Europol löysi 4 340 linkkiä

Yhdeksän Euroopan maata, yksi koordinoitu operaatio ja noin 4 340 verkko-osoitetta, joiden katsottiin liittyvän väkivaltaiseen äärisisältöön. Europolin tällä viikolla julkistama operaatio The Com -verkostoa vastaan kuulosti selkeältä: tuhansia haitallisia sivuja häirittiin. Julkisista tiedoista ei voi päätellä niin pitkälle. Luku tarkoittaa poistopyyntöihin välitettyjä osoitteita, ei vahvistettuja poistoja. Mikään lähde ei kerro, mille alustoille ilmoitukset lähetettiin, kuinka moni noudatti niitä tai kuinka nopeasti ne toimivat (SC World, Iefimerida).

Ero on olennainen, koska se näyttää EU:n digitaalisen valvonnan rajan.

Europol voi ilmoittaa. Se ei voi määrätä.

Europol on koordinaatiovirasto. Se kokoaa tutkijoita yhteen, yhdistää kohdelistoja ja tuottaa analyysia. Se ei anna alustoille sitovia poistomääräyksiä. Tässä operaatiossa Europolin internet-ilmoitusyksikkö työskenteli Espanjan CITCOn eli terrorismintorjunnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tiedustelukeskuksen kanssa. Se keräsi Belgian, Suomen, Unkarin, Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden, Portugalin, Espanjan ja Ruotsin poliisilta tulleet osoitteet, poisti päällekkäisyydet ja välitti yhdistetyn listan eteenpäin (Il Metropolitano, Origo).

Europol voi liputtaa sisältöä. Kansalliset viranomaiset voivat määrätä. Jos sisältö täyttää terroristisen materiaalin tunnusmerkit, jäsenvaltio voi EU:n terroristisen verkkosisällön asetuksen nojalla vaatia poistamista tunnin kuluessa (TCO Regulation). Jos kyse on lasten hyväksikäytöstä tai rikokseen yllyttämisestä, sovelletaan kansallista rikoslakia. Digipalvelusäädös puolestaan velvoittaa EU:ssa toimivia alustoja ilmoitus- ja toimintamenettelyihin (DSA). Tästä operaatiosta ei kuitenkaan kerrota, mitä oikeudellista reittiä mihinkin osoitteeseen sovellettiin tai annettiinko lainkaan sitovia määräyksiä.

The Com ei ole yksittäinen verkkosivusto eikä organisaatio. Se on väljä verkkoympäristö, jossa väkivalta, pakottaminen ja nöyryyttäminen toimivat sosiaalisena valuuttana. The Guardianin selvitys 764-verkostosta, joka on yksi The Comin haaroista, kuvaa haitanteon pelillistämistä: kiristys, alaikäisiin kohdistuva hyväksikäyttö ja väkivaltaohjeet muuttuvat statuksen merkeiksi (The Guardian). Europolin vuoden 2026 terrorismitilanne- ja trendiraportti luokittelee verkoston nihilistiseksi väkivaltaiseksi ekstremismiksi. Menetelmät ovat digitaalisia, mutta lopputulos on hyväksikäyttöä ja joissakin tapauksissa fyysistä väkivaltaa (Europol TE-SAT 2026).

Ilmoitettuun aineistoon kuului sisältöä, joka edisti itsensä vahingoittamista ja itsemurhaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, räjähdeohjeita ja häirintäohjeita. Sisällön vakavuudesta ei ole epäselvyyttä. Epäselvää on, mitä lopulta pantiin täytäntöön.

Ilmoitus ei ole takavarikko

Alankomaiden tapaus näyttää eron selkeimmin. Europolin ilmoitusoperaation rinnalla Zeeland-West-Brabantin poliisi teki erillistä rikostutkintaa. Poliisi teki 21. heinäkuuta kotietsintöjä Steenbergenissä, Rotterdamissa ja Amsterdamissa ja takavarikoi palvelimia, joita pornografinen Motherless-sivusto käytti. Epäily koski lasten seksuaalista hyväksikäyttömateriaalia. Poliisi otti haltuun infrastruktuuria, ei pelkkiä linkkejä (Politie, NU.nl). Lisäksi Alankomaiden viranomaiset kertoivat erillisestä 764/Com-rikostutkinnasta, jossa epäilty on vangittuna. Se vahvistaa, että poliisi vie verkostoon liittyviä tapauksia rikosprosessiin eikä ainoastaan lähetä ilmoituksia (Politie).

Ero on tärkeä koko EU:n kannalta, koska täytäntöönpanokyky vaihtelee maittain. Osa osallistujamaista on nimennyt tutkijoita ja käynnissä olevia rikosprosesseja. Osa näkyy Europolin tiedotteessa ilman julkista kansallista jatkoa. Kustannukset tästä epätasaisuudesta kantavat ensin verkoston sisällä olevat lapset ja muut uhrit, sitten vähäresurssisemmat kansalliset poliisit ja lopulta yleisö, joka ei näe, missä EU:n valvontavalta todella puree.

Puuttuva poistojen määrä

Cambridge European Law Open -julkaisussa ilmestynyt tutkimus arvioi, että EU nojaa yhä enemmän alustoihin laittoman sisällön valvonnassa. Kun yksityiset toimijat tekevät käytännössä julkisen vallan työtä, syntyy perusoikeuskysymyksiä. Tässä tapauksessa vahvempi ongelma on läpinäkymättömyys. Ilmoitettu aineisto on vakavaa. Kysymys kuuluu, tuottiko operaatio mitattavia tuloksia vai lähinnä tiedotteen.

Europolin todellinen arvo on kitkan lisääminen. Se pakottaa hajautetun verkoston järjestäytymään uudelleen, paljastaa minne toiminta siirtyy ilmoitusten jälkeen ja tuottaa tutkintavihjeitä. Se on tarpeellista työtä. Europolin, osallistujamaiden ja niiden alustojen, joille 4 340 ilmoitusta lähetettiin, pitäisi silti kertoa perusasiat: kuinka monta osoitetta poistettiin, millä toimivallalla ja mitä verkoston sisällä olleille lapsille tapahtui. Ennen lukujen julkaisua Europol on näyttänyt toimintaa, ei vaikutusta.