EU:n AI-merkinnöistä tuli laki

Jos asiakaspalvelubotti kertoi tällä viikolla keskustelun alussa olevansa tekoäly, kyse ei ollut kohteliaisuudesta. Elokuun 2. päivästä lähtien se on EU-oikeutta. EU:n tekoälysäädöksen 50 artikla velvoittaa tekoälyjärjestelmät ja synteettisen sisällön kertomaan luonteestaan käyttäjälle (EU AI Act, Commission summary). Sääntö ei kiellä tekoälyn käyttöä. Se pakottaa tekemään internetin synteettisen kerroksen hieman näkyvämmäksi.

Mitä nyt pitää tehdä

Velvoitteita on kolme. Chatbotin on kerrottava keskustelun alussa, että käyttäjä asioi tekoälyn kanssa. Aidolta näyttävä synteettinen kuva, video tai äänite on merkittävä näkyvästi. Yleistä etua koskeva tekoälyllä tuotettu teksti, kuten vaaliselitys, kansanterveystiedote tai politiikkayhteenveto, on ilmoitettava koneella tehdyksi, ellei ihminen ole tarkistanut sitä ja ota siitä toimituksellista vastuuta (Article 50 guidance).

Järjestelmä toimii kahdella tasolla. Näkyvä taso on käyttäjälle tarkoitettu ilmoitus: merkintä deepfake-videossa tai tieto chatbot-ikkunan yhteydessä. Piilotettu taso on tiedostoon upotettua metadataa, joka kertoo sisällön alkuperästä ja jota tunnistustyökalut voivat lukea, vaikka ihmissilmä ei huomaisi mitään poikkeavaa (Code of Practice). Vertaus elintarvikemerkintöihin on osuva: yksi tieto on kuluttajaa varten, toinen antaa valvojalle keinon tarkistaa, mitä tuotteessa todella on.

Vastuu riippuu paikasta tuotantoketjussa. OpenAI:lla tai muulla chatbot-toimittajalla on velvollisuus rakentaa järjestelmä niin, että käyttäjä ymmärtää puhuvansa koneelle, ja liittää synteettiseen tuotokseen alkuperää seuraava metadata. Pankilla, toimituksella tai vaalikampanjalla, joka käyttää työkalua, on toinen velvollisuus: yleisölle on kerrottava, kun se kohtaa deepfake-sisältöä tai tekoälyllä tehtyä yleisen edun aineistoa (Stibbe). Käyttöehtoihin haudattu maininta ei riitä. Komission mukaan tieto on annettava ensimmäisen vuorovaikutuksen alussa selvästi ja saavutettavasti (AI Act FAQ).

Yksityishenkilön oma tekoälymeemi ei ole sääntelyn varsinainen kohde. Säännöt koskevat ammatillista ja kaupallista käyttöä, eivät puhtaasti henkilökohtaista toimintaa (EU AI Act).

Valituksille syntyy osoite

Bryssel kirjoitti säännöt, mutta valvonta jää kansallisille viranomaisille. Selkein malli on toistaiseksi Saksassa. Liittovaltion verkkovirasto Bundesnetzagentur aloitti 2. elokuuta oletusarvoisena valitusviranomaisena, ja kansalaiset voivat tehdä ilmoituksen maksutta verkkolomakkeella (Bundesnetzagentur, German government). Irlanti on perustanut kansallisen tekoälytoimiston koordinaatiota varten (Department of Enterprise Ireland). Muut jäsenmaat rakentavat vastaavia rakenteita.

Läpinäkyvyysvelvoitteiden rikkomisesta voi seurata sakko, joka on enintään 15 milj. euroa tai 3 % maailmanlaajuisesta vuotuisesta liikevaihdosta. Raja on alempi kuin joissakin uutisissa mainittu 35 milj. euroa tai 7 %. Korkeampi sakkoasteikko koskee kiellettyjä tekoälykäytäntöjä, ei merkintävelvollisuuden laiminlyöntiä (EU AI Act, Commission enforcement note).

Merkintä on alku, ei ratkaisu

Säännöt eivät pysäytä tahallisia väärinkäyttäjiä. Ennen määräaikaa tuotettu sisältö ei saa takautuvaa merkintävelvollisuutta. Merkinnän puuttuminen ei myöskään todista sisältöä aidoksi, koska alkuperää seuraavan metadatan tekniset standardit ovat yhä kehittymässä (Two Birds). Osa rajoista jää tuomioistuinten ratkaistavaksi: milloin sisältö on "ilmeisen" tekoälyllä tehtyä? Kuinka näkyvä merkinnän pitää olla tietyssä sovelluksessa?

Kyse ei myöskään ole koko tekoälysäädöksen voimaantulosta yhdellä kertaa. Markkinoilla jo olevat generatiivisen tekoälyn järjestelmät saavat 2. joulukuuta 2026 asti aikaa lisätä koneellisesti luettavat merkinnät. Laajemmat suuririskisiä järjestelmiä koskevat säännöt, jotka ulottuvat esimerkiksi työllistämiseen, koulutukseen ja luottopisteytykseen, tulevat voimaan joulukuussa 2027 itsenäisille järjestelmille ja elokuussa 2028 säänneltyihin tuotteisiin upotetuille järjestelmille (AI Omnibus, RegDossier).

Järjestelmä on keskeneräinen ja kierrettävissä, mutta se antaa käyttäjille ja valvojille ensimmäistä kertaa konkreettisen kiinnekohdan. Seuraavaksi nähdään, muuttavatko merkinnät käyttäytymistä, lisäävätkö ne luottamusta vai muuttuvatko ne taustakohinaksi, jonka ohi ihmiset oppivat vierittämään.