Suomi pysäytti liikenteen drooniriskin vuoksi

Suomenlahden itäosan laivaväylät ja lentoreitit tyhjenivät 4. heinäkuuta aamulla. Suomen hävittäjät, helikopterit ja merivoimien alukset olivat valmiudessa rannikolla. Syynä ei ollut hyökkäys Suomeen, vaan Ukrainan drooni-isku Pietarin suuntaan ja riski siitä, että ase ajautuisi liittolaismaan alueelle.

Puolustusministeri Antti Häkkänen vahvisti, että ilma- ja meriliikenteen rajoitukset liittyivät Ukrainan droonitoimintaan Pietarin lähellä. Ilmahälytystä ei tarvittu, koska drooneja ei tullut Suomen ilmatilaan, Häkkänen sanoi (Ukrainska Pravda). Liikenne avattiin uudelleen kello 09.18 (RBC-Ukraine). Kaksi päivää aiemmin, 2. heinäkuuta, vastaava sulku oli määrätty ja purettu sen jälkeen, kun sensorit eivät havainneet mitään (Yle).

Rajaa ei rikottu. Vahinkoja ei syntynyt. Silti siviililiikenne EU:n ja Naton alueella keskeytettiin useiksi tunneiksi, koska naapurissa käytävä sota alkoi ohjata päätöksiä Suomen alueella.

Suomi päättää. Nato seuraa. EU antaa ohjeita.

Päätösvalta on tässä täysin kansallinen. Suomen puolustusvoimat ja siviili-ilmailuviranomaiset määräsivät rajoitukset ja purkivat ne itse. Nato ei käskenyt sulkea ilmatilaa. EU:n lentoturvallisuusvirasto EASA antaa Euroopan ilmailulle ilmatilasääntöjä ja konfliktialueita koskevaa ohjeistusta, mutta se ei johda kansallisia sulkupäätöksiä (Eurocontrol).

Naton tehtävä ennen 5. artiklan tilannetta on seurata, varoittaa ja pitää valmiutta yllä. 5. artikla on liittokunnan yhteisen puolustuksen lauseke: hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Naton ilmakomentokeskuksen apulaiskomentaja sanoi Euronewsille, että liittokunnan ilmatilaan päätyvä drooni voisi johtaa hävittäjien lähettämiseen sen seuraamiseksi tai torjumiseksi (Euronews). Poliittinen päätös siviililiikenteen pysäyttämisestä tehdään silti Helsingissä, Tallinnassa tai Vilnassa.

Siksi sama riski tuottaa Itämeren ympärillä eri politiikkaa. Viro on muotoillut asian sallivimmin. Ulkoministeri Margus Tsahknan kerrottiin laajasti sanoneen, että Nato-alueelle harhautuvat ukrainalaisdroonit ovat ”hyväksyttävä hinta”, jos iskuilla vahingoitetaan Venäjän sotataloutta. Hänen perustelunsa oli, että Suomenlahden käytävä kuljettaa suuren osan Venäjän vientiöljystä (Eurointegration, LRT). Liettua katsoo samaa ilmiötä Kaliningradin kautta. Naton ilmavalvontahävittäjät nousivat kesäkuun lopulla neljä kertaa seuraamaan venäläiskoneita, jotka lensivät ilman transpondereita (TV3.lt).

Tanska tarjoaa varovaisemman vertailukohdan. Berlingsken mukaan Tanskan poliisi ei löytänyt ratkaisevaa teknistä näyttöä lentoasemien läheisyydessä ilmoitetuista drooneista, vaikka puolustusvoimat piti kiinni arviosta, että kyse oli drooneista (Berlingske). Kööpenhaminan keskeneräiset selvitykset näyttävät ongelman: epäselvistä sensorihavainnoista voi syntyä poikkeustilan tunnelma ilman, että yleisölle esitetään näyttöä.

Mitä kansalaiset eivät näe

Vaikeampi kysymys koskee demokraattista valvontaa. Kansalaiset näkivät sulun ja ministerin lausunnon. He eivät nähneet tutkajälkiä, sensoridataa eivätkä päätöksen taustalla ollutta tiedustelutietoa. Suomen 2. heinäkuuta määräämä rajoitus annettiin aluksi ilman julkista selitystä (UA.news).

Suomen varovaisuus on lähtökohtaisesti uskottavaa. EASAn konfliktialueohjeistus varoittaa jo lentoyhtiöitä Länsi-Venäjän ilmatilasta, koska ilma-aluksia voidaan tunnistaa väärin ja alueella on ilmatorjuntariski (Safe Airspace). Taustariski on dokumentoitu. Yksittäisen siviililiikenteen häiriön tarkka laukaisin jää silti salaiseksi.

Itämeren mailla ei ole yhteistä käytäntöä sille, miten kansalaisille kerrotaan, miksi lautta pysäytettiin tai lento ohjattiin muualle sodan takia, jota heidän maansa ei käy.