EU kytkee Turkin kaupan Kyprokseen

Euroopan komission odotetaan nimittävän uuden lähettilään Kyproksen kysymykseen. Tehtävässä korvataan Johannes Hahn, joka erosi maaliskuussa. Kyproksen presidentin Nikos Christodoulidesin mukaan EU:lla on uudessa yrityksessä "ratkaisevin rooli". Hän kertoi keskustelleensa nimityksestä komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Antonio Costan kanssa (Cyprus Mail). Nimitys on muodollinen, mutta sen varsinainen testi on poliittinen: pystyykö EU muuttamaan taloudellisen painonsa diplomaattiseksi vipuvoimaksi Euroopan pisimpään jäätyneessä konfliktissa.

Mitä lähettiläs voi tehdä ja mitä ei

Lähettiläs ei ole sovittelija. Ratkaisuneuvottelut kuuluvat YK:lle. YK:n lähettiläs María Angela Holguín kiertää Nikosiassa, Ankarassa, Ateenassa ja Brysselissä valmistellakseen mahdollista laajennettua kokousta heinäkuun lopulla tai elokuussa (Yeni Safak). EU-lähettilään tehtävä on toinen: sovittaa unionin välineet siihen, mitä YK-prosessissa syntyy.

EU hallitsee pääsyä tulliliittoon, jonka modernisointia Turkki haluaa. Unionilla on käsissään myös Ankaran tavoitteleman viisumivapauden ehdot, turkkilaiskyproslaiselle yhteisölle suunnattu tuki asetuksen 389/2006 nojalla sekä saaren jakolinjan ylittävää kauppaa koskevat säännöt vihreän linjan asetuksessa. Huhtikuun 2024 Eurooppa-neuvosto, jossa jäsenmaiden johtajat määrittävät EU:n poliittisen suunnan, kuvasi Turkin kanssa etenemistä "asteittaiseksi, oikeasuhtaiseksi ja peruutettavaksi" (European Council). Lähettilään työ on saada ehdollisuus toimimaan käytännössä.

Yksi institutionaalinen yksityiskohta ratkaisee paljon. Komission tukema lähettiläs koordinoi komission välineitä: kauppaehtoja, tukirahaa ja sääntelyä. Neuvoston nimittämä EU:n erityisedustaja saisi EU:n perussopimusten nojalla laajemman poliittisen mandaatin, koska nimityksestä päättävät jäsenmaiden ulkoministerit. Nimitysmuoto määrittää, kuinka paljon todellista painoa tehtävään sisältyy.

Missä vipuvoima heikkenee

Turkki torjuu koko lähtökohdan. Ulkoministeri Hakan Fidan sanoi Holguínille 15. kesäkuuta, että Ankara kannattaa kahden valtion ratkaisua ja vaatii turkkilaiskyproslaisille suvereenia tasa-arvoa (Yeni Safak). Se on suorassa ristiriidassa YK:n pitkäaikaisen mallin kanssa. Siinä Kyproksesta tulisi yksi jälleenyhdistynyt valtio, jossa kaksi itsehallinnollista vyöhykettä jakaisi liittovaltion vallan: kreikkalaiskyproslainen ja turkkilaiskyproslainen. Ankara ei tunnusta Kyproksen tasavaltaa ja käsittelee saarta pysyvänä esteenä EU-suhteissaan (CER, Commission Turkey Report 2025).

Turkkilaiskyproslaisten johtaja Tufan Erhürman vetää rajan toiseen kohtaan. Hän pitää EU:n apua kaupan, tuen ja sääntelyn kautta tervetulleena, mutta katsoo, ettei EU voi istua neuvottelupöydässä puolueettomana. Kypros on jo jäsenvaltio, joten Bryssel on hänen mukaansa osapuoli eikä välittäjä (Politis).

Kolmas este on unionin sisäinen. Turkin tulliliiton modernisointi ja viisumivapaus vaativat jäsenmailta laajaa yhteisymmärrystä, keskeisissä kohdissa yksimielisyyttä. Yksi maa voi siis pysäyttää etenemisen. Ranska suhtautuu varovaisesti Turkin viisumipääsyyn. Saksa puolestaan arvostaa toimivaa suhdetta Turkkiin muuttoliikkeen ja Nato-yhteistyön vuoksi, eikä se todennäköisesti tue Kyproksen ehdoilla tehtävää kiristystä, jos se vahingoittaa näitä etuja (Tagesschau). Jokainen pääkaupunki tukee lähettilästä omista syistään. Jokaisella tuella on myös ylärajansa.

Miksi Nikosia haluaa Brysselin mukaan

Christodoulidesin perusajatus on selvä: vain Bryssel voi kytkeä Kyproksessa tapahtuvan etenemisen hyötyihin, joita Turkki todella haluaa. YK voi kutsua osapuolet koolle. Se ei voi tarjota Ankaralle viisumivapaata matkustamista tai parempaa pääsyä EU-kauppaan.

Ajoitus sopii Kyproksen laajempaan asemanmuutokseen. Maa on nopeasti vahvistanut turvallisuusprofiiliaan. Taustalla ovat raportit joukkojen asemaa koskevasta sopimuksesta Ranskan kanssa sekä Yhdysvaltojen investoinnit Pafoksen lentotukikohtaan (Robert Schuman Foundation, Diplomat Magazine). Kasvava sotilaallinen arvo antaa Nikosialle lisää painoa, kun se vaatii EU:ta ottamaan sen diplomaattiset prioriteetit vakavasti. Lähettiläs on tämän hankkeen institutionaalinen kerros.

Aiemmat esimerkit kehottavat maltillisiin odotuksiin. EU:n Serbia–Kosovo-vuoropuhelu tuotti vuonna 2013 sopimuksen, jonka täytäntöönpano on yhä kesken. Bosniassa EU:n erityisedustaja on toiminut vuosia, samalla kun Euroopan parlamentti varoittaa uudistuksia estävästä jarrutuksesta (European Parliament). EU-lähettiläät voivat rakentaa neuvotteluasetelmia. Noudattamisen pakottaminen on eri asia.

Lähettiläs voi pitää Kyproksen Brysselin pöydällä ja estää EU:n ja Turkin suhteiden normalisointia irtoamasta Kyproksen ehdoista. Jos jäsenmaat päästävät Turkki-asioita eteenpäin ilman todellisia myönnytyksiä Kyproksessa, lähettiläästä tulee koordinaattori vailla vipuvoimaa. Sellaisessa asemassa Bryssel on ollut ennenkin.