Suomi harkitsee Ranskan ydinpelotesopimusta

Euroopan ydinasepelote on nojannut vuosikymmeniä kahteen pilariin: Yhdysvaltain ydinkärkiin viidessä Nato-maassa ja Ranskan omaan arsenaaliin, jonka kohde jäi tietoisesti epäselväksi. Kolmessa kuukaudessa Ranska on muuttanut asetelmaa. Kymmenen maan konsultaatioverkko ulottuu nyt Kreikasta Norjan arktisille alueille. Se tarjoaa keskusteluyhteyden, harjoituksia ja strategista läheisyyttä, mutta ei turvatakuuta.

Norja allekirjoitti Narvikin sopimuksen 27. toukokuuta ja tuli presidentti Emmanuel Macronin dissuasion avancée -mallin eli eteen työnnetyn pelotteen yhdeksänneksi kumppaniksi (Norwegian Government). Päivää myöhemmin puolustusministeri Antti Häkkänen vahvisti, että Suomi arvioi virallisesti liittymistä (CSIS). Jos Suomi liittyy, kaikki Pohjoismaat ovat ensi kertaa mukana Ranskan johtamassa ydinasekehyksessä.

Konsultaatio, ei sateenvarjo

"Ydinsateenvarjo" viittaa automaattiseen suojaan. Ranskan malli on kapeampi. Kumppanit osallistuvat kahdenvälisiin ohjausryhmiin, joissa käydään ydinasestrategista keskustelua. Ne voivat seurata Ranskan ydinaseharjoituksia ja hyväksyä sen, että ydinasekelpoisia Rafale-hävittäjiä voitaisiin kriisissä sijoittaa tilapäisesti niiden alueelle.

Aseita ei sijoiteta kumppanimaiden maaperälle. Kohdentamista ei jaeta. Laukaisupäätökseen ei synny yhteistä päätösvaltaa, vaan se säilyy yksin Ranskan presidentillä (IFRI, Hudson Institute).

Naton nykyinen ydinasejako toimii toisin. Yhdysvaltain B61-pommeja säilytetään Belgiassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa ja Turkissa, ja isäntämaiden lentäjiä koulutetaan käyttämään niitä kaksinkertaisen päätösavaimen nojalla. Käyttö edellyttää sekä Yhdysvaltain että isäntämaan hyväksyntää (NATO).

Ranska pitää ydinkärjet, päätökset ja epäselvyyden Pariisissa. Norjan julkistamat rajaukset näyttävät mallin: ei ydinaseita Norjan maaperälle rauhan aikana, ei Ranskan ydinohjelman rahoitusta, ja Nato pysyy ensisijaisena pelotteena (Norwegian Government).

Washingtonin vetäytyminen kasvattaa kiinnostusta

Trumpin hallinto ilmoitti toukokuussa supistavansa Yhdysvaltain sodanaikaisia sitoumuksia Naton Force Model -järjestelmässä, eli kriisiä varten ennakkoon luvatussa joukkoreservissä. Samalla se perui Puolaan suunnitellun maavoimien prikaatin ja veti pois pitkän kantaman ohjussijoituksia Saksasta (ECFR). Jokainen tällainen päätös tekee Ranskan tarjouksesta houkuttelevamman.

Myös poliittinen maaperä on muuttunut. Saksassa vihreät, puolue jonka juuret ovat ydinasevastaisessa liikkeessä, tukee nyt yhteistä eurooppalaista ydinasepelotetta. Puolueen toinen puheenjohtaja Franziska Brantner on vaatinut Ranskan ja Saksan välistä koordinaatiomekanismia ydinasekysymyksiin (table.media). Kesäkuussa 2025 julkaistun Forsa-kyselyn mukaan 64 % saksalaisista kannattaa Euroopan omaa pelotetta, joka olisi Yhdysvalloista riippumaton (La Voz de Galicia).

Pohjoismaissa laskelma on suoraviivaisempi. Kun Ruotsi, Tanska ja Puola liittyivät maaliskuussa, Norjalle syntyi eristäytymisen kustannus Venäjän pohjoisella sivustalla. Suomen arvio muuttui viimeistään Oslon allekirjoituksen jälkeen. Suomella on EU:n pisin maaraja Venäjän kanssa, ja hallitus muuttaa nyt vuoden 1987 lainsäädäntöä niin, että ydinaseiden kauttakulku olisi sodan aikana mahdollista (Finnish Government).

Uskottavuuden laskutoimitus

Ranskalla on arviolta noin 290 ydinkärkeä. Venäjällä niitä on noin 5 580 (Cambridge/EJIS). Macron ilmoitti maaliskuussa, että Ranska kasvattaa määrää, mutta lopetti samalla lukujen julkistamisen (Le Monde, IFRI). Kasvuilmoitus rauhoittaa kumppaneita ja salailu vaikeuttaa Venäjän suunnittelua, mutta voimasuhdetta se ei muuta.

Cambridgen yliopiston tutkimus muistuttaa, että Ranska rakensi oman ydinaseensa juuri siksi, ettei se luottanut Yhdysvaltain laajennettuun pelotteeseen. "Jos Ranska itse epäili Yhdysvaltain laajennetun pelotteen luotettavuutta", tutkijat kysyvät, "miksi Euroopan liittolaiset luottaisivat täysin Ranskan ydintakuuseen?" (Cambridge/EJIS).

Maat liittyvät, koska ulkopuolelle jääminen maksaa enemmän kuin mukanaolo. Se ei tarkoita, että ne todella odottaisivat Ranskan laukaisevan ohjuksia Tromssan puolustamiseksi. Euroopan ydinasearkkitehtuurin suurin muutos sukupolveen on edennyt ilman parlamenttien päätöksiä. Ranskan maaliskuinen doktriinimuutos ei saanut parlamenttiäänestystä (info.fr). Myöskään Norjan suurkäräjiä ei kuultu.

Tuleva Ranskan presidentti voisi määritellä "elintärkeät edut" uudelleen niin, ettei kumppanimaiden alue kuulu niiden piiriin. Oikeudellista estettä ei ole. Kumppanit hakevat järjestelystä signaalia. Lopulta signaali voi olla kaikki, mitä ne saavat.