Viisi EU-maata kiirehtii palautuskeskuksia

Tanska, Saksa, Alankomaat, Itävalta ja Kreikka kokoontuivat Kööpenhaminassa 4. syyskuuta ja sopivat yhteisestä mallista, jolla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita siirrettäisiin EU:n ulkopuolisiin keskuksiin. Ensimmäisiä siirtoja tavoitellaan vuoden 2027 loppuun mennessä. Hallitukset kuvasivat ratkaisua läpimurroksi. Ratkaiseva osapuoli kuitenkin puuttuu: maa, joka ottaisi ihmiset vastaan, ei ole allekirjoittanut sopimusta, sitä ei ole nimetty julkisesti eikä se ole vahvistanut ehtoja (Euractiv, WCAX/AP).

Kuten raportoimme torstaina, viiden maan ministerit ovat koordinoineet asiaa elokuusta lähtien. Kööpenhaminassa poliittinen iskulause muuttui yhteisiksi toimintaperiaatteiksi. Toimivaa keskusta siitä ei vielä syntynyt.

Kolme periaatetta, ei yhtään osoitetta

Sovittu kehys nojaa kolmeen lupaukseen. Keskusten pitäisi vähentää laitonta muuttoliikettä ja heikentää salakuljetusverkostoja, niiden pitäisi noudattaa EU-oikeutta, kansainvälisiä velvoitteita ja ihmisoikeuksia, ja niistä pitäisi olla hyötyä myös vastaanottajamaalle (Berlingske, Kleine Zeitung). Alankomaiden valtuuskunnan mukaan keskuksista kaavaillaan avoimia paikkoja, joissa asukkaat voisivat elää ja tehdä työtä, ei säilöönottoyksiköitä (NRC).

Ministerit lupasivat nopeaa etenemistä. Tanskan Morten Bødskovin mukaan Tanska odottaa valmiutta ensimmäisiin siirtoihin vuoden 2027 loppuun mennessä. Saksan Alexander Dobrindt haluaa sopimuksen jo tänä vuonna. Itävallan Gerhard Karner haluaa vähintään yhden vastaanottajamaan lukkoon vuoden 2026 loppuun mennessä (UIM Denmark, DW, Heute). Yhdelläkään määräajalla ei vielä ole diplomaattista pohjaa. Ruanda vahvisti viiden maan valtuuskunnan vierailun ja neuvottelujen jatkumisen, mutta ei antanut aikataulua (Euractiv). Ugandaa on pidetty mahdollisena vaihtoehtona, mutta sitä ei ole vahvistettu julkisesti. Euroopan komissio oli Kööpenhaminassa tarkkailijana, ei neuvottelijana: Bryssel seuraa prosessia, mutta neuvotteluriski on kokonaan jäsenmaiden pääkaupungeilla (EC Audiovisual).

Laki sallii siirrot, mutta ei katkaise vastuuta

Keskukset perustuisivat EU:n uuteen palautusasetukseen, jonka Euroopan parlamentti eli EU:n suoraan valittu lainsäädäntöelin hyväksyi aiemmin tänä vuonna. Asetus loisi uuden toimivallan: henkilö, jolla on täytäntöönpanokelpoinen palautuspäätös, voitaisiin lähettää kolmanteen maahan, vaikka hänellä ei olisi siihen yhteyttä. Edellytyksenä on, että vastaanottajamaa on antanut muodollisen suostumuksen ja täyttää ihmisoikeusvaatimukset (European Parliament, SWP). Asetus tarvitsee vielä jäsenmaiden muodollisen hyväksynnän neuvostossa, jossa EU-ministerit äänestävät lainsäädännöstä. Päätöstä odotetaan todennäköisesti syksyllä (Euronews).

Ihmisen siirtäminen EU:n alueen ulkopuolelle ei kuitenkaan poista lähettävän valtion vastuuta EU:n perusoikeuskirjan tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla (SWP, EU Migration Law Blog). Sopimuksissa ei ole vielä määritelty, kuka vastaa henkilöiden valvonnasta, kuka hoitaa jatkopalautuksen, jos alkuperämaa kieltäytyy yhä vastaanottamasta heitä, tai mitä tapahtuu, jos isäntämaa rikkoo suojalausekkeita. Bødskovin mukaan IOM ja UNHCR valvoisivat keskuksia. AP:n mukaan UNHCR:lle ei ollut toimitettu yksityiskohtia, ja IOM kuvasi keskusteluja alustaviksi (WCAX/AP).

Tanskalla on lisäksi oma oikeudellinen ongelmansa. Maan pitkäaikainen oikeus- ja sisäasioiden opt-out EU-lainsäädännöstä tarkoittaa, että se voi tukea mallia poliittisesti mutta tarvitsee erillisen oikeudellisen ratkaisun ennen palautusasetuksen käyttämistä. Muilla viiden maan ryhmän jäsenillä ei ole samaa estettä (European Parliament Denmark).

Aiemmat yritykset näyttävät kuilun

Politiikka vastaa todelliseen ongelmaan. Eurostatin mukaan EU-maat antoivat vuonna 2024 yhteensä 453 000 poistumismääräystä, mutta toteuttivat vain 110 000 palautusta EU:n ulkopuolisiin maihin. Komission oman arvion mukaan vuoden 2025 palautusaste oli 28 %. Se oli kymmenen vuoden korkein taso, mutta tarkoittaa yhä, että lähes kolme neljästä poistumismääräyksen saaneesta jäi maahan (EPRS).

Lähimmät vertailukohdat osoittavat, kuinka suuri ero tavoitteiden ja toteutuksen välillä on. Italian Albania-järjestely on siirtänyt noin 500 ihmistä sen jälkeen, kun se muutettiin palautuskeskukseksi maaliskuussa 2025. Alkuperäinen tavoite oli 3 000 ihmistä kuukaudessa (Euronews, Pagella Politica). Britannian Ruanda-malli tuotti neljä vapaaehtoista siirtoa ennen kuin se hylättiin korkeimman oikeuden todettua todellisen palautuskiellon riskin. Palautuskielto tarkoittaa kieltoa lähettää ihminen takaisin paikkaan, jossa häntä uhkaa vaara. Amnesty International varoitti, että Ruandaan tai Ugandaan perustettavat keskukset voisivat muuttua "julmiksi mustiksi aukoiksi" maiden dokumentoitujen ihmisoikeusongelmien vuoksi (Amnesty).

Ranska ja Espanja näyttävät, missä raja kulkee suurten EU-maiden tuessa. Emmanuel Macron piti lainsäädäntöä tehottomana ja eurooppalaisten arvojen vastaisena. Espanjan Pedro Sánchez torjui ulkoiset palautuskeskukset sanalla "trampantojo", silmänkääntötemppu, jossa muoto peittää sisällön puutteen (Le Monde, Euronews Spain).

Viidellä hallituksella on nyt malli, aikataulu ja periaatteet. Niillä ei vielä ole halukasta isäntämaata, rahoitussuunnitelmaa, valvontajärjestelmää eikä tuomioistuimissa koeteltuja sääntöjä. Ilman niitä Kööpenhaminan malli on yhä neuvottelupaperi.