EU säilyttää 3 tunnin lentokorvaukset

Euroopassa kesälentoa varaava matkustaja saa jatkossa todennäköisesti nykyistä selvemmän lähtöhinnan. EU ei silti tee jokaisesta ylähyllylle vietävästä matkustamolaukusta maksutonta. Muotoutuva sopu säilyttää kolmen tunnin viivästyssäännön ja muuttaa matkatavarakiistan ennen kaikkea hintojen läpinäkyvyyskysymykseksi.

Kyse on asetuksesta 261, EU-säännöstä, joka antaa lentomatkustajille oikeuden korvaukseen viivästyksistä ja peruutuksista. Uudistus alkoi komission vuoden 2013 ehdotuksesta ja on vasta nyt etenemässä kohti lopullista hyväksyntää (komission ehdotus, parlamentin käsittely). Euroopan parlamentin ja neuvoston on vielä hyväksyttävä teksti virallisesti, joten nykyiset oikeudet pysyvät toistaiseksi voimassa (Reuters / Straits Times).

Matkustajat pitävät kolmen tunnin säännön

Matkustajan kannalta tärkein kohta on selvä. Korvausoikeus alkaa edelleen, kun lento saapuu vähintään kolme tuntia myöhässä. Korvaustasot pysyvät 250, 400 ja 600 eurossa matkan pituuden ja reittityypin mukaan (Deutschlandfunk, EU Perspectives).

Sääntö ei syntynyt alun perin vain asetustekstistä. EU-tuomioistuin rakensi sen ratkaisuissaan, kuten Sturgeon- ja Nelson-tapauksissa. Tuomioistuin katsoi, että pitkä viivästys on matkustajan kannalta lähellä peruutusta, koska menetys on sama: aikaa (Sturgeon, Nelson).

Lentoyhtiöt ja useat hallitukset halusivat väljempää järjestelmää. Ne ajoivat korkeampia viivästysrajoja, pienempää korvausvastuuta ja vähemmän automaattisia vaatimuksia. Parlamentti teki näkyvästä kuluttajaoikeudesta rajan, jota se ei suostunut ylittämään. Reutersin mukaan komissio oli esittänyt neljän tunnin rajaa ja jäsenmaat 500 euron kattoa, ennen kuin neuvosto palasi lähemmäs nykyistä korvausmallia (Reuters / Straits Times).

Saksa ja Ranska näyttävät loppuvaiheessa vetäneen hallituksia pois lentoyhtiöille suotuisemmasta linjasta. Saksalaislähteiden mukaan Berliini ja Pariisi tukivat kompromissia, joka säilyttää kolmen tunnin periaatteen. Saksassa samaa tekstiä myytiin kahdella tavalla: kuluttajansuojana ja lentoyhtiöiden oikeusvarmuutena (Zeit, Stern). Puolan puheenjohtajakausi avasi yli vuosikymmeneksi jumittuneen asian, mutta parlamentin neuvotteluvoima teki suositusta oikeudesta perääntymisestä hallituksille poliittisesti hankalaa (Onet).

Laukkusopu jää heikommaksi

Matkustamolaukkujen kohdalla sopu on ohuempi. Kompromissi näyttää turvaavan pienen istuimen alle mahtuvan tavaran. El Paísin mukaan mitat olisivat 40 x 30 x 15 cm. Se ei kuitenkaan loisi yleistä oikeutta maksuttomaan ylähyllylaukkuun kaikilla lipputyypeillä (El País).

Sen sijaan lentoyhtiöiden pitäisi näyttää tai tarjota oletushinta, johon suurempi matkustamolaukku sisältyy. Matkustaja voisi silti valita halvemman lipun ilman sitä (Ara). Ero selittää Espanjan vastustuksen. Madrid voi kannattaa vahvempia viivästysoikeuksia ja silti katsoa, että EU väisti vaikeamman kysymyksen: kuuluuko kohtuullinen käsimatkatavara lentokuljetuksen peruspalveluun.

Espanja ja Latvia äänestivät tiettävästi sopua vastaan, koska se ei taannut maksutonta matkustamolaukkua. Lentoyhtiöt lukivat kompromissin päinvastoin: niiden mahdollisuus myydä halvempia lippuja ilman ylähyllylaukkua säilyy (Europa Press, Democrata).

Todellinen kiista koskee ensimmäistä hintaa

Halpalentoyhtiöiden sisämarkkinamalli perustuu palvelujen pilkkomiseen. Ensin näytetään matala lähtöhinta, sen jälkeen veloitetaan erikseen matkatavaroista, istumapaikoista, lähtöselvityksestä tai korjauksista. Uusi linja ei poista mallia. Se yrittää tehdä ensimmäisestä hinnasta lähempänä matkan todellista hintaa. Sillä on merkitystä, kun matkustaja vertailee Lissabonin, Varsovan, Milanon ja Amsterdamin lentoja samassa verkkomarkkinassa.

Italia näyttää saman ongelman toisesta suunnasta. Volotean kiistelty takautuva polttoainelisä, lähteiden mukaan 6–14 euroa matkustajalta ja lentosegmentiltä ennen lisän keskeyttämistä 10. kesäkuuta, osoitti, kuinka nopeasti lipun hinta menettää merkityksensä, jos kustannuksia ilmestyy oston jälkeen (QuiFinanza, Altroconsumo).

Lentoyhtiöillä on edelleen kustannusperusteinen argumentti. Alan lähteet arvioivat EU261-korvausten maksavan noin 8 mrd. euroa vuodessa ja varoittavat, että helpompi korvausten hakeminen voi kasvattaa laskua (Money.pl). Kompromissin vastaus on toinen: kun lentoyhtiö siirtää häiriön kustannukset matkustajalle, korvauksen saaminen ei saa edellyttää oikeudellista sitkeyttä.

Lopullisella tekstillä on yhä väliä. Raportit poikkeavat siinä, pitääkö lentoyhtiöiden lähettää korvausvaatimuksen aineisto 48 vai 96 tunnin kuluessa. Myös osa pitkien lentojen korvausyksityiskohdista varmistuu vasta hyväksytystä säädöksestä (EU Perspectives, Marketscreener). Seuraavaksi vuorossa on virallinen hyväksyntä. Sen jälkeen ratkaisee, kohtelevatko lentoyhtiöt läpinäkyvyyttä uutena vähimmäistasona vai lisäävätkö ne vain yhden näkymän varauspolkuun.