Euroopan energialisälasku ylittää 100 mrd. euroa

Jørgensenin mukaan Eurooppa on maksanut energiasta tänä vuonna yli 100 miljardia euroa enemmän "saamatta yhtään kaasumolekyyliä tai öljyä lisää", EU:n energiakomissaari sanoi Dublinissa 29. syyskuuta (komission tallenne). Hän varoitti korkeista hinnoista, ei energi pulasta. Energiaministerien epävirallinen kokous päättyi ilman yhteistä julkilausumaa tai sitovia päätöksiä (Irlannin puheenjohtajakausi).

Luku on Jørgensenin oma arvio, joka koskee sekä öljyä että kaasua. Hän ei kertonut, mihin aiempiin hintoihin tai tuontimääriin laskelma perustuu (RTÉ). Siksi sitä on syytä pitää poliittisena arviona, ei tarkastettuna laskuna.

Kaasua riittää, mutta kalliimmalla

Pula tarkoittaa, etteivät ostajat saa kaasua lainkaan. Hintashokissa kaasua saa edelleen, mutta siitä maksetaan enemmän. Viranomaisten kuvaus vastaa jälkimmäistä tilannetta. Komission kaasukoordinaatioryhmä arvioi 25. syyskuuta, että kaasun toimitustilanne oli vakaa, vaikka varastot olivat historiallista tasoa pienemmät (Euroopan komissio).

EU:n kaasuvarastot olivat 27. syyskuuta 71,16 % täynnä, kun vuotta aiemmin osuus oli 82,3 % (GIE AGSI, APA). Vajaat varastot eivät tarkoita, että kodeista loppuisi kaasu, sillä varastot ovat vain yksi kaasun lähde. Saksan verkosta vastaava Bundesnetzagentur pitää verkon kuormittumisen riskiä pienenä, sillä putkikaasua ja nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä saapuu edelleen. LNG jäähdytetään nesteeksi ja kuljetetaan tankkereilla (DW).

Kustannuksia nostaa kilpailu tankkereista. Hormuzinsalmen ympäristön häiriöt ovat vähentäneet maailman LNG-tarjontaa, joten eurooppalaiset ostajat kilpailevat jäljellä olevista lasteista aasialaisten kanssa aiempaa kovemmin (Columbia University). Euroopan kaasumarkkinoiden vertailuhinta TTF oli 29. syyskuuta noin 73 euroa megawattitunnilta. Ennen sodan kärjistymistä helmikuun lopussa hinta oli noin 33 euroa (La Stampa). Kaasun hinta selittää Jørgensenin arviosta vain osan, sillä siihen sisältyy myös öljy.

Kuka maksaa hinnannousun ensin

Markkinahintaan kaasua ostavat yritykset tuntevat hinnannousun ensin. Sähkö kallistuu kaasun mukana: Euroopan tukkusähkömarkkinoilla tuottajat saavat kullakin tunnilla yleensä saman hinnan, jonka määrää kallein kysynnän kattamiseen tarvittava voimalaitos. Usein se käy kaasulla (Columbia University). Kun kaasun hinta nousee, myös markkinoille myydystä tuuli-, aurinko- ja ydinvoimasta saadaan korkeampi hinta. Sähkön ostajat maksavat sen.

Hinnannousun nopeus kotitalouksissa riippuu sopimuksista. Säännelty hinnoittelu ja kiinteähintaiset sopimukset viivästyttävät korotusta, kunnes hinnat tarkistetaan. Jørgensen nosti esiin lähes 50 miljoonaa eurooppalaista, jotka hänen mukaansa eivät pysty lämmittämään kotejaan riittävästi edes tavallisena talvena (Euronews).

Hinnat ylittävät myös maiden rajat, mutta vaikutus jakautuu epätasaisesti. Italian energiaministeri Gilberto Pichetto Fratin sanoo, että kaasua riittää Italiassa. Hän kuitenkin varoittaa Saksan varastojen täydentämisen voivan nostaa Italian teollisuuden ja sähköntuottajien maksamaa hintaa (Corriere).

Vähemmän ostoja, ei sitovia päätöksiä

Hallitukset voivat keventää hintapainetta ostamalla vähemmän, mutta samalla varmuusvara pienenee. Komissio pyysi jäsenmaita joustamaan varastojen täyttötavoitteista, jotta ostoryntäys ei nostaisi hintoja. To Brief kertoi Alankomaiden hallituksen pohtivan vastaustaan (To Brief). Alankomaiden hallitus ilmoitti 11. syyskuuta laskeneensa talven täyttötavoitteen 64 prosenttiin eli noin 93 terawattituntiin. Määrä ylittää edellisten viiden talven keskimääräisen, varastoista nostetun noin 70 terawattitunnin kaasumäärän (Alankomaiden hallitus). Uusi tavoite riittää tavanomaiseen talveen. Valtion kaasun kantaverkkoyhtiö Gasunie huomautti, että vanha tavoite oli mitoitettu viimeisten 30 vuoden kylmimmän talven mukaan (Gasunie). Ostojen vähentäminen voi hillitä hintoja, mutta kovilla pakkasilla varastoon jää vähemmän kaasua.

Dublinin kokous ei tuottanut vastaavaa EU-tason ratkaisua. Irlannin puheenjohtajakauden yhteenvedossa mainitaan kohtuuhintaisuutta, innovaatioita ja turvallisuutta käsitelleet istunnot, mutta ei sitovia päätöksiä (Irlannin puheenjohtajakausi). Jørgensen pyysi hallituksia vähentämään kaasun käyttöä ja sähkönkulutusta kulutushuippujen aikana. Kyse on pyynnöistä, ei velvoitteista (komission tallenne).

Viranomaiset pitävät kaasun toimitustilannetta vakaana, vaikka tukkuhinta on noussut sodan kärjistymistä edeltävästä tasosta. Ministerit lähtivät Dublinista ilman sitovaa keinoa hillitä kustannuksia. Markkinahintaan ostavat yritykset maksavat ensin, ja kotitalouksien kustannukset nousevat sopimusten tarkistuessa. Talven laskun suuruus on vielä epäselvä. Komissio ei ole kertonut, mihin se perustaa 100 miljardin euron arvionsa (RTÉ).