EU:n venäläinen LNG-lasku kasvaa

Venäjän Jamalin LNG-laitokselta lähti vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 140 kaasulastia. Niistä 136 päätyi EU-satamiin, arviolta 5,96 miljardin euron arvosta (Urgewald). LNG tarkoittaa nesteytettyä maakaasua: kaasu jäähdytetään nesteeksi, jotta sitä voidaan kuljettaa laivoilla. EU:n täyskielto venäläisen LNG:n pitkäaikaisille sopimuksille alkaa 1. tammikuuta 2027 (EUR-Lex). Yhtiöt käyttävät jäljellä olevan ajan hyväkseen.

Miksi kielto avasi ostoikkunan

EU kielsi lyhytaikaiset venäläisen LNG:n sopimukset 25. huhtikuuta 2026 alkaen, mutta jätti pitkäaikaiset sopimukset voimaan tammikuuhun 2027 asti. Putkikaasun aikataulu ulottuu omalla polullaan vuoden 2027 loppupuolelle (S&P Global). Perustelu oli käytännöllinen: kaiken venäläisen kaasun katkaiseminen kerralla olisi voinut aiheuttaa tarjontashokin. EU:n energia-alan sääntelyviranomaisten virasto ACER arvioi, että hyväksytyt venäläisen kaasun sopimukset kattavat yhä 45–55 miljardia kuutiometriä vuodessa (ACER).

Varovaisuudelle on perusteensa. EU:n kaasuvarastot olivat heinäkuun alussa vain 42,88-prosenttisesti täynnä, eivätkä hinnat olleet riittävän korkeita houkuttelemaan kauppiaita varastoimaan lisää kaasua talvea varten (ZfK). Vaiheittaiset määräajat synnyttävät silti ennakoitavaa käyttäytymistä. Kun yhtiöt tietävät laillisen ostoikkunan sulkeutuvan, järkevä liiketoimintaratkaisu on ostaa mahdollisimman paljon ennen määräpäivää. ACERin ensimmäinen seurantakertomus osoitti, että venäläisen LNG:n tuonti kasvoi 17 prosenttia vuodentakaisesta sen jälkeen, kun sääntely tuli voimaan maaliskuussa (Euronews).

Kaasu ei välttämättä kulu siellä, minne se saapuu

Ranska vastaanotti vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 3,74 miljoonaa tonnia, Belgia 2,70 miljoonaa tonnia ja Espanja 2,50 miljoonaa tonnia venäläistä LNG:tä (Urgewald). Pelkästään kesäkuussa Ranska osti sitä 349 miljoonalla eurolla, Espanja 258 miljoonalla eurolla ja Belgia 254 miljoonalla eurolla (CREA).

EU:ssa ei ole julkista tietokantaa, joka seuraisi venäläisen LNG-lastin matkaa satamasta lopulliselle kuluttajalle. Espanjan tuontitilastot eivät vähennä jälleenvientiä (El Confidencial). Belgian Zeebruggen terminaali tarjoaa purkua, varastointia, uudelleenkaasutusta ja laivasta laivaan -siirtoja, joten se toimii koko Euroopan markkinan solmukohtana, ei vain Belgian kaasuhuollon osana (Fluxys). Saksa on Euroopan suurin kaasumarkkina, mutta näkyy lastitiedoissa vain vähän, koska se kytkeytyy Belgiaan ja Alankomaihin putkiverkon kautta. Zeebruggeen saapuva venäläinen LNG voi vaikuttaa Saksan tukkuhintoihin ilman, että yksikään tankkeri käy Hampurissa.

Bruegelin kaasuvirtadata ja Kplerin laivaseuranta vastaavat eri kysymyksiin, eikä kumpikaan näytä, mihin molekyylit lopulta päätyvät (Bruegel). EU-satamat vastaanottivat ennätysmäärän venäläistä LNG:tä. Julkisesti ei näy, missä maissa se kulutettiin.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Venäjä kerää tulot. Jamal tuottaa yli 60 prosenttia Venäjän LNG-viennistä, ja Eurooppa imi lähes koko laitoksen tuotannon samalla kun Kiinaan meni vain neljä lastia (Kyiv Independent). Kreikkalaistaustainen varustamo Dynagas kuljetti noin 35 prosenttia Jamalin lasteista vuoden ensimmäisellä puoliskolla ja sai kuljetusmaksut jokaisesta matkasta (gCaptain).

Häviäjät näkyvät huonommin. Puola kasvatti omaa LNG-tuontiaan 41 terawattitunnista 88 terawattituntiin vuosina 2021–2025 ja rakensi uutta uudelleenkaasutuskapasiteettia korvatakseen venäläistä kaasua (PIE). Puolalaismediassa Länsi-Euroopan ostot kehystettiin oikeudenmukaisuuskysymykseksi: osa jäsenmaista maksoi varhain irtautumisesta ja hankintojen hajauttamisesta, kun taas toiset jatkoivat ostoja määräpäivään asti (TVN24).

Kuluttajille vaikutus on kaksisuuntainen. Lisä-LNG Euroopan terminaaleissa voi lyhyellä aikavälillä painaa hub-hintoja, eli kaasukaupan tukkutason viitehintoja, koska suurempi tarjonta vähentää ostajien välistä kilpailua. Samalla venäläisen kaasun etupainotteinen ostaminen joulukuuhun asti voi tehdä tammikuun 2027 pudotuksesta jyrkemmän. Mitä enemmän Eurooppa nojaa Jamaliin nyt, sitä vaikeampi korvaaminen on kiellon alkaessa.

Eurooppa vältti välittömän kaasushokin lykkäämällä kieltoa. Lykkäys muutti osan irtautumisesta viimeiseksi ostoikkunaksi: kuudessa kuukaudessa 5,96 miljardia euroa virtasi Venäjän arktiseen kaasuteollisuuteen, vaikka laki tämän lopettamiseksi oli jo voimassa.