EU sallii Saksalle päällekkäiset sähkötuet

Euroopan komissio antaa Saksalle luvan yhdistää kaksi sähkötukea samaan teollisuuden sähkönkäyttöön. Vuonna 2026 tukikelpoiset tehtaat voivat saada sekä sähkön hintakompensaatiota että Berliinin uudempaa teollisuussähkön hintatukea. Saksan raskas teollisuus saa näin pienemmän sähkölaskun. Samalla testataan, perustuuko EU:n kilpailu yhä yhteisiin sääntöihin vai siihen, kenellä on varaa maksaa eniten.

Laajempi tukimalli voi lisätä Saksan budjettikuluja noin miljardilla eurolla. Teollisuussähkön hinta kuuluu Saksan tukiohjelmaan, jonka arvo on noin 3,8 mrd. euroa vuosina 2026–2028. Tavoitetaso on tukikelpoiselle sähkönkäytölle noin 50 euroa/MWh. Oikeudellinen tila tulee komission tilapäisestä kriisikehyksestä, joka pitää hätäapua koskevan liikkumavaran avoinna 31. joulukuuta 2026 asti.

Miten alennus toimii

Sähkön hintakompensaatio palauttaa osan sähkölaskuun sisältyvästä hiilikustannuksesta. Teollisuussähkön hintatuki leikkaa laskua suoraan. Saksan etu syntyy siitä, ettei yritysten tarvitse enää valita näiden väliltä: sama sähkön megawattitunti voi saada molemmat tuet. Saksan terästeollisuus kuvaa rakennetta energiaintensiivisten käyttäjien kaksoiskevennykseksi.

Laskelma on tärkeä, mutta mekanismi vielä tärkeämpi. Berliini kattaa tukkusähkön kustannusta niin, että tukikelpoinen käyttö painuu kohti 50:tä euroa/MWh. Kriisisääntöjen nojalla energiaintensiivisten yritysten tuki voi nousta 50 prosentista 70 prosenttiin hyväksyttävistä sähkökustannuksista ilman uusia vihreiden investointien ehtoja.

Saksalla on todellinen teollisuusongelma. Energiaintensiiviset alat työllistävät lähes miljoona ihmistä ja tuottavat noin 17 prosenttia teollisuuden bruttoarvonlisästä. Tuotanto on yhä noin 12 prosenttia pandemiaa edeltäneen tason alapuolella. Energiaintensiivinen tuotanto oli huhtikuussa 2026 vain 0,9 prosenttia korkeammalla kuin vuotta aiemmin. Berliini ostaa aikaa heikoille tehtaille, ei palkitse nousukautta.

Kustannus siirtyy rajojen yli

Ensimmäisenä hyötyvät saksalaiset tehtaat. Ensimmäisenä maksavat saksalaiset veronmaksajat. Sen jälkeen paine siirtyy sisämarkkinoille, koska kilpailijat myyvät samoihin eurooppalaisiin toimitusketjuihin ilman vastaavaa julkista selkänojaa.

Tehtaiden sähkölasku ei koostu vain tukkusähkön hinnasta. Siihen sisältyy verkkotariffeja, veroja, maksuja ja suojauksia eli ennakkosopimuksia, joilla yritykset vaimentavat markkinahintojen vaihtelua. Ranska näyttää ongelman. Suurjänniteverkon tariffit, joita maksavat myös suuret teollisuuskäyttäjät, nousevat keskimäärin 3,34 prosenttia 1. elokuuta 2026. Ranskalaisella kemian- tai terästehtaalla voi olla käytössään vähähiilistä sähköä, mutta se kilpailee silti saksalaisten tuotantopaikkojen kanssa, joiden loppulaskua leikataan liittovaltion rahalla.

Italialle valinta on vaikeampi. Yritysten keskimääräinen sähkökustannus oli jo vuonna 2025 278 euroa/MWh, kun Saksassa taso oli 242 euroa/MWh, Ranskassa 183 euroa/MWh ja Espanjassa 171 euroa/MWh. Rooma voi kopioida ajatuksen, muttei helposti mittakaavaa. Italian parlamentin budjettivirasto arvioi vuoden 2026 alijäämäksi 2,9 prosenttia BKT:stä ja velaksi 138,6 prosenttia BKT:stä. Saksan vastatoimi voisi ratkaista energiakustannusta lisäämällä velkaa.

Puola on yhtälössä kahdella puolella. Saksan teollisuus ostaa puolalaisilta toimittajilta, joten saksalaisten tehtaiden pitäminen käynnissä tukee tilauksia rajan yli. Samaan aikaan puolalaiset yritykset, joiden sähkönkäyttö on 500–2 000 MWh, maksavat sähköstä jo 19,15 euroa sadalta kilowattitunnilta. Se ylittää EU:n keskiarvon, joka on 18,37 euroa. Saksalainen tuki voi siis suojata puolalaista kysyntää toimitusketjun alkupäässä ja heikentää puolalaisia tuottajia loppupäässä.

Ruotsin ongelma on sääntökirja. Etelä-Ruotsin SE4-sähköalueen hinnat ovat suunnilleen Saksan tasolla, ja Ruotsin teollisuus haluaa sähköistämistä vakaiden EU-sääntöjen pohjalta. Jos hinnat ovat samanlaiset mutta tuet erisuuruiset, etu syntyy julkisesta budjetista eikä tuottavuudesta.

Mitä on vielä tarkistettava

Keskeinen puuttuva asiakirja on komission koko päätös, jolla tuet sallitaan samalle sähkönkäytölle. Yleinen valtiontukikehys on julkinen, mutta Saksan suojalausekkeet, tuensaajien rajaus ja valvonta eivät käy saatavilla olevasta aineistosta selvästi ilmi.

Myöskään laitostason karttaa päällekkäisen tuen saajista ei ole. Eurostat muistuttaa, että yrityssähkön hinnat vaihtelevat kulutusluokittain ja sisältävät energian, toimituksen, verkkomaksut, verot ja muut maksut. Kansalliset keskiarvot voivat siksi peittää yhtä paljon kuin paljastaa.

Saksan terästeollisuus vaatii jo pysyvää, kaikki kustannukset kattavaa 50 euron/MWh teollisuussähkön hintaa. Jos tilapäisestä kriisiavusta tulee pysyvä saksalainen oikeus, sisämarkkinoiden vaaka kallistuu yhteisestä kurista kohti jäsenvaltiota, joka pystyy käyttämään eniten rahaa.