Eurooppa jää sivuun Abu Dhabin neuvotteluista

Venäjän hyökkäyssodan päättämistä koskevat neuvottelut alkavat Abu Dhabissa 10.–11. marraskuuta. Pöydässä ovat Yhdysvallat, Ukraina ja Venäjä (Kushnerin julkaisu). Yhdysvaltain mukaan eurooppalaisia kumppaneita kuullaan neuvottelujen ohessa. Laajempaan neuvottelumuotoon siirrytään vasta, ”jos edistystä tapahtuu” (RFE/RL).

Euroopan sivuuttamiseen liittyy yksinkertainen ongelma: mahdollista sopimusta toimeenpaneva joukko olisi eurooppalainen. Ranska ja Britannia johtavat yhdessä Ukrainaan suunnitellun monikansallisen joukon esikuntaa. Joukko on tarkoitettu toimimaan taistelujen päätyttyä, ja se perustetaan Ukrainan pyynnöstä (Ranskan puolustusministeriö). Alankomaat valmistelee osallistumistaan, mutta on ilmoittanut parlamentilleen, että joukkojen lähettämisestä päätetään poliittisesti myöhemmin, sillä rauhanehdot ovat yhä epäselvät (Alankomaiden hallitus). Luonnoksen sisällöstä riippumatta sotilaita lähetetään vasta, kun kansalliset parlamentit hyväksyvät sen.

Tavoitelista ilman takeita

Valkoisen talon julkaisema teksti on tavoitteiden luettelo, ei suunnitelma. Kushnerin tekstissä esitetään viisi tavoitetta: luotettava kriisiviestintä, Euroopan turvallisuuden ”kestävä kehys”, Naton säilyttäminen keskeisenä toimijana ja periaate, ettei mikään maa voi estää toista valitsemasta liittolaisiaan (Kushnerin julkaisu, RFE/RL). Teksti ei kerro, mitä joukkoja ”vastavuoroiset toimet” rajoittaisivat, kuka valvoisi niitä, mitä rikkomuksesta seuraisi tai miten Eurooppa osallistuisi ehtojen toimeenpanoon (Le Grand Continent).

Trump tapasi 5. marraskuuta Valkoisessa talossa Vladimir Putinin lähettilään Kirill Dmitrievin ja ennusti ”suurta” sopimusta, joka kattaisi ”muutakin kuin Ukrainan” (Politico). Volodymyr Zelenskyi vaati kirjallisia turvatakuita, joissa nimetään, kuka vastaa Venäjän uuteen hyökkäykseen, millä keinoin ja milloin (Ukrinform). Tällä viikolla julkaistu tavoitelista ei vastaa yhteenkään näistä kysymyksistä. Zelenskyin mukaan hän tiesi sen yksityiskohdista etukäteen vain vähän (CNN).

Kuka puhuu Euroopan puolesta

Euroopan on ensin ratkaistava, kuka neuvottelee sen puolesta. Italian pääministeri Giorgia Meloni pyysi 5. marraskuuta päivätyssä kirjeessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalta António Costalta linjausta siitä, ”kuka istuu neuvottelupöydässä Euroopan unionin puolesta ja millä valtuuksilla”. Eurooppa-neuvostossa EU-maiden johtajat kokoontuvat. Meloni piti kiireellisenä, että Eurooppa puhuu Ukrainasta yhdellä äänellä (Corriere della Sera). Costa vastasi, että EU:n etuja pitäisi edustaa unionin toimielinten kautta, ja lisäsi kysymyksen 13. marraskuuta Dublinissa pidettävän johtajien kokouksen asialistalle (La Stampa). Hän ei nimennyt neuvottelijaa.

Itämeren maiden ministerikokouksen jälkeen Varsovassa EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas sanoi, että unionin on osallistuttava sopimuksen toimeenpanoon, jos siinä sovitaan turvatakuista, pakotteista tai Ukrainan EU-jäsenyydestä (Euroopan ulkosuhdehallinto). Puolan Radosław Sikorski asetti tiukemman ehdon: Euroopan turvallisuusjärjestelystä ei pidä keskustella ennen tulitaukoa. Hän varoitti länsimaiden pääkaupunkeja neuvottelemasta Venäjän kanssa itäisen sivustan noin 120 miljoonan asukkaan pään yli (Euronews).

Venäjän julkistetut vaatimukset selittävät Varsovan kantaa. Venäjä vaatii yhä Krimiä ja neljää Ukrainan aluetta itselleen, Ukrainan pitämistä Naton ulkopuolella ja Ukrainan asevoimien pienentämistä (AP). Joulukuussa 2021 julkaistuissa sopimusluonnoksissa Venäjä meni pidemmälle: se ehdotti Naton laajentumisen estämistä ja liittokunnan sotilaallisen läsnäolon rajoittamista maissa, jotka liittyivät Natoon vuoden 1997 jälkeen (Nato). Euroopan turvallisuuden uudelleenjärjestelyn lykkääminen sodan päättymiseen asti torjuu riskiä, että samat ehdot palaavat myöhemmässä sopimusluonnoksessa. Itä-Euroopan pääkaupungeissa nämä vaatimukset kuullaan ilmauksessa ”muutakin kuin Ukraina”.

Euroopan poissaolo neuvottelujen avauskierrokselta on todellinen, mutta sen merkitys on rajallisempi kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Euroopan hallitukset eivät osallistu ensimmäisiin neuvotteluihin, mutta Washington ei voi sitoa niiden puolesta eurooppalaisia joukkoja tai EU:ta päätöksiin. Toistaiseksi julkaistu ei luo oikeudellisia velvoitteita. Sopimuksen todellisen sisällön ratkaisevat ne, jotka määrittelevät sen yksityiskohdat. Eurooppalaiset päättävät edelleen sopimuksen edellyttämistä sitoumuksista, joukkojen lähettämisestä ja toimeenpanon vaatimista EU-päätöksistä. Ratkaistavana on kaksi asiaa: kuka puhuu unionin puolesta ja suostuuko Washington ottamaan tämän neuvottelijan pöytään. Melonin kirje nosti ensimmäisen kysymyksen Dublinissa kokoontuvien johtajien ratkaistavaksi. Toisesta voi päättää vain Yhdysvallat.