EU:n alle 13-vuotiaiden kielto on vasta ehdotus

Euroopan komissio ehdotti 17. syyskuuta EU KIDS Act -asetusta, joka määrittelisi sosiaalisen median, verkkopelien, tekoälykumppaneiden ja videonjako­palvelujen käyttöoikeudet eri ikäryhmille. Useissa jutuissa ehdotus kuvattiin jo voimaan tulleeksi EU-kielloksi. Näin ei ole. Ehdotuksen (COM(2026) 681) on vielä edettävä Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston käsittelyyn. Kansalliset ministerit neuvottelevat tekstistä ja voivat muuttaa sitä ennen lain voimaantuloa (komission tiedote). Neuvottelujen kaksi keskeistä kysymystä ovat, saavatko jäsenmaat asettaa Brysselin ehdotusta tiukemmat rajat ja miten lapsen ikä voidaan varmistaa synnyttämättä uutta tietosuojaongelmaa.

Mitä ehdotus tekisi

EU KIDS Act loisi neljä ikäryhmää. Alle 13-vuotiaat eivät saisi käyttää palveluja. 13–14-vuotiaalle vanhempi voisi avata rajoitetun tilin, jonka käyttöaika olisi enintään tunti päivässä. Yhteydenpito rajoittuisi hyväksyttyihin kontakteihin, ja kamera olisi oletuksena poissa käytöstä. 15 vuotta täytettyään nuori voisi hallita omaa tiliään itsenäisesti. Kaikkiin alle 18-vuotiaiden tileihin sovellettaisiin pakollisia turvallisuusasetuksia, kuten oletusarvoisesti yksityisiä profiileja ja loputtoman vierityksen rajoituksia (komission ehdotuspaketti).

Oikeudellinen vastuu olisi alustoilla, ei perheillä. Palveluntarjoajien pitäisi rakentaa ikäportit, panna oletusasetukset voimaan ja toimittaa sääntöjen noudattamista koskevat raportit riippumattomille tarkastajille. Kansalliset valvojat ryhtyisivät toimiin tarkastajien havaintojen perusteella (DG CONNECT). Sääntely ulottuisi sosiaalista mediaa laajemmalle: sen piiriin kuuluisivat riskejä sisältävät verkkopelit, tekoälychatbotit ja sovelluskaupat (COM(2026) 681, BiometricUpdate).

Nykyinen digipalvelusäädös (Digital Services Act, DSA) kieltää profilointiin perustuvan mainonnan kohdistamisen alaikäisiin, joiden alaikäisyys on palvelun tiedossa, mutta se ei määrittele palveluihin pääsylle alaikärajaa (DSA). EU KIDS Act muuttaisi yleisen lasten turvallisuutta koskevan velvoitteen täsmällisiksi säännöiksi: asetuksessa määritellyiksi ikärajoiksi, palvelujen oletusasetuksiksi ja näytöksi, joka alustojen on toimitettava valvojille.

Kansalliset ministerit kiistelevät ikärajoista

Tanska, Espanja ja Ranska kannattavat EU-tason toimia, mutta haluavat erilaiset ikärajat. Tanskan digitalisaatioministeri Christina Egelund kannattaa ehdotonta kieltoa alle 15-vuotiaille ilman vanhempien mahdollisuutta myöntää nuoremmille teineille poikkeusta (DR). Espanjassa vireillä oleva orgaaninen lakiehdotus asettaisi rajan 16 vuoteen (La Moncloa). Ranskan oma yritys säätää kansalliset säännöt kariutui vuonna 2026, kun Conseil constitutionnel eli Ranskan perustuslakineuvosto kumosi sosiaalisen median ikärajaa koskeneen lain. Sen mukaan laki rajoitti sananvapautta suhteettomasti eikä määritellyt riittäviä yksityisyydensuojaa koskevia takeita (Conseil constitutionnel).

Kyse on vasta kansallisista lähtökohdista, ei neuvostossa vakiintuneista ryhmittymistä. Niistä tulee neuvotteluvoimaa vasta, jos ministerit rakentavat kantojensa taakse koalitioita. Erimielisyys paljastaa kuitenkin epäselvyyden myös komission omassa tekstissä. Bryssel kuvaa ehdotusta malliksi, joka loisi ”yhden iän koko Euroopan unioniin”, mutta kutsuu 15 vuotta EU:n laajuiseksi ”vähimmäisiäksi” (Artículo14, Berlingske). Sanamuodot viittaavat eri suuntiin. Jos asetus ei jätä maille mahdollisuutta korkeampaan ikärajaan, Tanskan 15 vuotta ja Espanjan 16 vuotta ovat keskenään ristiriidassa. Jos kyse on vain vähimmäisrajasta, jäsenmaat voisivat asettaa korkeamman iän. Komissio ei ole julkisissa viesteissään täsmentänyt, kumpaa se tarkoittaa.

Ikävarmennus on ehdotuksen heikoin kohta

Jokainen ikäraja edellyttää tietoa käyttäjän todellisesta iästä. Komissio on julkaissut ikävarmennustyökalun, jonka pitäisi vahvistaa käyttäjän olevan ikärajaa vanhempi paljastamatta tämän henkilöllisyyttä (komission ikävarmennusratkaisu). Saksan digitaalialan järjestö Bitkom varoitti, että kansallinen sähköinen henkilöllisyystodistus on yleensä alle 16-vuotiaiden ulottumattomissa. Pelkästään EU:n digitaaliseen identiteettilompakkoon perustuva järjestelmä olisi siten epäkäytännöllinen juuri niille lapsille, joita sen pitäisi koskea (Bitkom). Ranskan tietosuojaviranomainen CNIL pitää käyttäjän omaa ilmoitusta hyödyttömänä, asiakirjojen lataamista riskialttiina ja kasvoista tehtävää ikäarviota epäluotettavana (CNIL). Australian hallituksen ikävarmennusteknologioita koskeneessa kokeilussa ei löytynyt yhtä menetelmää, joka toimisi luotettavasti (Australian kokeilu).

Ranskan perustuslakineuvoston ratkaisu konkretisoi oikeudellisen ongelman. Conseil constitutionnel arvioi kansallista lakia Ranskan perusoikeuksia vasten eikä pitänyt sitä niiden mukaisena. EU-asetus joutuisi vastaavaan arviointiin EU:n perusoikeuskirjan nojalla. Perusoikeuskirja suojaa sananvapautta (11 artikla), yksityisyyttä (7 artikla) ja henkilötietoja (8 artikla) (EU:n perusoikeuskirja). Mahdollinen riitautus päätyisi Luxemburgissa toimivaan EU-tuomioistuimeen, joka soveltaisi samankaltaista suhteellisuustestiä.

Komissio on määritellyt ikärajat. Euroopan parlamentin ja kansallisten ministerien on nyt ratkaistava, ovatko rajat samat koko EU:ssa ja miten alustat voivat panna ne täytäntöön keräämättä samalla niin paljon henkilötietoja, että lasten suojaamiseksi tarkoitettu sääntely synnyttäisi uuden tietosuojaongelman.