Euroopan 12 suurjoen virtaama painui ennätysalhaiseksi

Kun joki mataloituu, rahtialus joutuu jättämään osan lastistaan laituriin, jotta köli ei osu pohjaan. EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan 12 suuren eurooppalaisjoen yhteenlaskettu virtaama laski tänä kesänä matalimmalle tasolleen vuodesta 1992 alkavassa mallinnussarjassa. 52 % Euroopan maa-alasta kuului jossain vaiheessa kesää »erittäin voimakkaan lämpöstressin» alueeseen (Copernicus). Molemmat luvut ovat hyödyllisiä, mutta niiden mittaama asia on ensisilmäystä rajatumpi.

Miten matalaa virtaamaa mitataan

Hydrologit seuraavat joen virtaamaa eli sitä, kuinka paljon vettä kulkee mittauspisteen ohi sekunnissa. Määrä ilmoitetaan tavallisesti kuutiometreinä (ECMWF). Puutarhaletku havainnollistaa eroa: virtaama kertoo, kuinka paljon vettä letkusta tulee, ei sitä, paljonko vettä letkussa on.

Copernicus käytti European Flood Awareness Systemin tuottamia tietokonemallinnuksia. Se laski kunkin 12 joen kesän keskimääräisen virtaaman joen suulla eli sen päätepisteessä. Lopuksi keskiarvot laskettiin yhteen (Copernicus).

Näin saatiin yksi lukema siitä, kuinka voimakkaasti Euroopan suuret joet virtasivat suillaan verrattuna kaikkiin aiempiin kesiin aineistossa. Kyse on näiden jokien suilla mitattujen virtaamien mallinnetusta summasta, ei arviosta kaikesta Euroopan halki kesän aikana kulkeneesta vedestä.

Saman arvion mukaan Reinin, Tonavan, Po-joen, Loiren, Rhônen ja Seinen virtaamat olivat ennätyksellisen matalia tai lähellä ennätysmatalia lukemia (Copernicus). Useat niistä ovat tärkeitä kuljetusväyliä. Matalan veden takia proomuun lastataan vähemmän tavaraa, mutta miehistökulut pysyvät samoina ja polttoainetta kuluu suunnilleen yhtä paljon. Siksi jokaisen kuljetetun tonnin kustannus kasvaa.

Lämpökartta kuvaa maa-alaa, ei väestöä

Lämpöluku vastaa toiseen kysymykseen: kuinka vaikeaa ihmiskehon on luovuttaa lämpöä ulkona? Tuulinen iltapäivä varjossa ja tyyni, kostea iltapäivä suorassa auringonpaisteessa voivat näyttää lämpömittarissa samaa lukemaa, vaikka ne kuormittavat kehoa eri tavoin.

Universal Thermal Climate Index eli UTCI ottaa tämän eron huomioon. Se yhdistää ilmankosteuden, tuulen ja auringon säteilylämmön ilman lämpötilaan ja arvioi, millaiseksi lämpö tuntuu kehossa. Asteikolla »erittäin voimakas lämpöstressi» alkaa 38 °C:sta. Kyse on mallinnetusta kehon kuormitustasosta, ei lämpömittarilla mitatusta lukemasta (Copernicus).

Karttaa varten Copernicus otti kultakin maa-alueelta vain kesän korkeimman arvon. Luvut perustuvat ERA5-HEAT-aineistoon, joka on menneiden sääolojen tietokonerekonstruktio. Kartan otsikkoluku kertoo, kuinka laajalle maa-alalle kesän kuumin hetki ulottui. Se ei kerro, kuinka moni eurooppalainen koki kuumuuden tai kuinka monta tuntia se kesti.

Kausikeskiarvot kertovat maltillisemman tarinan. Syyskuussa Copernicus raportoi, että rajatulla Länsi-Euroopan alueella kesän keskilämpötila oli ennätykselliset 21,69 °C, kun Eurooppa kokonaisuutena sijoittui lämpimimpien kesien vertailussa kolmanneksi (Copernicus August bulletin). Laajan alueen keskiarvo tasoittaa viileät jaksot kuumien kanssa, joten se voi yltää lähelle ennätystä rikkomatta sitä. Äärimmäisen kuumuuden kartta puolestaan näyttää huiput, jotka keskiarvo peittää.

Kahdesta havainnosta jokien yhteisvirtaama näkyy selvimmin arjessa. Mallinnuksen mukaan Euroopan suurissa joissa virtasi tänä kesänä niiden jokisuilla mitattuna vähemmän vettä kuin minään kesänä sitten vuoden 1992 (Copernicus). Niukemmalla vesimäärällä piti pärjätä niin kevyellä lastilla kulkevissa proomuissa kuin joenvarsien pelloilla, jotka ottavat vettä joesta.