Suomi hakee Ranskalta ydinsuojaa 1,340km rajalle

Suomi neuvottelee liittymisestä Ranskan ydinasepelotteen eurooppalaiseen yhteistyökehykseen. Taustalla on arvio, että Yhdysvallat vähentää rooliaan Euroopan turvallisuudessa. Pääministeri Petteri Orpo vahvisti neuvottelut 3. kesäkuuta, samalla viikolla kun puolustusministeri Antti Häkkänen tapasi Ranskan sotilasjohtoa (YLE). Orpo sanoi jo aiemmin syyn suoraan: "Yhdysvallat aivan aidosti vähentää osallistumistaan" Euroopan puolustukseen.

Suomella on 1 340 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa, enemmän kuin millään muulla Nato-maalla. Ranska käynnisti maaliskuussa 2026 dissuasion avancée -mallin eli eteen työnnetyn ydinpelotteen, jossa se tarjoaa eurooppalaisille liittolaisille kahdenvälisiä järjestelyjä oman ydinasearsenaalinsa ympärille (IFRI). Ruotsi, Tanska, Norja ja Puola ovat jo mukana. Jos Suomi liittyy, Ranskan pelote ulottuu poliittisesti yhtenäisenä ketjuna koko Naton koilliselle sivustalle.

Symboliikkaa ilman avaimia

Jokainen maa sopii Pariisin kanssa omasta kahdenvälisestä järjestelystään. Kumppanit saavat kriisitilanteissa poliittisia kuulemisia, tarkkailijapaikkoja Ranskan ydinaseharjoituksiin sekä tavanomaisen puolustuksen yhteistyötä Ranskan ydinasealustojen suojaamiseksi. Vakavassa eskalaatiossa Ranska voisi sijoittaa ydinaseiden käyttöön kykeneviä lentokoneita kumppanimaiden tukikohtiin (NATO Association of Canada, Euronews).

Päätösvalta jää silti Pariisiin. Ranskan presidentti päättää yksin maalittamisesta ja laukaisusta. Kumppanimaa ei saa automaattista puolustustakuuta. Ranska eurooppalaistaa ydinvoimansa strategista merkitystä, mutta säilyttää "kaikki yksinomaisen kansallisen kontrollin mekanismit" (Eurasia Review).

Ranskalainen puolustusjulkaisu Le Rubicon arvioi, että järjestely ei anna kumppaneille "ainakaan toistaiseksi mitään olennaista etua", kun taas Ranska saa tukikohtapääsyä ja poliittista legitimiteettiä (Le Rubicon). Saksan rauhantutkimusinstituutti PRIF muotoili asian jyrkemmin: kyse on "riskien ja kustannusten jakamisesta Ranskan kanssa ilman uskottavaa pelotehyötyä" (PRIF).

Kaksi ydinvarjoa, yksi raja

Suomelle on tarjolla myös toinen suunta. Financial Times kertoi 2. kesäkuuta, että Yhdysvaltain viranomaiset keskustelevat Naton perinteisen ydinasejaon laajentamisesta uusiin maihin. Puola ja Baltian maat ovat kiinnostuneimpia (Defense News). Tämä malli toimii eri tavalla: isäntämaat käyttäisivät sertifioituja lentokoneita, jotka kantavat amerikkalaisia painovoimapommeja, ja sekä Washington että isäntämaa osallistuisivat toimitusketjuun.

Orpo on esittänyt kaksi raidetta yhteensopivina. Hänen mukaansa Euroopan on rakennettava omaa puolustuskykyään ja samalla säilytettävä yhteistyö Washingtonin kanssa. CSIS-ajatushautomon analyysi varoitti, että lopputulos voisi jakaa Euroopan kilpaileviin amerikkalaisiin ja ranskalaisiin ydinaseleireihin. Maiden valinnat määräytyisivät silloin osin lentokaluston ja osin poliittisen linjan mukaan (CSIS).

Ennen kumpaakaan mallia Suomen laki on muutettava. Vuoden 1987 ydinenergialaki kieltää ydinräjähteiden tuonnin kokonaan. Hallitus antoi 23. huhtikuuta eduskunnalle esityksen lain muuttamiseksi niin, että ydinaseet sallittaisiin sotilaallisen puolustuksen tarkoituksiin (YLE). Eduskunnan on hyväksyttävä muutos. Äänestystä odotetaan syksyllä.

Moskova on jo kertonut kantansa. Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov varoitti toukokuussa, että kumppanimaat joutuvat "strategisesta pelotteesta vastaavan armeijamme tiiviimpään tarkkailuun" (TASS). Ranskan alppijoukot harjoittelevat jo Suomen Lapissa lähellä Venäjän rajaa (Le Monde). Sotilaallinen jalanjälki kasvaa ennen kuin sopimusta on allekirjoitettu.

Eduskunta ratkaisee syksyllä, riittääkö Ranskan ydinpelotteen strateginen paino tilanteessa, jossa Venäjän-vastainen raja on 1 340 kilometriä pitkä mutta aseet, lentokoneet ja laukaisupäätös ovat jonkun muun käsissä.