EU-maat jakautuivat €4 miljardin päästötuesta

Viisi maata äänesti vastaan. Viisi pidättäytyi. EU-maat hyväksyivät silti uudet hiilitehokkuuden vertailuarvot vuosille 2026–2030. Niillä ratkaistaan, kuinka paljon ilmaisia päästöoikeuksia Euroopan tehtaat saavat seuraavien viiden vuoden aikana. Päivitys keventää energiaintensiivisen teollisuuden kustannuksia arviolta 4 mrd. eurolla (BSS/AFP). Käytännössä kyse on teollisuustuesta: terästehtaiden, keramiikkalaitosten ja sementtiuunien pitäminen Euroopassa samalla, kun uusi hiilirajamaksu otetaan asteittain käyttöön suojaamaan niitä löyhemmillä ilmastosäännöillä toimivilta kilpailijoilta.

Miten kaava toimii

EU:n päästökauppajärjestelmä ETS on Euroopan hiilimarkkina. Se asettaa katon raskaan teollisuuden ja sähköntuotannon päästöille. Yritysten on luovutettava päästöoikeus jokaisesta hiilidioksiditonnista. Osa oikeuksista huutokaupataan. Osa jaetaan maksutta aloille, joilla on hiilivuodon riski eli vaara, että tuotanto siirtyy maihin, joissa ilmastosäännöt ovat heikommat (Euroopan komissio).

Vertailuarvo ratkaisee, kuinka monta ilmaista päästöoikeutta laitos saa. Se määritellään tuotekohtaisesti sen perusteella, kuinka paljon puhtain kymmenesosa laitoksista päästää hiilidioksidia yhden tuoteyksikön valmistuksessa (Euroopan komissio). Jos tehdas on vertailuarvoa puhtaampi, maksuton jako kattaa suuren osan päästökaupan kustannuksista. Jos se on likaisempi, puuttuvat oikeudet ostetaan markkinoilta.

Vuosien 2026–2030 päivitys säätää nämä tuotekohtaiset mittarit uudelleen. Uusilla arvoilla teollisuuden maksuton jako kattaa keskimäärin noin 75 % päästöistä. Kaava huomioi nyt myös sähkön käytöstä aiheutuvat epäsuorat päästöt 14 tuotteen vertailuarvossa, mikä pienentää kustannuksia laitoksilta, jotka siirtyvät sähköisiin prosesseihin (UmweltDialog). Seuraavaksi komission on hyväksyttävä muutos muodollisesti (Bloomberg).

Ketkä äänestivät vastaan ja miksi

Puola, Italia, Liettua, Latvia ja Malta äänestivät tiettävästi vastaan puolalaisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden mukaan (RMF24, Bloomberg). Virallista nimilistaa ei ole julkaistu, joten tieto perustuu vain medialähteisiin.

Italian vastustus on konkreettisin. Maan keramiikkateollisuus, jossa on 242 yritystä, 25 550 työntekijää ja 7,5 mrd. euron liikevaihto, arvioi suorien ETS-kustannustensa nousevan uusilla vertailuarvoilla 70 milj. eurosta 120 milj. euroon vuodessa (Il Resto del Carlino). Pääministeri Giorgia Meloni syytti EU:n "byrokraatteja" sääntöjen kiristämisestä tilanteessa, jossa neuvosto oli hänen mukaansa edellyttänyt lievennyksiä (Il Fatto Quotidiano). Portugali ei vastustanut päätöstä suoraan, mutta varoitti Brysselille lähettämässään kirjeessä, että muutokset voivat rangaista keramiikka-, lasi- ja sementtiteollisuutta ennen kuin taloudellisesti toimivia vaihtoehtoja on tarjolla (Jornal Económico).

Alankomaat ja komissio katsovat asiaa toisesta suunnasta. Niiden peruslogiikka on, että uskottava hiilen hinnoittelu yhdistettynä CBAM-hiilirajamekanismiin palkitsee tehokkaita eurooppalaisia tuottajia ja rasittaa likaisempia tuontituotteita. CBAM perii maahantuojilta maksun tuotteisiin sitoutuneista päästöistä (NEa, Euroopan komissio DG TAXUD). Jokainen maksutta jaettu päästöoikeus jää huutokauppaamatta, mikä vähentää julkisia tuloja teollisuuden vähäpäästöistämiseen. Ilmastojärjestöt varoittavat, että runsas maksuton jako voi painaa yritysten todelliset hiilikustannukset lähes nollaan ja heikentää investointisignaalia, jota varten ETS on olemassa (Sandbag).

Hiilirajamekanismin ajoitusaukko

Ajoitus ratkaisee, koska CBAM otetaan käyttöön samaan aikaan. Vuodesta 2026 alkaen sementin, teräksen, alumiinin, lannoitteiden ja muiden järjestelmään kuuluvien tuotteiden maahantuojat alkavat maksaa tuotteisiin sitoutuneista päästöistä. Maksuosuus nousee 2,5 %:sta vuonna 2026 täyteen 100 %:iin vuoteen 2034 mennessä (Suomen Tulli). EU-tuottajien maksuttoman päästöoikeusjaon on tarkoitus poistua samalla aikataululla. Ajatus on selvä: tehtaat menettävät ilmaisia oikeuksia, mutta saavat rajasuojan likaisempaa tuontia vastaan.

Käytännössä järjestelmät eivät osu siististi päällekkäin. ETS:n maksuton jako lasketaan laitostasolla tuotekohtaisten vertailuarvojen perusteella. CBAM-oikaisut taas tehdään tavaratasolla tullinimikkeiden mukaan (Suomen Tulli). Tehdas, tuote ja tuontiluokka eivät aina ole sama asia. Teollisuus myös katsoo, ettei CBAM ole vielä riittävän koeteltu suojaamaan tuotantoa varmasti. Esimerkiksi vihreän teräksen investoinnit voivat edellyttää Euroopassa noin 50 euron megawattituntihintaa sähkölle, mihin moni tuottaja ei vielä pääse (Eurometal).

Julkista taulukkoa ei ole siitä, miten vertailuarvot muuttuvat tuotekohtaisesti, miten ylimääräinen maksuton jako jakautuu jäsenmaiden kesken tai mikä nettovaikutus on CBAM-suojan ja kansallisten kompensaatiojärjestelmien jälkeen. Komission heinäkuun ETS-arvion odotetaan tarkastelevan, pitäisikö tulevat ilmaiset päästöoikeudet sitoa vähäpäästöistämisinvestointeihin (S&P Global). Arvio ratkaisee, toimiiko 4 mrd. euroa siltana puhtaampaan tuotantoon vai ehtoja vailla olevana tukena. Ennen tietojen julkaisemista sitä ei voi Brysselin ulkopuolelta arvioida.