EU nimeää Kypros-lähettilään ilman neuvotteluvaltaa

Euroopan komissio valmistautuu nimeämään erityisedustajan Kyproksen ratkaisuprosessiin. Kyse on Brysselin omasta toimijasta neuvottelussa, jota johtaa muodollisesti YK. Kyproksen presidentti Nikos Christodoulides vahvisti kesäkuussa, että nimiä oli käsitelty komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa (Kathimerini Cyprus). Julkista neuvoston päätöstä, komission päätöstä tai tehtävänkuvaa ei kuitenkaan ole esitetty. Siksi olennaista ei ole nimitys vaan sen puuttuva toimivalta.

Komissio ei voi neuvotella, mutta ilman sitä sopimus ei toimi

YK:n pääsihteeri sovittelee Kyproksen kahden yhteisön sekä kolmen takaajavaltion, Kreikan, Turkin ja Britannian, välillä (UN Good Offices Mission). Komissio ei neuvottele alueista, joukkojen vetämisestä tai vallanjaosta. Ne kuuluvat osapuolille ja YK:lle.

Komission merkitys on juridinen ja käytännöllinen. Kun Kypros liittyi EU:hun, pöytäkirja N:o 10 jäädytti EU-oikeuden soveltamisen alueilla, joilla Kyproksen tasavalta ei käytä tosiasiallista määräysvaltaa. Pohjoisessa eivät siis päde EU:n säännöt vapaasta liikkuvuudesta, tullista, valtiontuista tai rajajärjestelyistä.

Jos ratkaisu joskus syntyy, nämä säännöt pitäisi ottaa käyttöön. Se edellyttäisi komission lainsäädäntöehdotusta ja neuvoston yksimielistä päätöstä. Neuvostossa päättävät jäsenmaiden hallitukset, ja jokaisella on veto-oikeus. Erityisedustajalla sitä ei ole.

Komissiolla on jo valmiiksi jalansija saarella. Politisin mukaan EU on sitonut vuodesta 2006 lähtien yli 760 milj. euroa avustuksiin, tekniseen tukeen ja stipendeihin, joiden tarkoitus on valmistella jälleenyhdistymistä. Tuki on kanavoitu tavalla, joka ei merkitse tunnustamista (Aid Regulation). Lähettiläs voisi liittää YK-diplomatiaan toteutuskelpoisen EU-paketin. Bryssel voi poistaa teknisiä esteitä. Poliittista rakennetta se ei voi purkaa asetuksella.

Painostusvalta on hallituksilla, ei lähettiläällä

Ateena ja Nikosia haluavat lähettiläästä välineen, joka kytkee Kyproksen Turkin tavoittelemiin EU-etuihin. Tulliliiton päivittäminen, viisumivapaus ja jäätynyt jäsenyysprosessi ovat Ankaralle tärkeitä palkintoja, mutta komission lähettiläs ei voi niitä myöntää. Ne edellyttävät EU-hallitusten yhteistä päätöstä pidättää etuja, kunnes Turkki liikkuu Kypros-kysymyksessä (CNA, Protothema). Christodoulides kuvaa mallia asteittaiseksi, suhteelliseksi ja peruutettavaksi: EU:n ja Turkin suhteiden eteneminen kulkisi Kyproksen ratkaisuprosessin rinnalla.

Von der Leyen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa painostivat 8. heinäkuuta Ankarassa Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania ja kytkivät EU-Turkki-suhteiden etenemisen Kypros-neuvottelujen uudelleen käynnistämiseen (Fakti, Kathimerini Cyprus). Kaksi päivää myöhemmin he täsmensivät, että Bryssel tukee YK-prosessia eikä korvaa sitä.

Ongelma on, etteivät EU-maat ole yhtä valmiita tekemään Kyproksesta portinvartijaa Turkki-suhteille. Saksa pitää Turkkia välttämättömänä Nato-kumppanina kaakkoisella sivustalla, Mustanmeren turvallisuudessa ja puolustusteollisessa yhteistyössä (SWP, Tagesschau). Berliini tukee YK:n ja EU:n yhteyttä, mutta julkisten lausuntojen perusteella se pitää Turkki-suhdetta liian laajana sidottavaksi yhteen kysymykseen. Italian laskelma kulkee samaan suuntaan: muuttoliike, Libya, energia ja Välimeren vakaus puoltavat useiden kanavien pitämistä auki Ankaraan (Formiche).

Lähteissä kuvatut maakannat viittaavat siihen, että Kreikka ja Kypros ovat ainoat hallitukset, jotka tekevät saaresta EU-Turkki-suhteiden keskeisen ehdon. Lähettiläs jää siksi komissiolle tuttuun asemaan: teknisesti välttämättömäksi mutta poliittisesti riippuvaiseksi pääkaupungeista, joilla on muita painopisteitä.

Puuttuva mandaatti

Lähettiläs voisi auttaa sopimuksen toimeenpanossa. Hän ei voi pakottaa hallituksia käyttämään Turkkiin kohdistuvaa painostusvaltaa. Nimitys vahvistaa komission välttämättömän roolin mahdollisen ratkaisun oikeudellisena rakentajana: ilman Brysseliä pöytäkirja N:o 10 pysyy jäässä, eikä rauhansopimus voi toimia EU-oikeuden sisällä. Nimitys ei kuitenkaan osoita, että EU-hallitukset kirjaavat ehtoja neuvoston päätöksiin. Vasta se muuttaisi teknokraattisen lähettilään poliittiseksi paineeksi. Tällaisen työn mandaattia ei ole julkaistu.