EU avaa Ukrainan jäsenyysneuvottelut 15. kesäkuuta

EU avaa Ukrainan jäsenyysneuvottelut virallisesti 15. kesäkuuta Luxemburgissa. Päätös purkaa lähes kaksi vuotta kestäneen umpisolmun, jossa Unkari esti etenemisen. Seremonia näyttää ulospäin yhtenäisyyttä. Kulisseissa moni hallitus laskee jo kustannuksia, rakentaa maataloudelle suojalausekkeita ja varaa itselleen jarruja prosessiin, jossa jokainen vaihe vaatii jäsenmaiden yksimielisyyden.

Mitä 15. kesäkuuta avaa

Ensimmäinen hallitustenvälinen konferenssi eli IGC kokoaa 27 jäsenmaata neuvottelemaan yhtenä osapuolena ehdokasmaan kanssa. Ensimmäinen neuvottelulohko koskee oikeuslaitosta, perusoikeuksia ja varainhoidon valvontaa. Lohko on portti koko prosessiin: se avataan ensin ja suljetaan viimeisenä (Euroopan komissio, New Union Post).

Ukraina sai syyskuuhun 2025 mennessä päätökseen niin sanotun screening-vaiheen, jossa maan lainsäädäntö käytiin läpi suhteessa EU-sääntöihin. Tahti oli poikkeuksellisen nopea (Euroopan komissio). Unkarin veto oli jäädyttänyt prosessin vuodesta 2024 lähtien, kunnes Kiova ja Budapest sopivat Taka-Karpatian vähemmistöoikeuksista (Tagesschau).

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa arvioi, että osa neuvotteluluvuista voidaan avata ja sulkea lähes yhtä aikaa, koska Ukraina teki suuren osan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta odotusaikana (Euronews).

Rakenteellinen ongelma ei silti katoa. Jokainen jäljellä oleva neuvottelulohko, jokaisen luvun sulkeminen ja jokainen oikeusvaltiotarkastus vaatii kaikkien 27 hallituksen hyväksynnän.

Budjetti ja maatalous

Varsinainen kiista koskee rahaa. EU neuvottelee samaan aikaan seuraavasta seitsenvuotisesta budjetistaan vuosille 2028–2034. Ukrainan jäsenyys muuttaisi sitä, miten rahat jaetaan.

Saksan vuotuinen EU-maksuosuus voisi maan EU-suurlähettilään arvion mukaan nousta 75–80 prosenttia, noin 27,4 miljardista eurosta lähes 50 miljardiin euroon (Brussels Signal). Ranskan senaatti arvioi, että Ranskan maksut kasvaisivat 26 miljardista eurosta 42 miljardiin euroon (Ranskan senaatti). Itäiset jäsenmaat pelkäävät ennen kaikkea tukien pienenemistä. Romania johtaa 16 maan ryhmää, joka yrittää estää rakennerahojen ohjaamista Ukrainaan (Curs de Guvernare).

Maatalous tekee asetelmasta vaikeamman. Ukrainasta tulisi pinta-alalla mitattuna EU:n suurin maatalousmaa. Puolalaiset viljelijät ovat jo saaneet väliaikaisia tuontikieltoja ukrainalaiselle viljalle ja siipikarjalle. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, CAP:n, uudelleenjako voisi Italian arvioiden mukaan maksaa Italialle noin 9 miljardia euroa (La Verità).

Vastarinta ei kuitenkaan etene yhtenä rintamana. Ranskan Jeunes Agriculteurs, maan keskeinen nuorten viljelijöiden järjestö, hyväksyi 4. kesäkuuta yksimielisesti Ukrainaa tukevan linjapaperin. Järjestöltä oli odotettu yhtä tiukimmista vastavoimista Ukrainan jäsenyydelle. Ehto on selvä: Kiovan on yhdenmukaistettava tuotanto- ja ympäristösääntönsä täysin EU:n kanssa ennen maatalouslukujen avaamista. JA:n logiikka on, että tiukka sääntöjen yhtenäistäminen suojaa ranskalaisia tuottajia paremmin kuin suora vastustus. Euroopan maatalousjarru muuttuu vähitellen torjunnasta ehdolliseksi hyväksynnäksi.

Jokaisella pääkaupungilla on oma jarrunsa

Ranska ja Saksa esittelivät 5. kesäkuuta Tivatissa Länsi-Balkanin huippukokouksessa mallin asteittaisesta integraatiosta. Siinä ehdokasmaille tarjottaisiin pääsyä sisämarkkinoille ilman täysiä jäsenyysoikeuksia (Euronews). Presidentti Emmanuel Macron toisti ajatuksen Élysée-palatsissa 7. kesäkuuta.

Italian ulkoministeri Antonio Tajani vaatii, että Montenegron ja Albanian pitää edetä ennen Kiovaa (Il Tempo). Puolan Donald Tuskin hallitus tukee jäsenyyttä, mutta vaatii pitkiä siirtymäaikoja maatalouteen (Wprost). Oppositiopuolue PiS menee pidemmälle ja kytkee tukensa siihen, miten Ukraina käsittelee Volynian verilöylyjen historiaa (Rzeczpospolita).

Yhdessä kannat muodostavat hajautetun jarrujärjestelmän. Yksikään pääkaupunki ei hallitse sitä yksin, mutta kokonaisuus määrää, kuinka nopeasti Ukraina kulkee 33 neuvotteluluvun läpi.

Ukrainan yli 40 miljoonan asukkaan sotaa edeltänyt väestö muuttaisi myös äänipainoja neuvostossa, jossa jäsenmaat päättävät EU-lainsäädännöstä, sekä paikkajakoa Euroopan parlamentissa. Komission oma paperi laajentumista edeltävistä institutionaalisista uudistuksista piti alun perin julkaista vuoden 2025 lopulla, mutta sitä ei ole julkaistu (New Union Post). Jos perussopimuksia pitää muuttaa, ratifiointi vaatii kaikkien 27 kansallisen parlamentin hyväksynnän. Ranskassa ja Irlannissa edessä voisi olla myös kansanäänestys.

Ukraina tavoittelee neuvottelujen päättämistä vuoden 2028 loppuun mennessä. Viimeksi EU:hun liittynyt Kroatia tarvitsi yli viisi vuotta. Kesäkuun 15. päivä vastaa helpoimpaan kysymykseen: voivatko neuvottelut alkaa. Auki jää, kuka maksaa laskun ja miten jäsenyys muuttaa eri maiden viljelijöiden, veronmaksajien ja EU-tukien asemaa.