EU:n elpymisrahat uhkaavat katketa

EU:n valtiovarainministerit veivät tällä viikolla eteenpäin kahta päätöskokonaisuutta. Ensimmäinen koskee sitä, maksetaanko jäsenmaille niille luvattuja elpymisrahoja. Toinen ratkaisee, kuinka suuri osa Euroopan rahoitusmarkkinoiden valvonnasta siirretään kansallisilta viranomaisilta EU-tasolle.

Kiireellisempi päätös koski yhdeksän jäsenmaan päivitettyjä elpymissuunnitelmia. Mukana ovat muun muassa Kypros, Liettua, Suomi, Saksa ja Unkari (Cyprus Mail). Poliittisesti painavampi hanke etenee hitaammin: Irlannin varapääministeri Simon Harris, joka johti kokousta Irlannin neuvostopuheenjohtajuuden nimissä, kertoi saaneensa yksimielisen tuen sille, että jäsenmaat sopivat lokakuuhun mennessä kannastaan EU:n rahoitusvalvonnan osittaiseen keskittämiseen (RTÉ).

Sopimus hyväksytään. Rahaa ei vielä makseta.

EU:n elpymis- ja palautumistukiväline RRF ei toimi kuin avoin shekki. Se on lähempänä sopimusta. Jäsenmaa toimittaa uudistus- ja investointisuunnitelman, komissio ja neuvosto hyväksyvät sen, ja rahat maksetaan vasta, kun maa täyttää sovitut välietapit: hyväksyy lakeja, perustaa instituutioita tai saa hankkeita valmiiksi (EUR-Lex, ECA). Päivitetyn suunnitelman hyväksyminen muuttaa lupausten sisältöä. Se ei vielä avaa maksuhanaa.

Ero on nyt olennainen, koska RRF on päättymässä. Kaikki jäljellä olevat välietapit on saatava valmiiksi 31. elokuuta 2026 mennessä. Maksupyynnöt on jätettävä 30. syyskuuta mennessä, ja viimeiset maksut tehdään vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen käyttämättä jäänyt raha raukeaa pysyvästi (European Parliament Research Service).

Kypros näyttää, kuinka suuri väli hyväksynnällä ja toteutuksella voi olla. Valtiovarainministeri Makis Keravnos vei Brysseliin päivitetyn suunnitelman, mutta Nikosiassa parlamentin on vielä hyväksyttävä laki uudesta yrityskehityselimestä. Jos sen hallitusta ei nimitetä elokuun loppuun mennessä, noin 50–69 miljoonan euron avustukset ovat vaarassa jäädä saamatta (Philenews).

Romania ei kuulu niihin yhdeksään maahan, joiden päivitetyt suunnitelmat hyväksyttiin nyt. Se on silti varoittava esimerkki siitä, mitä sama ongelma tarkoittaa suuremmassa mittakaavassa. Bukarest on jo menettänyt noin 500 miljoonaa euroa epäonnistuneen maksupyynnön vuoksi. Lisäksi 8,7 miljardia euroa riippuu siitä, ehtiikö parlamentti hyväksyä yhdeksän puuttuvaa lakia ennen elokuun lopun määräaikaa (Digi24, Romania Insider). Kesäkuun alussa sekä Romanialla että Kyproksella alle puolet välietapeista oli arvioitu täytetyiksi (European Parliament Research Service).

Kuka kerää maksut ja käyttää valtaa?

Toinen päätöskokonaisuus ulottuu elpymisrahaston takarajaa pidemmälle. Tavoite on yksinkertainen: yrityksen pitäisi olla nykyistä helpompi hankkia rahoitusta sijoittajilta toisessa EU-maassa. Nyt Euroopan pääomamarkkinat ovat edelleen 27 kansallisen järjestelmän varassa. Jokaisella on oma valvojansa, sääntönsä ja maksunsa. Markets Integration and Supervision Package eli MISP on yritys kuroa järjestelmiä yhteen lainsäädännöllä (Irish Presidency).

Periaatteesta on helppo olla samaa mieltä. Kiista koskee valvontavaltaa. MISP voisi siirtää suurten rahastoryhmien valvontaa kansallisilta viranomaisilta ESMA:lle, Pariisissa toimivalle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, joka koordinoi arvopaperisääntelyä EU:ssa (WealthBriefing). Samalla valvontamaksut, joita yhtiöt maksavat valvojalleen, siirtyisivät kansallisilta viranomaisilta ESMA:lle.

Rajat ylittäville liikkeeseenlaskijoille ja suurille sijoittajille hajanaisuuden väheneminen tarkoittaisi pienempiä sääntelyn noudattamiskuluja ja parempaa markkinadataa (European Parliament Research Service). Pienille finanssikeskuksille kyse on suoraan viranomaisten rahoituksesta. Maltan finanssivalvoja MFSA teki viime vuonna 1,3 miljoonan euron alijäämän noin 25,6 miljoonan euron valvontamaksutuloilla (The Shift News). Jos ESMA ottaa suurimmat rahastoryhmät valvontaansa, maksut siirtyvät Pariisiin, mutta kansallisen valvontakoneiston kiinteät kulut jäävät kotiin. Luxemburgin CSSF, joka valvoo yhtä Euroopan suurimmista rahastokeskittymistä, katsoo samaa laskelmaa toisesta kulmasta: sillä on kokoa kestää muutos, mutta jokainen Pariisiin siirtyvä tehtävä kaventaa sen omaa asemaa (CSSF).

Harris asetti lokakuun määräajaksi, johon mennessä hallitusten pitäisi sopia yhteisestä neuvottelukannasta. Sen jälkeen alkaisivat neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa lopullisesta laista (Council). Määräaika näyttää, hyväksyvätkö jäsenmaat vaihtokaupan: syvemmät pääomamarkkinat edellyttävät valvontavallan siirtämistä kansallisista pääkaupungeista Pariisiin.

EU-suunnitelmien hyväksyminen on helppo osa. Toteutus tarkoittaa luopumista joko rahasta tai kansallisesta määräysvallasta. Elpymisrahoissa yhdeksällä hallituksella on noin seitsemän viikkoa aikaa osoittaa, että lupaukset on täytetty. Muuten rahat katoavat. Rahoitusvalvonnassa 27 hallitusta tuki tällä viikolla integraatiota, mutta pitää yhä kiinni vipuvarsista, jotka säilyttävät markkinat kansallisina. Ensimmäisellä prosessilla on kova takaraja. Toisella on sitkeämpi este.