Euroopan sähköverkko tarvitsee 100 miljardia euroa vuodessa

Kreikan valtiovarainministeri Kyriakos Pierrakakis, joka johtaa euromaiden talouspolitiikkaa koordinoivaa euroryhmää, varoitti viime viikolla, että energian ja inflaation uusi paine on "Euroopan talouden suurin välitön riski" (Capital.gr). Hän vaati EU:lta yhteistä energiastrategiaa, lisää sähköverkkoyhteyksiä ja nopeampaa uusiutuvan energian rakentamista. Vaatimus osuu oireeseen. Juurisyy on siinä, että EU velvoittaa jäsenmaat rakentamaan uusiutuvaa tuotantoa, mutta kohtelee sen tarvitsemaa sähköverkkoa kansallisena valintana.

Sitovat tavoitteet, vapaaehtoiset johdot

EU-laki edellyttää, että vähintään 42,5 % energiasta tulee uusiutuvista lähteistä vuoteen 2030 mennessä (European Commission). Tavoite on oikeudellisesti sitova. Jos jäsenmaa jää siitä jälkeen, komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn. Sähköverkoille vastaavaa velvoitetta ei ole. Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun mukaan EU:ssa ei ole "keskitettyä EU-tason velvoitetta verkkoinvestointeihin" (EPRS). Jokainen jäsenmaa päättää itse, paljonko se käyttää omiin verkkoihinsa.

Seurauksena on koko mantereen pullonkaula. Saksassa, Alankomaissa, Suomessa ja Tšekissä sähköverkkojen fyysinen kapasiteetti rajoittaa jo uusien aurinko-, tuuli- ja akkuhankkeiden liittämistä verkkoon (Clean Energy Wire). EU:n jakeluverkoista 40 % on yli 40 vuotta vanhoja (European Commission). Eurooppa tarvitsee vuoteen 2030 asti 65–100 mrd. euroa vuodessa verkkoinvestointeihin, sekä paikallisiin jakeluverkkoihin että rajat ylittäviin siirtoyhteyksiin (IEEFA). EU:n tärkein rajat ylittävän infrastruktuurin rahoitusväline, Verkkojen Eurooppa -väline, tarjoaa alle 830 milj. euroa vuodessa (CINEA). Se kattaa alle prosentin tarpeesta. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan EU ei edes pysty luotettavasti seuraamaan, paljonko jäsenmaat tosiasiassa käyttävät verkkoihin (ECA).

Kolmen miljardin euron testi

Pierrakakisin "win-win"-hankkeeksi kutsuma Great Sea Interconnector konkretisoi rahoitusongelman. GSI on 1 000 megawatin merenalainen kaapeli, joka kulkisi noin 900 kilometriä Kreetalta Kyprokselle. Vuonna 2022 hankkeen hinnaksi arvioitiin 1,57 mrd. euroa. Nyt kustannus on noin 3 mrd. euroa, eli ylitys on noin 90 % (Columbia Emerging Markets Review).

Kyprokselle kaapeli ratkaisisi maantieteellisen loukun. Se on EU:n ainoa jäsenmaa, jota ei ole kytketty mantereen sähköverkkoon. Kaikki sähkö tuotetaan paikallisesti tuontipolttoaineilla. Yritysten ja muiden ei-kotitalousasiakkaiden sähköhinta nousi vuoden 2025 lopulla 24,29 euroon sadalta kilowattitunnilta, mikä oli EU:n toiseksi korkein taso. EU:n keskiarvo oli 18,37 euroa (Philenews). EU:n energiakomissaarin mukaan GSI laskisi hintoja "perustavasti" (Politis).

Rahoitus on silti auki. EU on sitoutunut 657 milj. euroon Verkkojen Eurooppa -välineestä (Euronews). Euroopan investointipankki selvittää mahdollista 1 mrd. euron lainaa, ja tuloksia odotetaan vuoden 2026 loppuun mennessä. Jäljelle jäävistä kustannuksista noin 63 % päätyisi kyproslaisten kuluttajien maksettavaksi sähkölaskuissa (Columbia Emerging Markets Review). Kaapelivalmistaja Nexans on viestinyt, että toimitus tapahtuisi aikaisintaan vuoden 2029 lopulla.

Korjaus on yhä kesken

Euroopan komissio ehdotti joulukuussa 2025 niin sanottua European Grids Package -pakettia, joka toisi sitovat määräajat verkkoliitännöille. Lisäksi kantaverkkoyhtiöiden pitäisi ohjata 25 % pullonkaulatuloista uusiin hankkeisiin. Pullonkaulatulot ovat maksuja, joita kertyy rajat ylittävien sähkölinjojen ruuhkautuessa (Florence School of Regulation). Seuraavassa EU:n budjettikaudessa 2028–2034 energiainfrastruktuurin rahoitus kasvaisi ehdotuksen mukaan noin viisinkertaiseksi, noin 30 mrd. euroon (GLOBSEC).

EU ei ole hyväksynyt kumpaakaan ratkaisua. Energialainsäädäntö vie neuvostossa ja parlamentissa yleensä kahdesta neljään vuotta. Pierrakakisin varoittamat kustannukset näkyvät jo hänen omassa maassaan: maakaasun hinta Ateenassa nousi Lähi-idän kriisin jälkeen 21,3 %, mikä työnsi Kreikan inflaatiota kohti 3,7 %:a (Euronews, Ot.gr). Inflaatio syö nimelliset palkankorotukset eli palkkojen nousun ennen hintojen vaikutusta. Kreikassa palkkojen osuus BKT:stä on yhä EU:n matalimpia, joten pienikin energian kautta tuleva inflaatiolisä heikentää kotitalouksien ostovoimaa. Uusiutuvan energian tavoitteet sitovat jo. Niitä vastaavat sähköverkkosäännöt ovat edelleen Brysselin ehdotus.