EU vaatii Kiinalta myönnytyksiä lokakuuksi

EU:n kauppavaje Kiinan kanssa nousi vuonna 2025 359,9 mrd. euroon. Tuonti ylitti viennin noin miljardilla eurolla päivässä (European Commission). Sunnuntaina EU:n kauppakomissaari Maroš Šefčovič ja Kiinan kauppaministeri Wang Wentao sopivat kolmen kuukauden tiiviistä neuvottelujaksosta. Bryssel vaatii "konkreettisia tuloksia" lokakuuhun mennessä (Euronews, El País).

Ongelma on, että samat kiinalaiset toimitusketjut uhkaavat eurooppalaista teollisuutta ja pitävät osaa Euroopan taloudesta käynnissä. Yksi jäsenmaa voi menettää tehdastyöpaikkoja halvan kiinalaistuonnin vuoksi, tarvita kiinalaisia komponentteja energiasiirtymäänsä, houkutella kiinalaisen autotehtaan ja viedä luksustuotteita Shanghaihin.

Siksi lokakuu on vaikea. Varsinainen kiista ei kulje vain Brysselin ja Pekingin välillä, vaan Euroopan sisällä: kuinka paljon painetta EU voi kohdistaa Kiinaan vahingoittamatta omia yrityksiään.

Valvontakoneisto

Lokakuu ei käynnistä automaattisesti uusia tulleja. Jos neuvottelut epäonnistuvat, Bryssel jatkaa tullien lisäämistä aloilla, joilla se pystyy näyttämään toteen epäreilun hinnoittelun tai valtiontuet.

Vauhti on jo kiihtynyt. Kiinalaisten renkaiden osuus Euroopan markkinoista nousi 18 prosentista vuonna 2021 yli 30 prosenttiin vuonna 2025. Käynnissä oleva EU-tutkinta voi johtaa 24,4–45,3 prosentin polkumyyntitulleihin. Polkumyynnillä tarkoitetaan tuotteen myymistä EU-markkinoille alle käyvän markkinahinnan (Le Figaro). Komissio määräsi 24. kesäkuuta Kiinasta tuotavalle BDO:lle 105,6–113,7 prosentin tullit. BDO on muoveissa käytettävä teollisuuskemikaali (European Commission).

EU sulkee samalla tulliaukkoa. Tähän asti alle 150 euron paketit ovat päässeet unionin alueelle tullitta. EU:hun saapuu vuosittain noin 4,6 miljardia pienpakettia, joista yli 90 prosenttia tulee Kiinasta (The Guardian, Upday PL). EU ja Kiina sopivat myös yhteisestä varoitusjärjestelmästä, jossa tuontipiikkejä seurataan "keltaisilla" ja "punaisilla" rajoilla. Kynnysarvoja ei ole julkaistu (SCMP).

Valvonta törmää silti omiin katveisiinsa. Kun Bryssel asetti loppuvuonna 2024 kiinalaisille täyssähköautoille jopa 45 prosentin tullit, valmistajat siirsivät painopistettä ladattaviin hybrideihin. Ne jäivät tullien ulkopuolelle, ja vienti kasvoi (Le Figaro). Lokakuun asialistalle voivat siksi nousta myös hybridiautot ja kemikaalit (The Guardian).

Kuka maksaa Euroopassa

Puola näyttää ristiriidan selvästi. Teollisuusjärjestöjen mukaan noin 100 000 kodinkoneteollisuuden työpaikkaa on suorassa kiinalaiskilpailussa, ja ala vaatii Brysseliltä suojaa (Money.pl). Samaan aikaan Puolan aurinkovoiman kasvu nojaa kiinalaisiin paneeleihin. Kiina vastaa alan tietojen mukaan noin 80 prosentista maailman aurinkopaneelimoduulien ja akkujen tuotannosta, kertoo Biznesenter. Puolalaistehtaiden suojaaminen nostaa Puolan puhtaan energian hintaa.

Espanjalla ongelma on toisin päin. Se haluaa tullivalvontaa mutta houkuttelee samalla kiinalaisia sähköautoinvestointeja. Zaragozan lähellä avattiin hiljattain Leapmotorin akkutyöpaja, jossa on 25 milj. euroa kiinalaistaustaisen pääoman tukemaa rahoitusta (Motor.es). Italia vaatii vahvempia välineitä teräs- ja kemianteollisuudelle, mutta maan vienti Kiinaan kasvoi toukokuussa 2026 24,1 prosenttia vuodentakaisesta. Luksus- ja elintarvikesektoreilla on siksi omat syynsä välttää kriisin kärjistymistä (Borsa/Corriere).

Mitä kolmessa kuukaudessa ei ratkaista

Kauppavajeen alla on syvempi riippuvuus. Vuonna 2023 EU oli Kiinasta riippuvainen 99-prosenttisesti magnesiumissa ja 79-prosenttisesti galliumissa. Gallium on puolijohteille ja puolustuselektroniikalle välttämätön metalli (Eurostat). Kolmen kuukauden neuvottelu ei muuta tätä asetelmaa. Peking tietää sen ja on jo varoittanut vastaavansa EU:n rajoittaviin toimiin (Boursorama/Reuters).

Juuri Kiinan mahdolliset vientirajoitukset kriittisissä raaka-aineissa selittävät, miksi Bryssel puhuu vaarallisten riippuvuuksien vähentämisestä eikä kauppasuhteen katkaisemisesta. Syksyyn mennessä EU tarvitsee järjestelmän, joka hillitsee kiinalaisia vientipiikkejä mutta säilyttää eurooppalaisille yrityksille tarvittavat tuotantopanokset, investoinnit ja pääsyn Kiinan markkinoille.

Ratkaisevaa on, löytävätkö 27 jäsenmaata yhteisen rajan. Niiden Kiina-riippuvuudet ovat erilaisia, ja juuri siksi yhteinen kauppapolitiikka on helpompi julistaa kuin toteuttaa.