Suomi purkaa ydinräjähdekiellon

Eduskunta hyväksyi keskiviikkona äänin 125–61 muutoksen, joka poistaa Suomen laista ydinräjähteiden ehdottoman kiellon. Uusi sääntely sallii ydinräjähteiden maahantuonnin, kuljetuksen, luovuttamisen ja hallussapidon Naton yhteisen puolustuksen tai kahdenvälisen puolustusyhteistyön tarpeisiin (Kaleva, Euronews). Yksikään ydinkärki ei päätöksen vuoksi liiku. Muutos on silti olennainen: Suomen lainsäädäntö ei enää muodosta poikkeusta Naton pohjoisen sivustan suunnittelussa.

Mitä laki tekee ja mitä ei

Suomen ydinenergialaissa oli keskiviikkoon asti ydinräjähteitä koskeva täyskielto. Hallituksen perustelu oli turvallisuuspoliittinen. Natoon vuonna 2023 liittynyt Suomi ei halunnut pitää voimassa sääntöä, joka kertoisi Moskovalle jo etukäteen, että Suomen laki rajoittaisi liittolaisten toimintavaihtoehtoja vakavassa kriisissä (Yle). Uudessa mallissa ydinräjähteitä koskeva sääntely siirtyy rikoslakiin, johon kirjataan poikkeukset Suomen sotilaallista puolustusta, Naton yhteistä puolustusta ja liittolaisten kanssa tehtävää kahdenvälistä yhteistyötä varten (Kaleva).

Päätös ei tee Suomesta Naton ydinaseiden sijoitusmaata, ei luo Suomelle omaa ydinasevoimaa eikä anna lupaa pysyvälle sijoittamiselle. Naton ydinasenjako tarkoittaa järjestelyä, jossa osa liittolaisista isännöi Yhdysvaltain ydinaseita ja ylläpitää niiden käyttöön hyväksyttyjä koneita, mutta laukaisupäätös pysyy Yhdysvalloilla. Sellainen järjestely vaatisi erilliset poliittiset sopimukset, sotilaallisen infrastruktuurin ja operatiiviset järjestelmät, joita Suomella ei ole. Suomi poisti oikeudellisen esteen ennen kuin liittokunnalla olisi käytännön kykyä hyödyntää sitä.

Suomen maantiede tulee osaksi Naton sotilassuunnittelua

Suomen 1 340 kilometrin raja Venäjän kanssa ja sijainti Suomenlahden pohjoisrannalla kytkevät maan suoraan Viron, Latvian ja Liettuan puolustukseen. Ennen päätöstä kriisitilanne olisi voinut törmätä Suomen lakiin, joka kielsi kategorisesti liittolaisten ydinaseisiin liittyvän liikkumisen, vaikka Helsinki olisi poliittisesti halunnut tehdä yhteistyötä. Uusi laki poistaa esteen mutta ei avaa automaattista reittiä sijoituksille.

Ruotsin linja näyttää nyt erilaiselta. Tukholma katsoo, ettei rauhanajan ydinaseille ole tarvetta Ruotsin alueella, mutta kyse on poliittisesta kannasta, ei sitovasta lakikiellosta (Euronews). Suomi kirjasi puolustuspoikkeukset lakiin. Ruotsin vasemmistopuolue ajaa päinvastaista ratkaisua eli laissa säädettyä kieltoa. Nato-jäseniksi lyhyen ajan sisällä liittyneet naapurit rakentavat näin hyvin erilaista oikeudellista kehikkoa ydinasepolitiikan ympärille.

Puolalle ja Baltian maille Suomen ratkaisu tarjoaa menettelyllisen vertailukohdan. Venäjän rajalla oleva valtio voi erottaa oikeudellisen valmiuden varsinaisesta sijoittamisesta ilman, että kotimainen keskustelu muuttuu kansanäänestykseksi ydinkärkien isännöinnistä. Rajoitus on silti selvä: kansallisen kiellon poistaminen ei siirrä Suomelle määräysvaltaa ydinaseisiin. Ne pysyvät liittolaisten ja ennen kaikkea Yhdysvaltain hallinnassa.

Valvontakysymys jäi auki

Lakiesitystä käsitellyt eduskunnan puolustusvaliokunta arvioi, ettei muutos siirrä toimivaltaa pois suomalaisilta instituutioilta ja että eduskunnan asema turvataan kaikissa tilanteissa (Yle). Oppositio oli eri mieltä yhdestä täsmällisestä kohdasta.

Sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmistoliitto katsoivat, että nykyinenkin lainsäädäntö olisi mahdollistanut täysimääräisen osallistumisen Naton ydinasepolitiikkaan (Vasemmisto). Niiden huoli koskee päätöksenteon tasoa. Kun poikkeukset on kirjattu lakiin, tulevia askelia voidaan käsitellä puolustusministeriön ja liittokuntayhteistyön normaalina toimeenpanona eikä uutena poliittisena ratkaisuna, joka vaatii eduskunnalta erillisen kannan. Oikeudellinen lupa voi tehdä seuraavista päätöksistä teknisiä, vaikka niiden poliittinen paino olisi suuri.

Suomi ratkaisi nyt, mikä on lain mukaan mahdollista. Vaikeampi kysymys jää seuraavaan vaiheeseen. Jos ydinaseisiin liittyvää liikkumista Suomen alueen kautta joskus tapahtuu Naton tai kahdenvälisen sopimuksen nojalla, vaatiiko eduskunta joka kerta uutta päätösvaltaa? Vai oliko keskiviikon äänestys jo vastaus siihenkin?