EU ajaa palautuskeskuksia Albania-mallin epäonnistuttua

EU viimeistelee ensimmäistä oikeudellista kehystä, joka sallisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden säilyttämisen Euroopan ulkopuolisissa keskuksissa. Ehdotettu palautusasetus on nyt kolmikantaneuvotteluissa eli komission, parlamentin ja neuvoston viimeistelyvaiheessa. Se antaisi jäsenmaille mahdollisuuden siirtää hylättyjä hakijoita EU:n ulkopuolisiin "palautuskeskuksiin". Ainoa toimiva vertailukohta on Italian Albaniaan perustama järjestely, joka on käsitellyt noin 1,5 prosenttia omasta tavoitteestaan.

Kaksi välinettä, sama suunta

Maaliskuussa 2025 esitelty palautusasetus korvaisi vuoden 2008 palautusdirektiivin, joka on nykyinen EU-sääntökehys ilman oleskeluoikeutta olevien ihmisten poistamiselle. Direktiivi asetti vähimmäisvaatimukset, mutta jätti toimeenpanon jäsenmaille. Tuloksena on ollut 27 erilaista järjestelmää. Uusi teksti on asetus, joten sitä sovellettaisiin sellaisenaan kaikissa EU-maissa ilman kansallista täytäntöönpanoa (Solidar).

Asetuksen keskeinen kohta on 17 artikla, joka loisi oikeusperustan säilöönottotiloille EU:n ulkopuolella (Verfassungsblog). Euroopan parlamentti tuki linjaa maaliskuussa 2026 äänin 389–206 (Euronews). Kolmikantaneuvottelut katkesivat 20. toukokuuta ilman sopua. Seuraava kierros on määrä pitää 1. kesäkuuta (NAMPA/AFP).

Kuusi päivää aiemmin kaikki Euroopan neuvoston 46 jäsenmaata hyväksyivät Chișinăun julistuksen. Euroopan neuvosto on maanosan ihmisoikeusjärjestö, eikä se kuulu EU:hun. Julistus ei muuta Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan sopimuksen suoja, kuten kidutuksen kielto ja oikeus perhe-elämään, ei saisi automaattisesti estää palautuksia sen jälkeen, kun kansalliset tuomioistuimet ovat arvioineet riskit (AP, BIICL). Komissio kuvasi molempia välineitä muuttoliikeagendansa kanssa "johdonmukaisiksi" (EU Perspectives). Asetus rakentaisi järjestelmän käytännön rakenteet. Julistus kaventaisi niitä oikeudellisia tarkastuksia, joihin järjestelmä voisi kaatua.

Mitä Albania todella näyttää

Italian säilöönottokeskukset Albaniassa ovat ainoa käytössä oleva malli. Pääministeri Giorgia Meloni julkisti pöytäkirjan vuonna 2023. Tavoitteeksi asetettiin 36 000 siirtoa vuodessa. Huhtikuuhun 2026 mennessä Italian kansallinen oikeusasiamies Garante nazionale, riippumaton valvontaelin, laski, että keskusten kautta oli kulkenut 192 ihmistä ja 56 oli palautettu (Pagella Politica). Jopa hallituksen oma luku, 536 siirtoa, on vain 1,5 prosenttia vuositavoitteesta. Viiden vuoden budjetti on noin 670 miljoonaa euroa.

Käytännön ongelma on vielä perustavampi. Jokainen palautus Albanian keskuksista vaatii henkilön siirtämistä ensin takaisin Italiaan, koska suora palautus Albanian maaperältä ei ole oikeudellisesti sallittu. Keskukset eivät lyhennä prosessia. Ne lisäävät siihen yhden vaiheen. Italian tuomioistuimet estivät järjestelyn lokakuussa 2024, koska se ei niiden mukaan sopinut yhteen EU-oikeuden kanssa. Hallitus vastasi asetuksella, joka luokitteli keskukset turvapaikkakäsittelypaikoista palautusten säilöönottotiloiksi. Albanian ulkoministeri on sanonut, ettei pöytäkirjaa jatketa vuoden 2030 jälkeen (La Notizia Giornale).

Todellinen pullonkaula

EU:ssa pannaan täytäntöön vain noin 28 prosenttia palautuspäätöksistä. Osuus on ennätyskorkea, mutta tarkoittaa silti, että seitsemän kymmenestä poistumismääräyksen saaneesta ei poistu (Eurostat). Este on diplomaattinen: lähtömaat eivät suostu ottamaan kansalaisiaan takaisin. Ranska teki vuonna 2025 noin 156 000 palautuspäätöstä ja toteutti niistä alle 15 000 (Le Figaro). Saksa palautti vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä 4 807 ihmistä, 22 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin, vaikka sisäministeri on tehnyt palautuskeskuksista oman kärkihankkeensa (Stern).

Yksikään kolmas maa ei ole allekirjoittanut sopimusta palautuskeskuksen isännöinnistä. Ranska kieltäytyy osallistumasta vedoten perustuslaillisiin rajoihin. Ranskan senaatin mukaan mekanismi "uhkaa heikentää menettelyllisiä takeita" ja ratkaisee väärää ongelmaa (French Senate).

EU-tuomioistuin ei ole vielä ratkaissut, sopiiko merentakainen säilöönotto EU-oikeuteen. Julkisasiamiehen huhtikuussa antama ratkaisuehdotus, joka ei sido tuomioistuinta, avasi periaatteessa oven, mutta erotti jyrkästi Italian nykyisen järjestelyn ja laajemman palautuskeskusmallin, jonka asetus loisi (EU Law Analysis). Varsinaista tuomiota odotetaan myöhemmin tänä vuonna. Se voi rajata koko kehystä ennen kuin yksikään keskus avautuu.

Albanian esimerkki näyttää, että oikeudellista koneistoa rakennetaan väärän pullonkaulan ympärille. Todellinen este on lähtömaiden suostuttelu yhteistyöhön. Siinä ei ole tapahtunut liikettä.