Suomi purki ydinasekiellon äänin 125-61

Kahden sukupolven ajan Pohjolan turvallisuus nojasi ajatukseen, jonka mukaan alue pysyy sotilasliittojen ulkopuolella ja ydinaseet pidetään poissa pohjoismaiselta maaperältä. Suomi luopui ensimmäisestä periaatteesta liittyessään Natoon vuonna 2023. Toinen murtui 17. kesäkuuta 2026, kun eduskunta poisti ydinaseita koskeneen ehdottoman kiellon äänin 125–61. Uudistus sallii ydinaseiden maahantuonnin, kuljettamisen ja hallussapidon puolustukseen liittyvissä tilanteissa (Yle, Bloomberg). Kärkiä ei ole siirtymässä Suomeen heti. Pohjois-Euroopan pelotteen oikeudellinen kehikko kuitenkin muuttui.

Mitä laki käytännössä tekee

Aiempi ydinenergialaki teki rangaistavaksi ydinkärjen tuomisen Suomeen, sen kuljettamisen, hallussapidon ja valmistamisen. Uudistus poistaa kiellon ja muuttaa rikoslakia niin, että maahantuonti, kuljetus, luovutus ja hallussapito eivät ole rikoksia, kun ne liittyvät Suomen sotilaalliseen puolustukseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai liittolaismaiden yhteistyöhön (Kaleva, Euronews). Valmistaminen ja räjäyttäminen pysyvät rikoksina. Suomi ei siis avaa väylää omalle ydinaseelle.

Puolustusministeri Antti Häkkänen kuvasi muutosta Ylen mukaan keinoksi mahdollistaa "Naton ydinasepelotteen täysimääräinen hyödyntäminen" (Yle). Puolustusvaliokunta korosti, että Suomen ydinsulkusopimukseen liittyvät velvoitteet säilyvät ja päätösvalta pysyy suomalaisilla valtioelimillä. Lain vaikutus on otsikoita rajatumpi: eduskunta poisti kotimaisen oikeudellisen esteen, joka olisi kriisissä voinut estää liittolaisten ydinaseisiin liittyvän toiminnan. Varsinainen siirto vaatisi yhä erillisen poliittisen päätöksen Helsingissä ja ydinasevaltion valmiuden toimia (NATO).

Ruotsin paljaampi asema

Äänestys lisää painetta Ruotsissa. Ruotsi liittyi Natoon ilman lakiin kirjattua ydinasekieltoa, mutta on pitänyt kiinni poliittisesta linjauksesta, jonka mukaan ydinaseita ei sijoiteta maahan rauhan aikana. Asetelma näyttää nyt aiempaa haavoittuvammalta. Poliittinen lupaus voidaan muuttaa hiljaisemmin kuin laki, mutta Suomi osoitti samalla, että myös lait joustavat uhkakuvan muuttuessa.

Ruotsin valtiopäiväkeskustelussa jännite näkyy jo. Arvostelijoiden mukaan muodollisen kiellon puuttuminen jättää hallitukselle liian suuren harkintavallan (Riksdagen). Kaksi pohjoismaista Nato-naapuria toimii nyt eri vastuumalleissa saman liittokuntakysymyksen äärellä: Suomi poisti lain, Ruotsi nojaa lupaukseen, joka voi vanhentua ilman vastaavaa julkista päätöstä.

Valvonnan aukko

Uudistuksen vahvin kritiikki koskee demokraattista valvontaa. Opposition kansanedustajat ja kansalaisjärjestöt katsoivat, ettei hallitus määritellyt riittävän tarkasti, kuka tulevat ydinasepäätökset tekee (New York Times). Vaatisiko läpikulku uuden eduskuntapäätöksen vai riittäisikö valtioneuvoston ratkaisu? Millainen ilmoitus- tai raportointivelvollisuus päätöksiin liittyisi? Julkinen aineisto ei anna selkeää vastausta.

Ranskalla on muutokselle oma tulkintansa. Presidentti Emmanuel Macron on kehottanut Euroopan liittolaisia käsittelemään ydinasekysymyksiä vakavasti myös Yhdysvaltain sateenvarjon ulkopuolella. Suomen lakimuutos tarjoaa Pariisille käyttökelpoisen esimerkin: EU:n itärajalla oleva jäsenvaltio hyväksyy, että pelotteen pitää olla oikeudellisesti käytettävissä, ei vain poliittisesti tunnustettu. Suomen viranomaiset perustelivat uudistusta kuitenkin Natoon mukautumisella, eivät askeleena kohti Ranskan johtamaa eurooppalaista pelotetta. Saman rajan veti Naton pääsihteeri Mark Rutte, joka muistutti Ranskan olevan Naton ydinsuunnitteluryhmän ulkopuolella. Ryhmä on elin, jossa liittolaiset sovittavat yhteen ydinasepolitiikkaa (NATO). Suomi poisti oikeudellisen esteen. Avoimeksi jäi, mikä liittolainen esteen ylittää, kenen komennossa ja millaisen demokraattisen valvonnan alla.