EU asettaa laatukynnyksen hankinnoille

Euroopan julkinen sektori käyttää vuosittain noin 14–15 prosenttia BKT:stä hankintoihin: sairaaloiden ohjelmistoihin, bussikalustoon, siivoussopimuksiin ja teiden korjauksiin (Euroopan parlamentti, Euroopan komissio). Hankintapolitiikka ratkaisee, miten veroraha muuttuu palveluiksi, infraksi ja työpaikoiksi. Käytännössä suuri osa rahasta ohjautuu yhä halvimmalle hyväksyttävälle tarjoukselle. Euroopan komission odotetaan 9. syyskuuta ehdottavan, että vastinetta rahalle arvioidaan jatkossa nykyistä laajemmin.

Italialais- ja saksalaismedioihin vuotaneen luonnoksen mukaan julkisten ostajien pitäisi pisteyttää hinta ja laatu rinnakkain. Samalla niille annettaisiin välineitä suosia toimittajia, joiden tuotanto tai arvo kytkeytyy Eurooppaan (ANSA, Il Fatto Quotidiano). Ehdotus aloittaa vasta lainsäädäntöprosessin. Se tarvitsee Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksynnän, ja käynnissä oleviin tarjouskilpailuihin sovelletaan nykyisiä sääntöjä (Vergabevorschriften.de).

Säädösmuoto on olennainen. Komissio ehdottaa asetusta, ei direktiiviä. Direktiivi vaatisi kaikilta 27 jäsenmaalta kansallisen toimeenpanolain, mihin voi kulua vuosia. Asetus tulee hyväksymisen jälkeen suoraan voimaan koko EU:ssa.

Halvin tarjous on heikentänyt kilpailua

Muutostarve näkyy numeroissa. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan sellaisten EU:n julkisten tarjouskilpailujen osuus, joissa saatiin vain yksi tarjous, nousi vuoteen 2021 päättyneellä vuosikymmenellä 23,5 prosentista 41,8 prosenttiin. Tarjoajien keskimääräinen määrä lähes puolittui 5,7:stä 3,2:een (Euroopan tilintarkastustuomioistuin). Vuonna 2023 vielä 20 jäsenmaata myönsi yli puolet sopimuksistaan pelkän hinnan perusteella (Euroopan parlamentti).

Halvin hinta näkyy usein työntekijöissä. Euroopan parlamentti viittasi Euroopan työviranomaisen havaintoon, jonka mukaan pelkkään hintaan perustuvat kilpailutukset lisäävät pimeän työn riskiä, koska urakoitsijat puristavat työvoimakuluja voittaakseen sopimuksen (Euroopan parlamentti). Komission oma vuoden 2025 arvio totesi, että nykyiset hankintasäännöt ovat edistäneet vihreitä ja sosiaalisia tavoitteita vain osittain. Rajat ylittävä osallistuminen on jäänyt vähäiseksi, ja tietopuutteet ovat jättäneet korruptioriskejä avoimiksi (Euroopan komissio).

Näin pisteytys toimisi

Pelkkään hintaan perustuvassa kilpailutuksessa halvin vaatimukset täyttävä tarjous voittaa. Laatupainotteisessa mallissa ostaja määrittää pisteytyskaavan. Tarjous voi saada esimerkiksi 60 pistettä laadusta ja 40 hinnasta. Sopimus menee parhaalle kokonaispistemäärälle.

Vuotaneen luonnoksen mukaan laatutekijöiden, kuten ilmastovaikutusten, työehtojen, innovaatioiden ja turvallisuuden, pitäisi muodostaa vähintään 30 prosenttia vertailupisteistä. Työvoimavaltaisissa sopimuksissa, kuten rakentamisessa, siivouksessa ja vartioinnissa, raja nousisi 50 prosenttiin (Il Fatto Quotidiano, LavoriPubblici). Palkkoja leikkaamalla kilpailevan yrityksen etu kapenisi. Paremmat työehdot tai matalammat elinkaarikustannukset voisivat ratkaista kilpailun, vaikka hankintahinta olisi korkeampi.

Luonnos sisältää myös eurooppalaisen etuusvälineen. Julkinen ostaja voisi rangaista pisteytyksessä tai sulkea pois tarjouksen, jos alle puolet sen arvosta syntyy EU:ssa tai maissa, joita koskevat hankintasopimukset, kuten WTO:n julkisia hankintoja koskeva GPA-sopimus. Siihen kuuluvat muun muassa Yhdysvallat, Japani ja Kanada, mutta ei Kiina (ANSA). Käytännössä väline kohdistuisi ennen kaikkea kiinalaisiin toimittajiin strategisilla aloilla. EU on jo kokeillut samaa logiikkaa: sen ensimmäinen kansainvälisen hankintavälineen toimi sulki kiinalaisia yrityksiä lääkinnällisten laitteiden kilpailutuksista, ja Kiina vastasi samalla mitalla (Crowell).

Kiista koskee hyötyjiä ja maksajia

Ranska näkee julkiset hankinnat strategisena välineenä (L'Opinion). Italia haluaa irti halvimman hinnan käytännöstä ja vahvistaa työntekijöiden suojaa. Puolan Solidarność-ammattiliitto juhli "halvimman hinnan diktatuurin loppua" (Solidarnosc). Yhdeksän pientä ja pohjoista jäsenmaata, Tšekin, Suomen ja Ruotsin johdolla, varoitti joulukuussa 2025, että laaja eurooppalainen etuus voisi vähentää kilpailua ja nostaa hintoja. Ne kehottivat komissiota rajaamaan välineen tiettyihin sektoreihin ja tekemään täyden vaikutusarvion (MarketScreener, Euronews).

Saksalaiset hankintajuristit nostavat esiin toisen ongelman: kuntien hankintayksiköillä ei välttämättä ole osaamista laatia juridisesti kestäviä laatukriteerejä ilmasto-, työehto- ja innovaatioväitteille (Ausschreibungen Staatsanzeiger). Tämä osaamisvaje on uudistuksen heikoin kohta. Laatupisteytys toimii vain, jos ostajat osaavat kirjoittaa mitattavia ehtoja ja tarkistaa tarjoajien lupaukset. Muuten pakollinen laatulattia voi korvata alihinnoittelun ylilupaamisella ja suosia suuria vakiintuneita toimijoita, jotka hallitsevat pisteytyspaperit.

Näyttö halvimpaan hintaan perustuvan hankintamallin ongelmista on vahva: kilpailu on heikentynyt ja työvoimakulujen leikkaamiseen on syntynyt kannustin. Ratkaisevaa on, pystyvätkö tuhannet hankintayksiköt eri puolilla Eurooppaa tekemään laadusta mitattavan kilpailutekijän. Juuri sitä niiltä ei ole tähän asti järjestelmällisesti vaadittu.