EU:n polttoainekulut nousivat 23,8 %

Yksityisautojen polttoaine maksoi EU:ssa elokuussa 2026 23,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (Eurostat). Luku perustuu yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, jonka kaikki EU-maat laskevat samalla tavalla. Indeksi mittaa kuluttajien pumpulla maksamaa hintaa verojen ja mahdollisten tukien jälkeen. Se kertoo siis markkinahinnan kansallisen politiikan muokkaamana, mutta ei pysty erittelemään, kuinka suuri osa noususta johtui öljystä ja kuinka suuri osa hallitusten päätöksistä.

Kiinteä vero muuttaa laskentatapaa

Polttoaineen litrahinta muodostuu useasta osasta. Pohjalla ovat dollareissa hinnoiteltu raakaöljy sekä jalostuksen, kuljetuksen ja vähittäismyynnin marginaalit. Niiden päälle valtio lisää valmisteveron eli litralta perittävän kiinteän veron. Arvonlisävero lasketaan kaikesta aiemmasta, myös valmisteverosta. Saksan polttoaineverotus toimii näin (German Finance Ministry).

Kiinteä verokerros muuttaa prosenttilaskua. Kun raakaöljy kallistuu, valmistevero pysyy ennallaan, joten pumpun hinta nousee suhteellisesti vähemmän kuin öljyn hinta. Tilanne kääntyy toisinpäin, kun määräaikainen veronalennus päättyy: pumpun hinta nousee, vaikka öljyn hinta ei muuttuisi. Saksa alensi polttoaineveroa touko- ja kesäkuussa 14,04 senttiä litralta. Alennuksen hinnaksi arvioitiin 1,6 miljardia euroa, ja se päättyi heinäkuussa (Bundestag).

Nopeasti ja kaikille vai halvemmalla ja kohdennetusti

Saksa valitsee jälleen nopean ratkaisun. Liittovaltion hallitus ja kaikki 16 osavaltiota sopivat 18. syyskuuta uudesta, 14 sentin alennuksesta, joka olisi voimassa lokakuun alusta joulukuun loppuun. Kustannuksiksi arvioidaan 2,5 miljardia euroa, jotka jaetaan liittovaltion ja osavaltioiden budjettien kesken (Bundesregierung, ZDF). Syyskuun 22. päivänä päätös odotti vielä Bundestagin eli liittopäivien ja osavaltioita edustavan Bundesratin hyväksyntää (Tagesschau). Saksa ei ole yksin. Espanja on alentanut valmisteveroa asteittain heinäkuusta lähtien, ja alennuksen on määrä päättyä 30. syyskuuta, ellei sitä jatketa (BOE).

Veronalennus pienentää valtion verotuloja, mutta vähittäismyyjät päättävät lopullisen hinnan. Taloustieteessä alennuksen pumpulle päätyvää osuutta kutsutaan läpimenoksi. Saksan vuoden 2022 polttoainealennuksen jälkeen ifo-instituutti arvioi, että vain osa alennuksesta siirtyi autoilijoille (ifo). Valtio menettää silti koko verotulon.

Ranska on valinnut toisen tien. Sen 22. syyskuuta julkistettu paketti laajentaa työmatkoihin autoileville suunnattua tukea. Libérationin mukaan tuen piiriin voisi päästä enintään 5,5 miljoonaa ihmistä. Esillä on ollut 100 euron maksu.

Uusi malli korjaa Ranskan aiemman, kaikille suunnatun polttoainehyvityksen tunnetun ongelman. Kansallinen tilintarkastusviranomainen Cour des comptes arvioi järjestelmän maksaneen 7,6–8 miljardia euroa ja totesi eniten polttoainetta käyttäneiden hyötyneen siitä eniten (Cour des comptes). Tukimaksu tavoittaa hallituksen valitsemat työntekijäryhmät, vaikka tukiehdot kuvaavat avuntarvetta vain likimääräisesti. Pumpun hinta ja Ranskan polttoaineinflaatio pysyvät kuitenkin ennallaan.

Kun naapurimaan alennus ylittää rajan

Kansalliset päätökset vaikuttavat myös rajojen yli. NRC:n mukaan diesel maksoi Alankomaissa 18.–19. syyskuuta noin 2,81 euroa litralta, kun Saksassa hinta oli ennen uutta alennusta noin 2,47 euroa. Hollantilaiset raja-asemat varoittavat hintaeron kasvattavan tankkausmatkoja Saksaan (Omroep Gelderland). Jokainen Saksassa tankattu litra siirtää myynnin, polttoaineveron ja arvonlisäveron Saksaan. Vielä ei tiedetä, kuinka moni litra ylittää rajan.

Kummallakin mallilla ostetaan eri asia. Laaja veronalennus näkyy pumpulla heti ja laskee inflaatioindeksiä. Valtio tukee silloin jokaista litraa, myös varakkaiden ja ulkomaalaisten autoilijoiden ostoksia. Osa hyödystä voi lisäksi jäädä vähittäismyyjille. Kohdennetut maksut rasittavat budjettia vähemmän, mutta pitävät inflaatioluvun korkeana.

Siksi Eurostatin taulukkoa on luettava harkiten. Raakaöljyn hinta, valuuttakurssit, jalostus ja vähittäismyyntimarginaalit vaikuttavat lukuun verotuksen ohella. Maiden välinen vertailu perustuu kuitenkin hintoihin, joihin hallitukset ovat jo puuttuneet. Taulukko ei kerro, missä maassa öljyn hinnannousu oli pohjimmiltaan suurin. Polttoaineveroa alentanut maa näyttää tilastossa paremmalta kuin naapurimaa, joka maksaa autoilijoille suoraa tukea, vaikka molemmat käyttäisivät rahaa samojen kuluttajien suojaamiseen.