Eurooppa sijoittaa 2,4 mrd. euroa kokeilemattomaan tehtaaseen

Aerospacelabin Marcinellen suurtehdas Belgian Vallonian Charleroissa oli elokuun puolivälissä yhä rakenteilla. Tuotannon on määrä alkaa vuonna 2027 (Kölnische Rundschau). Yhtiö ilmoitti 10. syyskuuta saaneensa 2,4 miljardin euron sopimuksen 264 matalalla kiertoradalla toimivan satelliitin rakentamisesta IRIS²-järjestelmään. EU:n oman satelliittiverkon on tarkoitus välittää viranomaisten salattua viestintää (Aerospacelab, Reuters). Tilaus kattaa noin 80 prosenttia verkon matalan kiertoradan satelliiteista ja kolme neljäsosaa koko 348 satelliitin järjestelmästä (European Commission, Aerospacelab). Valtaosa IRIS²:n valmistusvastuusta on siis annettu kasvuyritykselle, jonka uusi tehdas ei ole vielä osoittanut pystyvänsä sarjatuotantoon.

Mitä tehtaan on osoitettava

Aerospacelabin mukaan Charleroin tehdas pystyy käynnistyttyään valmistamaan jopa 500 satelliittia vuodessa (Kölnische Rundschau). Yhtiö ei kuitenkaan ole julkaissut näyttöä tehtaan hyväksymistestien tai laatusertifioinnin valmistumisesta eikä yhdestäkään sarjatuotannon välitavoitteesta (Aerospacelab).

Tuotantoketjuun sisältyy lisäksi riippuvuus toisesta toimittajasta. Aerospacelab valmistaa satelliittialustan eli rungon sekä sen sähkö-, työntövoima- ja tietojenkäsittelyjärjestelmät. Thales Alenia Space toimittaa suojatun viestintähyötykuorman erillisellä, noin 500 miljoonan euron sopimuksella (Thales Alenia Space). Aerospacelab yhdistää osat ja luovuttaa valmiit satelliitit Eutelsatille (European Spaceflight). Jos Thalesin hyötykuormat eivät läpäise testejä tai niiden toimitus viivästyy, Aerospacelabin kokoonpanopisteet jäävät tyhjiksi, vaikka satelliittialustat valmistuisivat ajallaan.

Aiemmassa saksalaisessa jutussa tilauksen kooksi ilmoitettiin ”enintään 264” satelliittia ja arvoksi ”vähintään 1,8 miljardia euroa”. Ero myöhemmin julkistettuihin lukuihin kertoo, kuinka vähän allekirjoitetun sopimuksen ehdoista tunnetaan (Kölnische Rundschau).

Kuka valitsi Aerospacelabin ja kuka voi puuttua ongelmiin

Euroopan komissio ei ostanut satelliitteja suoraan. Se myönsi 12-vuotisen toimiluvan SpaceRISE-yhteenliittymälle, johon kuuluvat satelliittioperaattorit Eutelsat, SES ja Hispasat (European Commission). Eutelsat vastaa järjestelyn sisällä matalan kiertoradan osuudesta. Se valitsi Aerospacelabin menettelyssä, jossa mahdollisista ratkaisuista neuvoteltiin ennen lopullisia tarjouksia. SpaceRISE jäi ainoaksi tarjoajaryhmäksi Airbusin ja Thalesin vetäydyttyä tarjouskilpailun ytimestä, mikä vähensi sopimusehtoihin kohdistunutta kilpailupainetta (Journal of European Public Policy, European Commission).

Vertailuksi Airbus rakentaa Toulousen-linjallaan vähintään 66 ensimmäisen tuotantoerän satelliittia, joiden on määrä valmistua vuonna 2029 (Airbus). Saksalainen OHB puolestaan kertoo saaneensa lähes miljardin euron sopimuksen 18 keskikorkean kiertoradan satelliittialustasta (OHB). Aerospacelabin osuus on selvästi kumpaakin suurempi.

Julkisista tiedoista ei käy ilmi, kuka voi toimia matalan kiertoradan osuuden viivästyessä. Eutelsatin mahdollisuuksia pienentää tuotantoeriä, määrätä sopimussakkoja tai irtisanoa toimittajasopimus ei ole julkistettu. Myös komission valvontavaltuudet jäävät epäselviksi. Toimilupasopimuksen alkuperäinen arvo oli 10,6 miljardia euroa. Summasta 6 miljardia euroa tulee EU:n talousarviosta, 550 miljoonaa euroa Euroopan avaruusjärjestö ESA:lta, joka osallistuu kehitystyön hallinnointiin, ja yli 4 miljardia euroa yksityisiltä operaattoreilta (ESA). Kun järjestelmä laajennettiin elokuussa 2026 yhteensä 348 satelliittiin, alan julkaisu arvioi ohjelman arvoksi lähes 15,6 miljardia euroa. Komissio ei ole vahvistanut arviota (Advanced Television). Sopimuksesta ei myöskään selviä, jäävätkö viivästysten kustannukset operaattoreille, toimittajille vai EU:n talousarvion maksettaviksi.

Aikataulu kiristää riskiä

EU:n avaruusohjelmia valvovan EUSPAn mukaan ensimmäiset laukaisut on määrä tehdä vuonna 2029. Aerospacelabin satelliitteja lähetetään kiertoradalle vuodesta 2030 alkaen (EUSPA). Komissio mainitsee laukaisupalvelujen hankinnan yhä tulevana työvaiheena, eikä palveluntarjoajaa ole nimetty (European Commission).

Sopimus siirtää Aerospacelabille suuren osan IRIS²:n todellisesta valmistusvastuusta, mutta toimituskyvystä ei vielä ole näyttöä. Aerospacelabin on osoitettava tehtaan käyttöönotto ja tasainen tuotantovauhti. Eutelsatin on kerrottava, millä perusteilla toimitukset hyväksytään. Komission on puolestaan selvitettävä, kuka maksaa aikataulun pettäessä. Nykyisten julkisten tietojen perusteella vastuunkantajaa ei voi päätellä.