Viisi liittolaista kaatoi Ukrainan 0.25% tukirajan

Naton pääsihteeri Mark Rutte ehdotti huhtikuun lopussa, että jokainen liittolainen sitoutuisi antamaan vuosittain vähintään 0,25 % BKT:staan Ukrainan sotilaalliseen puolustukseen. Viisi maata torjui esityksen: Iso-Britannia, Ranska, Italia, Espanja ja Kanada. Rutte myönsi 20. toukokuuta, ettei suunnitelma "saa yksimielisyyttä, joten se ei toimi". Esitys kaatui, mutta samalla se paljasti Naton sisäiset jakolinjat poikkeuksellisen selvästi.

Etulinja ja etäisyyden tuoma mukavuus

Jos kaikki 32 liittolaista olisivat täyttäneet vähimmäistason, Ukrainan vuotuinen sotilasapu olisi noussut noin 143 mrd. dollariin. Se olisi ollut lähes kolminkertainen määrä verrattuna vuonna 2025 toimitettuun 45 mrd. dollariin. Esityksen torjuneet maat ovat pääosin niitä, joiden Ukraina-tuki on suhteessa kansantalouteen pienintä. Ranskan kumulatiivinen sotilaallinen panos vuodesta 2022 on ollut koko sodan aikana noin 0,3 % BKT:stä. Starmerin hallituksen lupaama 3 mrd. punnan vuotuinen tuki merkitsee Isolle-Britannialle noin 0,1 prosentin tasoa BKT:stä. Italian panos jää vielä pienemmäksi.

Tukilattiaa kannattavat maat ylittävät sen jo nyt. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Alankomaat, Tanska ja Norja olivat esityksen takana (The Telegraph, Naton tiedotustilaisuus 21. toukokuuta). Viro käyttää 5 % BKT:stään puolustukseen ja ajoi 0,25 prosentin Ukraina-tavoitetta jo ennen Ruttea. Puolan puolustusmenot ovat 4,8 % BKT:stä. Nämä maat maksavat, koska niiden uhka-arvio on välitön.

Rutte sanoi epäsuhdan ääneen Helsingborgin ulkoministerikokouksessa: kuusi tai seitsemän maata kantaa taakan. Muut eivät.

Viisi vetoa, viisi laskelmaa

Ranska rakentaa vaihtoehtoista turvallisuusarkkitehtuuria. Macronin maaliskuussa 2026 esittelemä "dissuasion avancée" -oppi laajentaa Ranskan ydinpeloteyhteistyötä kahdeksaan liittolaismaahan, mutta ei luovuta päätösvaltaa ydinaseiden käytöstä. Pariisi suosii Ukrainan 90 mrd. euron EU-lainaa, joka hyväksyttiin huhtikuussa, koska EU-välineet antavat Ranskalle enemmän vaikutusvaltaa kuin Naton sitovat tavoitteet. Julkisen talouden alijäämä antaa poliittisen selityksen: Ranskan alijäämä on 5,1 % BKT:stä, selvästi yli Maastrichtin 3 prosentin rajan. Ranska ei kuitenkaan käyttänyt asevarustelun poikkeuslauseketta, jonka 17 muuta jäsenmaata on ottanut käyttöön vapauttaakseen puolustusmenoja samoista finanssisäännöistä. Rajoite on valikoiva.

Iso-Britannia oli toisenlaisessa sidoksessa. Starmerin hallitus lievensi venäläistä alkuperää olevan dieselin ja lentopolttoaineen pakotteita yleisellä kauppalisenssillä samaan aikaan, kun se torjui Ukraina-tuen vähimmäistason. Hormuzinsalmen sulkemiseen kriisitoimena laadittu lisenssi on muodollisesti voimassa toistaiseksi. Oppositiojohtaja Badenoch tiivisti ristiriidan parlamentissa: "Miksi Venäjältä peräisin oleva öljy kelpaa, mutta Aberdeenin öljy ei?" Lontoon todellinen Ukraina-tuki jää selvästi alle 0,25 prosentin tason, jota se ei halunnut hyväksyä yhteiseksi velvoitteeksi.

Italia teki tukikeskustelusta neuvotteluvaltin. Meloni kytki Italian osallistumisen SAFE-ohjelmaan, EU:n uuteen puolustuslainoitukseen, jossa jäsenmaat voivat lainata yhdessä asehankintoja varten, siihen että Bryssel antaa liikkumavaraa energiahintoihin. Hänen oma puolustusministerinsä Guido Crosetto painosti julkisesti valtiovarainministeriötä hyväksymään ohjelman sen omilla ehdoilla.

Saksa, jota Rutte kiitti, on väliasemassa. Berliini suunnittelee Ukrainalle 11,6 mrd. euroa vuodelle 2027, noin 0,26 % BKT:stä. Budjettiura laskee kuitenkin 8,5 mrd. euroon vuoteen 2028 mennessä. Se painuisi alle Rutten ehdottaman rajan. Kiitos koskee nykyistä toimintaa, ei sitovaa tulevaa tasoa.

Ulospääsytie

EU:n 90 mrd. euron laina luo kirjanpidollisen harmaan alueen. Ensimmäisestä erästä 28,3 mrd. euroa on korvamerkitty sotilaallisiin tarpeisiin, ja ensimmäistä maksua odotetaan kesäkuussa. EU-maat voivat perustellusti sanoa, että niiden osuus yhteisestä eurooppalaisesta lainanotosta on Ukraina-tukea. Kustannus siirtyy kansallisista puolustusbudjeteista EU:n taseeseen. Juuri tällaista joustoa Rutten tukilattia yritti sulkea pois.

Ankaran huippukokouksessa 7.–8. heinäkuuta Naton edessä on kysymys, johon liittokunta vastaisi mieluummin suljettujen ovien takana: voiko Nato toimia kollektiivisena turvallisuustakuuna, jos suurimmat jäsenet alirahoittavat järjestelmällisesti uhkaa, jonka pienimmät jäsenet kohtaavat päivittäin? Rutte voi vielä hakea pehmeämpää mallia, vapaaehtoista lupausta tai poliittisesti hyväksyttyä tavoitetta ilman yksimielisyyttä. Numerot ovat jo näkyvissä. Etulinjan maat eivät enää tyydy kohteliaisiin pyyntöihin.