EU:n muuttoliikesolidaarisuus jäi 9,000 paikkaa vajaaksi

Kreikan rajaviranomaiset aloittivat 12. kesäkuuta seitsemän päivän turvapaikkaseulonnat EU:n uudistetun muuttoliikejärjestelmän mukaisesti. Samana päivänä Saksan sisäministeri vahvisti, että maan sisärajatarkastukset jatkuvat ainakin syyskuuhun. Molemmat maat noudattavat samoja kymmentä säädöstä, mutta lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.

Sopimus velvoittaa kaikki EU-maat seulomaan sääntöjenvastaisesti saapuvat seitsemässä päivässä, tekemään biometriset tarkistukset Eurodac-järjestelmässä eli EU:n yhteisessä sormenjälkitietokannassa ja ohjaamaan ihmiset turvapaikka- tai palautusmenettelyyn. Suurin osa säännöistä on asetuksia, joten ne tulevat voimaan suoraan ilman erillistä kansallista lakia. Suora sovellettavuus ei silti tarkoita, että järjestelmä toimisi itsestään. Jäsenmaiden on nimettävä viranomaiset, koulutettava käsittelijät, rakennettava tilat ja kytkettävä tietokannat yhteen.

Nopea toimeenpano, hallinnolliset oikopolut ja kuormittuvat viranomaiset

Liettua hyväksyi kattavan lakipaketin, nimesi oikeusvalvonnasta vastaavan oikeusasiamiehen toimiston ja varasi EU-varoja 73,9 milj. euroa (Lrytas). Maa sopi Kyproksen kanssa 58 ihmisen siirrosta ja maksoi lopusta solidaarisuusvelvoitteestaan 1,14 milj. euroa (LRT). Luvut ovat pieniä, mutta hallintokoneisto toimii.

Ranska valitsi nopeuden parlamentaarisen käsittelyn sijaan. Hallitus toi lainsäädäntöön valtuutuslain, jonka avulla Ranskan lakia mukautetaan asetuksilla eikä käsittelemällä sopimusta artikla artiklalta parlamentissa (Vie publique). Le Monden mukaan juristit ja kansalaisjärjestöt joutuvat nyt toimimaan asetusten, määräysten ja kiertokirjeiden muodostamassa hajanaisessa kokonaisuudessa, jota lehti kuvaa oikeudellisen epävarmuuden alueeksi.

Alankomaat lisäsi EU-vaatimusten päälle omia kiristyksiään. Pysyvät turvapaikkaluvat poistetaan ja perheenyhdistämistä vaikeutetaan. IND eli Alankomaiden maahanmuuttovirasto varoitti, että yhteisvaikutus voi ylikuormittaa viraston. Maasta puuttuu yhä noin 23 000 vastaanottopaikkaa, ja 100 kuntaa 342:sta ei tarjoa majoitusta lainkaan (DutchNews).

Poliittinen torjunta sääntöjen kielellä

Puola sai väliaikaisen, vuoden mittaisen vapautuksen vuoden 2026 solidaarisuusjaosta. Euroopan komissio myönsi poikkeuksen, koska Puola vastaanottaa yli miljoona ukrainalaispakolaista ja kohtaa Valko-Venäjän rajalla välineellistettyä muuttoliikettä (Onet). Sisäministeriö ilmoitti sen jälkeen, että Puola "ei ota vastaan muuttajia muista valtioista eikä maksa niihin liittyviä kustannuksia". Vuoden poikkeuksesta tuli poliittisessa viestissä pysyvän irtautumisen kieli.

Berliinin perustelu on päinvastainen: sopimus vähentää sääntöjenvastaista jatkoliikkumista EU-maasta toiseen ja tekee sisärajatarkastuksista tarpeettomia. Sisäministeri Alexander Dobrindt pitää tarkastukset silti voimassa ainakin 15. syyskuuta 2026 saakka, eikä hallitus ole julkaissut kriteeriä niiden lopettamiselle. Vain kolme Saksan 16 osavaltiosta haluaa perustaa jatkoliikkumisen käsittelykeskuksia (Tagesschau).

Solidaarisuus vesittyi ennen käynnistymistä

Sopimuksen taakanjakomekanismin piti estää Kreikan ja Italian kaltaisia etulinjan maita kantamasta turvapaineen kustannuksia yksin. Lakiteksti asettaa vuosittaiset vähimmäistasot: 30 000 henkilön siirrot ja 600 milj. euroa rahoitusosuuksia (komission kysymykset ja vastaukset).

Jäsenmaat lupasivat vähemmän. Euronewsin mukaan vuoden 2026 tulokseksi jäi 21 000 siirtoa ja 420 milj. euroa. Todellinen määrä pienenee edelleen, kun Puolan kaltaiset poikkeukset otetaan huomioon.

Kreikka hyväksyi toimeenpanolakinsa 9. kesäkuuta (gr.euronews.com) ja tekee jo seulontoja sekä rajamenettelyjä. Human Rights Watch varoitti, ettei sopimuksen edellyttämä riippumaton valvonta automaattisesti ulotu paikkoihin, joissa pakottavia rajakäytäntöjä tapahtuu. Säännöt takaavat valvojat seulontapisteille. Ne eivät kata vaihetta ennen kuin ihminen päätyy järjestelmän piiriin.

Komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn ja periä maksamattomia solidaarisuusosuuksia takaisin. Se ei voi johtaa turvapaikkavirastoja, miehittää raja-asemia eikä rakentaa vastaanottokeskuksia. Puolan poikkeus arvioidaan uudelleen joulukuussa 2026. Siitä tulee ensimmäinen koe sille, kestävätkö solidaarisuusvelvoitteet kansallisen politiikan paineen.