Viisi EU-maata kiristää rajaturvapaikkaa

EU:n itärajalla on syntynyt uusi rajapolitiikan malli. Suomi rajoittaa turvapaikan hakemista Venäjän-vastaisella rajalla, Baltian maat Valko-Venäjän rajalla ja Saksa Schengen-alueen sisärajoilla. Puola liittyy samaan joukkoon jatkamalla Valko-Venäjän rajan turvapaikkarajoituksia vielä 60 päivällä. Sejmin päätös jatkaa vuonna 2025 käyttöön otettuja toimia (RMF24, VisaHQ News).

Varsova ei kuvaa rajareittiä tavanomaiseksi muuttoliikkeeksi vaan Valko-Venäjän hybridioperaatioksi. Liettua, Latvia ja Suomi perustelevat omia järjestelyjään samalla logiikalla itärajoillaan. Saksa toimii toisesta suunnasta: se valvoo maarajojaan Schengen-alueen sisällä ja on antanut viranomaisille valtuuksia käännyttää myös turvapaikkaa hakevia.

Jokainen maa käyttää eri oikeudellista välinettä. Yhteistä koordinaatiota ei ole. EU:n toimielimet eivät ole julkisesti arvioineet, mahtuvatko järjestelyt yhä unionin oikeuden rajoihin.

Itäinen raja

Baltian maat näyttävät, miten väliaikaisesta kriisijärjestelystä voi tulla pysyvä hallintamalli.

Liettua käsittelee rajavalvontaa itsepuolustuksena Valko-Venäjän hybridioperaatiota vastaan. Rajaviranomaiset ovat käännyttäneet vuoden 2026 alusta heinäkuun alkuun mennessä 888 luvattomasti rajaa ylittänyttä ihmistä. Vuodesta 2021 lähtien määrä on ollut yli 25 000, kertoo LRT. Jatkuva valtiotason poikkeustila antaa rajaviranomaisille laajennetut valtuudet evätä maahantulo ilman tavanomaista turvapaikkamenettelyä.

Latvia on muuttanut poikkeusjärjestelyn käytännössä normaaliksi hallinnoksi. Maa jatkaa vahvistettuja rajatoimia vuoden 2026 loppuun ja osoittaa niiden ylläpitoon 1,7 miljoonaa euroa lisärahaa (1188.lv). Vuonna 2025 Latvia pysäytti 12 046 rajanylitysyritystä ja päästi maahan 31 ihmistä humanitaarisin perustein (BB.lv). Oikeudellinen perusta kulkee rajaturvallisuuslainsäädännön, ei turvapaikkamenettelyn, kautta. Silloin järjestelmän oletus muuttuu: ensin estetään ylitys, vasta poikkeuksissa arvioidaan suojelun tarve.

Suomi rakensi naapureitaan enemmän rajoitteita viranomaisvallalle. Väliaikainen rajalaki sallii ihmisten käännyttämisen Venäjän rajalla, jos hallitus katsoo vihamielisen valtion käyttävän muuttoliikettä painostuskeinona. Laki on määräaikainen ja siinä on poikkeukset lapsille, vammaisille sekä henkilöille, joita uhkaa kidutus tai kuolema (Finlex, Eduskunta). Amnesty Finlandin mukaan laki rikkoo silti Suomen kansainvälisiä velvoitteita, koska lähtökohta on hakemusten tutkimisen sijaan pääsyn epääminen (Amnesty Finland).

Saksa valvoo samaa rajaa toiselta puolelta

Turvallisuuslähtöinen logiikka ei enää rajoitu EU:n ulkorajalle. Saksa on valvonut kaikkia maarajojaan syyskuusta 2024 lähtien. Toukokuusta 2025 alkaen valvonta on mahdollistanut myös turvapaikkaa rajalla hakevien käännyttämisen. Sisäministeri Alexander Dobrindtin mukaan toimilla on estetty yli 32 000 laitonta maahantuloa (Deutschlandfunk, DW).

Saksan tuomioistuimet ovat rajanneet hallituksen tulkintaa. Münchenin hallintotuomioistuin katsoi vuonna 2025 useita tarkastuksia lainvastaisiksi. Ratkaisun ydin oli, ettei käytännössä pysyvä rajavalvonta voi olla Schengen-sääntöjen tarkoittama väliaikainen poikkeus. Schengen on järjestelmä, jonka normaalitilassa EU:n sisärajoilla liikutaan ilman rajatarkastuksia (Tagesschau).

Puola otti samalla rajalla käyttöön omat tarkastuksensa heinäkuussa 2025 (Auswärtiges Amt). Saksa ja Puola tarkastavat nyt samaa rajaa vastakkaisilta puolilta, koska kumpikaan ei luota siihen, että tavallinen Schengen-liikkuminen riittää riskin hallintaan.

Kuka valvoo poikkeusta?

EU:n vuoden 2024 muuttoliike- ja turvapaikkasopimus antoi jäsenmaille muodollisen oikeusperustan rajoittaa turvapaikkamenettelyä tilanteissa, joissa vihamielinen toimija käyttää muuttoliikettä painostusvälineenä. Asetus käyttää tästä käsitettä "välineellistäminen" (asetus (EU) 2024/1359). Sopimus sallii väliaikaiset ja ehdolliset poikkeamat normaalisäännöistä. Se ei anna lupaa sulkea turvapaikan hakemista käytännössä pois.

EU-oikeus edellyttää yhä, että ihmiset voivat jättää suojeluhakemuksen rajalla ja että hakemukset käsitellään yksilöllisesti (direktiivi 2013/32/EU). EU-tuomioistuin on jo tuominnut Unkarin järjestelmästä, joka teki turvapaikan hakemisesta käytännössä mahdotonta (CJEU C-808/18).

Laillisen kriisitoimen ja tosiasiallisen pääsyneston raja riippuu tiedosta, jota ei ole julkaistu. Kuinka moni Puolan rajoitusten piiriin joutunut yritti hakea turvapaikkaa? Kuinka moni sai yksilöllisen arvioinnin? Kuinka moni päästettiin maahan haavoittuvuuteen perustuvan poikkeuksen nojalla?

Viisi jäsenmaata rakentaa nyt omia vastauksiaan samaan kysymykseen. Euroopan komission on vaikea käsitellä niitä enää erillisinä kansallisina poikkeuksina, kun niistä on muodostumassa alueellinen rajamalli.