E3 hakee paikkaa Ukraina-pöydässä

Ranska, Saksa ja Britannia rakentavat yhteistä mallia, jolla Eurooppa pääsisi mukaan mahdollisiin neuvotteluihin Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta Ukrainassa, kertovat eurooppalaislähteet New York Timesille. Kyse ei ole rauhansuunnitelmasta vaan ennakkokoordinaatiosta. Pariisi, Berliini ja Lontoo yrittävät muuttaa Euroopan pakotteet, rahoituksen ja aseavun diplomaattiseksi vaikutusvallaksi ennen kuin Washington määrittää neuvotteluprosessin niiden puolesta.

Kiireellä on selvä syy. Sergei Lavrov sanoi 14. elokuuta, ettei Moskova kieltäytyisi tapaamasta Trumpin lähettiläitä Steve Witkoffia ja Jared Kushneria (Bloomberg). Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen sukkuladiplomatia näyttää nyt uskottavammalta kuin kertaakaan täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Jos neuvottelut käynnistyvät Washingtonin ehdoilla, Eurooppa voi päätyä rahoittamaan ratkaisuja, joiden sisältöön se ei ole vaikuttanut.

Mitä E3 todella hallitsee

Kolmella hallituksella on todellista vipuvoimaa, mutta suurin osa siitä vaikuttaa vasta sopimuksen jälkeen. EU:n Venäjä-pakotteet edellyttävät neuvoston yksimielisyyttä, eli jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Washington ja Moskova voivat puhua pakotteiden purkamisesta, mutta ne eivät voi poistaa eurooppalaisia toimia käytöstä (EU:n neuvosto). Ukrainan EU-jäsenyyspolku vaatii sekin yksimielisen hyväksynnän EU-sopimuksen 49 artiklan mukaan (EUR-Lex). Lisäksi jäädytetyt venäläisvarat ovat pitkälti eurooppalaisissa pankeissa ja selvitysjärjestelmissä. Komissio kertoi 5. elokuuta, että näiden varojen tuotoilla rahoitettiin Ukrainalle uusi 1,4 mrd. euron erä (Euroopan komissio).

Eurooppa ei välttämättä hallitse neuvotteluhuonetta. Sillä on silti useita avaimia oviin, joista mahdollisen sopimuksen pitää kulkea.

Ohitus ohituksen sisällä

E3:n ongelma on, että Euroopan ohittamista estävä malli voi itse ohittaa suuren osan Euroopasta. Raporttien mukaan rakenteesta tulisi kolmiportainen: E3 toimisi operatiivisena ytimenä, Puolaa, Italiaa ja Pohjoismaita kuultaisiin toisessa kehässä, ja EU-instituutiot tuotaisiin mukaan myöhemmin (New York Times, European Pravda). Kuuleminen ei ole sama asia kuin päätösvalta.

Valtuutuskysymys oli esillä jo ennen kuin E3-malli tuli julki. Heinäkuussa Britannian, Ranskan, Saksan ja Venäjän entisiä korkean tason virkamiehiä tapasi salaa Wienissä, Bloomberg kertoi. Mikään hallitus ei ilmoittanut tapaamista viralliseksi. Saksan ulkoministeriön kerrottiin sanoneen, ettei mahdollisia yhteyksiä hoidettu sen puolesta (Berliner Zeitung). Wien palautti kuitenkin esiin sodan keskeisen periaatteen: Ukrainasta ei pidä päättää ilman Ukrainaa. E3:n on nyt noudatettava tätä periaatetta, jos sen koordinaatio haluaa näyttää legitiimiltä eikä suljetulta kerholta.

Suurimman välittömän riskin kantavat maat ovat toisessa kehässä tai koko mallin ulkopuolella. Puola kohtaa Venäjän hybridipainetta ja isännöi Naton kannalta kriittistä logistiikkaa, mutta Varsova ei ole antanut E3:lle mandaattia. Puolan julkinen painotus on edelleen asevarustelussa ja Yhdysvaltojen liittolaissuhteessa (KPRM). Romaniassa sota-alueelta tulleet droonit ovat johtaneet F-16-hävittäjien hälytyslentoihin Tulcean lähellä (Agerpres). Bukarestille rauhanehtojen arvo mitataan sillä, vähentävätkö ne todellista sotilaallista painetta Mustanmeren rajalla. Suomen presidentti korosti 14. elokuuta, että Euroopan on varauduttava Venäjään pitkäaikaisena uhkana myös mahdollisen tulitauon jälkeen (valtioneuvosto).

Italia tekee legitimiteettiongelmasta vielä selvemmän. G7-maana ja jokaisen EU-pakotepäätöksen osapuolena Rooma voi hyväksyä E3:n koordinaatiokanavana, mutta ei korvikkeena foorumeille, joissa Italia käyttää omaa päätösvaltaansa (Adnkronos, RBC Ukraine). Edes E3:n sisällä linja ei ole täysin yhtenäinen. Britannian kerrotaan suhtautuvan varovaisemmin kuin Ranska, koska Lontoo ei halua rasittaa suhdettaan Trumpiin (European Pravda).

Julkaistua E3-tekstiä ei ole. Washington tai Moskova ei ole hyväksynyt eurooppalaista paikkaa neuvottelupöydässä. Kolme pääkaupunkia asemoituu, ei neuvottele. E3 voi perustellusti vaatia Euroopalle ääntä keskusteluissa, jotka voivat muuttaa koko maanosan turvallisuusjärjestystä. Se ei voi uskottavasti väittää olevansa Euroopan ääni, elleivät suoran riskin kantavat maat ole mukana mandaatissa.