastaavaa maksua. CBAM alkoi kerätä varsinaista rahaa 1. tammikuuta 2026 (EUR-Lex).

Hinta on tuntuva. CBAM-todistukset maksoivat vuoden 2026 toisella neljänneksellä 75,28 euroa hiilidioksiditonnilta (Argus, SteelOrbis). Siksi jokainen päätös ilmaisista päästöoikeuksista siirtää oikeaa rahaa yritysten, tuojien ja lopulta asiakkaiden välillä.

Syyskuun alla kiista on jakautunut kahteen leiriin. Noin 40 teollisuuskonsernia, muun muassa BASF, thyssenkrupp ja ArcelorMittal, vaati poliittista puuttumista päästökaupan nouseviin kustannuksiin ja varoitti tehtaiden sulkemisista sekä tuotannon siirtymisestä muualle (Finanzen.net). Euroopan kansanpuolue EPP tukee vaatimusta ja painostaa ilmastokomissaari Wopke Hoekstraa jatkamaan ilmaisia päästöoikeuksia vuoden 2030 jälkeen (Euronews).

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta äänesti 6. heinäkuuta luvuin 56–11 tiukemman CBAM-linjan puolesta. Valiokunta laajensi mekanismin noin 180 jatkojalosteeseen, kuten autonosiin ja kodinkoneisiin, ja torjui kansainväliset hiilikrediitit EU:n päästöoikeuksien korvaajina (European Parliament). Näin valiokunta asettui suoraan teollisuuslobbareita vastaan ennen syyskuun äänestystä.

Saksan päästöt laskivat, koska tehtaat kävivät vähemmän

Saksan energiaintensiivinen teollisuus päästi vuonna 2025 ilmaan 97 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, 5,5 prosenttia vähemmän kuin aiemmin. Saksan oma ympäristövirasto katsoi laskun johtuneen tuotannon supistumisesta ja heikosta kysynnästä, ei puhtaista investoinneista (Umweltbundesamt). Kun tuotanto väheni, vähenivät myös päästöt. Tutkiva journalismi osoitti, että pelkästään BASF on hyötynyt vuodesta 2013 alkaen 4,7 miljardin euron ilmaisista päästöoikeuksista ja 800 miljoonan euron kaupankäyntituloista (Correctiv). Ilmaiset päästöoikeudet eivät käynnistäneet muutosta. Ne tukivat vanhaa tuotantotapaa.

Ruotsi näyttää toisen vaihtoehdon. SSAB investoi noin 6 miljardia euroa korvatakseen hiilen vedyllä teräksen valmistuksessa (Cyprus Mail/Reuters). Jokainen vuosi, jona kilpailijat saavat edelleen ilmaisia päästöoikeuksia, heikentää investoinnin tuotto-odotusta. Ruotsi maksoi ensin ja seuraa nyt, palkitseeko Bryssel ne, jotka eivät tehneet samaa.

Italia paljastaa, ettei teollisuudella ole yhtä yhteistä etua. Teräksen alkutuottajat haluavat CBAM-suojaa halvempia ulkomaisia kilpailijoita vastaan. Autojen, kodinkoneiden ja koneiden valmistajat taas haluavat lykätä CBAMin laajentamista jatkojalosteisiin vuoteen 2030, koska mekanismi nostaa niiden käyttämän teräksen ja alumiinin hintaa (SteelOrbis). Puola ajaa hitaampia päästökaton leikkauksia ja pidempää ilmaisjakoa, koska sen teollisuuden sähkön hinta on noin 170–194 euroa megawattitunnilta ja sähköjärjestelmä nojaa yhä vahvasti hiileen (WP, RMF24).

Syyskuu ratkaisee, toimiiko rajamaksu

Syyskuun äänestyksessä päätetään, kuinka paljon tuojat saavat vähentää CBAM-maksusta vedotessaan siihen, että hiilestä on jo maksettu lähtömaassa. Liian väljät vähennyssäännöt tekevät järjestelmästä helposti kierrettävän ja rajamaksusta tehottoman. Liian tiukat säännöt taas näyttävät osittaisen hiilihinnoittelun maista vieville yrityksille peitellyltä tullilta.

EU valitsee kahden yritysryhmän välillä. Toiset ovat jo käyttäneet miljardeja tuotannon vähähiilistämiseen. Toiset ovat ottaneet ilmaiset päästöoikeudet ja jatkaneet päästöjä. Tämän selvityksen lähteistä ei löydy julkista näyttöä siitä, että ilmaisjaon jatkaminen loisi sitovia investointivelvoitteita puhtaaseen tuotantoon. Saksan päästöt laskivat, koska kysyntä laski. Aineisto viittaa siihen, että helpotukset suojaavat nykyisiä toimijoita, eivät muuta niitä.