Exxon vie Kyproksen kaasua eteenpäin

Seitsemän biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua Kyproksen edustan merenpohjassa on läpäissyt hankkeen kaupallisen arvioinnin. ExxonMobil ja QatarEnergy allekirjoittivat Glaucus- ja Pegasus-kentistä niin sanotun kaupallisuuslausuman, joka on öljy- ja kaasualalla muodollinen askel kohti kehittämistä (AP, Yahoo Finance / Reuters). Kentät sijaitsevat Kyproksen talousvyöhykkeen lohkossa 10. Talousvyöhyke tarkoittaa merialuetta, jolla valtio katsoo omistavansa luonnonvarojen hyödyntämisoikeudet.

Allekirjoitus helpottaa rahoituksen ja teknisen suunnittelun valmistelua. Se ei vielä tuo kaasua Euroopan markkinoille. Lopullista investointipäätöstä, jossa yhtiöt sitoutuvat miljardiluokan rakennusmenoihin, odotetaan vasta vuoden 2029 tienoilla. Ensimmäinen kaasu voisi virrata noin vuonna 2033 (AP).

Miten kaasulöydöstä tulee toimitusta

Merikaasuhanke etenee portaittain. Ensin löydetään hiilivetyjä. Sen jälkeen arvioidaan, onko kenttä riittävän suuri kannattavaan tuotantoon. Seuraavaksi lasketaan hankkeen taloudellinen perusta, valitaan vientireitti, järjestetään rahoitus ja solmitaan myyntisopimukset. Vasta tämän jälkeen tehdään investointipäätös. Kypros on nyt ohittanut vaiheen, jossa taloudellinen toteutus näyttää mahdolliselta. Kaikki sen jälkeinen on vielä auki.

Varantoarvioihin liittyy yhä epävarmuutta. Kyproksen energiaministerin mukaan Glaucus sisältää 4,8 tcf ja Pegasus 2,1 tcf kaasua (CNA). Euronews Greece on raportoinut laajemmasta 8–9 tcf:n arviosta (Euronews Greece). Julkista, auditoitua reservilukua ei ole nähty. Toisin sanoen ei ole vielä kerrottu, paljonko kaasusta on teknisesti ja taloudellisesti nostettavissa, eikä vain merenpohjassa olemassa. Itäisen Välimeren mittakaavassa kenttä on suuri, mutta pankkikelpoiseksi varannoksi sitä ei voi vielä lukea.

Egypti hallitsee ulospääsyä

Todennäköisin vientireitti kulkee Egyptin kautta. ExxonMobilin John Ardill sanoi AP:lle, että Kyproksen kaasu vietäisiin todennäköisesti putkella Egyptin nykyisiin nesteytyslaitoksiin, joissa se muutettaisiin LNG:ksi eli nesteytetyksi maakaasuksi laivakuljetuksia varten. Kyprokselle rakennettava oma LNG-laitos arvioitiin liian kalliiksi (AP).

Tämä tekee Egyptistä pullonkaulan. Maalla on omat ongelmansa. Ahram Onlinen mukaan Egyptin LNG-vienti putosi maaliskuussa 2026 nollaan, ja maa toi noin 700 miljoonaa kuutiojalkaa päivässä kattaakseen kotimaisen kaasuvajeen (Ahram Online). Kyse ei ollut yksittäisestä häiriöstä. Egyptin kulutus on kasvanut tuotantoa nopeammin jo yli vuoden. Jos Egypti tarvitsee kaasun itse, eurooppalaiset ostajat eivät ole jonon kärjessä.

Pieni lisä Euroopan mittakaavassa

EU toi vuoden 2025 toisella neljänneksellä 75 miljardia kuutiometriä kaasua. LNG:n osuus tuonnista oli 46 prosenttia (European Commission). Luku kertoo mittakaavasta, ei ennusta vuoden 2033 kysyntää. Nykyisiin tuontimääriin verrattuna Kyproksen kaasu olisi vuosikymmenten tuotantoajalle jaettuna hyödyllinen lisä, mutta ei markkinaa muuttava tekijä.

Ajoitus on hankkeen vaikeampi kysymys. IEEFA arvioi, että EU:n kaasuntuonti voi supistua 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, jos kysyntää vähentävä politiikka jatkuu (IEEFA). Bruegelin kysyntäseurannan mukaan EU:n ja Britannian kaasunkulutus oli vuosina 2023–2024 jo 18 prosenttia pienempi kuin vuosina 2019–2021 (Bruegel). Hanke, jonka tie hyväksynnästä tuotantoon kestää noin vuosikymmenen, tulee markkinaan, jota EU yrittää samaan aikaan tietoisesti pienentää.

Kuka hyötyy, kuka odottaa, kuka maksaa

Kypros saa välittömästi lisää geopoliittista painoa. ExxonMobil, joka toimii hankkeen operaattorina 60 prosentin osuudella, ja QatarEnergy, jolla on 40 prosentin osuus, saavat kehitysputkeensa uuden omaisuuserän (Yahoo Finance / Reuters). Egypti saa vipuvoimaa, koska kaasu tarvitsee sen käsittelykapasiteettia.

Eurooppalaiset kuluttajat eivät hyödy vielä mitään. Reittejä pohjoiseen on olemassa: Kreikan LNG-terminaalit tai Kreikan ja Bulgarian välinen kaasuputki (DESFA, ICGB). Glaucus- ja Pegasus-kaasulle ei kuitenkaan ole julkistettu sitovia ostajasopimuksia, rakennuskustannuksia tai sopimuksia infrastruktuurimaksuista. Jos Egyptin-reitti edellyttää uutta putkikapasiteettia, jonkun on maksettava se. Tätä neuvottelua ei ole vielä käyty.

Kypros on edennyt aidon kaupallisen tarkistuspisteen yli. Euroopan kannalta ratkaisevaa on silti kolme asiaa: jääkö Egyptille vientivaraa, tarvitseeko Eurooppa 2030-luvun puolivälissä yhtä paljon kaasua kuin nyt, ja löytyykö fossiilisen kaasun uudelle tarjonnalle rahoittajia markkinassa, jonka poliittinen tavoite on käyttää kaasua vähemmän. Viimeinen ristiriita ratkaisee hankkeen merkityksen.