Viisi maata testaa Uganda-palautuksia

Viisi EU-maata yrittää yhdistää kaksi eri ajatusta samaan pakettiin: turvapaikkakäsittelyn siirtämisen EU:n ulkopuolelle ja kielteisen päätöksen saaneiden palautuskeskukset kolmansissa maissa. Poliittinen viesti on laaja. Rakenteilla oleva järjestelmä on paljon kapeampi, oikeudellisesti rajattu ja yhä testaamatta.

Itävallan sisäministeri Gerhard Karner ja Tanskan maahanmuuttoministeri Morten Bødskov tapasivat Wienissä viime viikolla. He esittivät työnsä yhteisenä hankkeena, jota tukevat Saksa, Alankomaat ja Kreikka (OTS/BMI). Saksa ja Alankomaat tuovat mukaan kahden suuren jäsenmaan painoarvoa. Kreikka taas antaa ryhmälle uskottavuutta EU:n kaakkoisrajalla, jossa muuttoliikkeen paine näkyy konkreettisemmin kuin Wienissä tai Kööpenhaminassa.

Mistä Kööpenhaminassa oikeasti puhutaan

Tanskan ministeriön mukaan Bødskov kutsuu viiden maan ministerit Kööpenhaminaan 4. syyskuuta keskustelemaan EU:n ulkopuolisista palautuskeskuksista ihmisille, joilta on jo evätty suojelu ja joilla ei ole laillista oikeutta jäädä maahan (Tanskan maahanmuuttoministeriö). Tanskalaismedian kuvaus on sama: kyse olisi lähtökeskuksista ulkomaalaisille, joilla ei ole oleskeluoikeutta, ei järjestelmästä, jossa ensimmäinen turvapaikkapäätös ulkoistetaan kolmanteen maahan (Copenhagen Post/Ritzau).

Uganda on pisimmälle edennyt kumppaniehdokas. Mediatietojen mukaan pilotti voisi koskea 5 000–10 000 ihmistä vuoteen 2027 mennessä (EUobserver, ProtoThema).

Ero kahden mallin välillä on olennainen. EU:n ulkopuolinen turvapaikkakäsittely tarkoittaa, että pakolaisasema ratkaistaan vieraalla maaperällä. Palautuskeskus tulee kuvaan vasta, kun suojelu on evätty ja henkilö on määrätty poistumaan.

EU:n uusi palautusasetus, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi kesäkuussa, sallii jäsenmaiden siirtää lopullisen palautuspäätöksen saaneita henkilöitä suostuvaan kolmanteen maahan. Ehtona on, että maa noudattaa ihmisoikeuksia ja palautuskieltoa eli periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa lähettää paikkaan, jossa häntä uhkaa vaino (Euroopan parlamentti). Parlamentti avasi oven, mutta ei rakentanut järjestelmää valmiiksi. Tarvitaan vielä sopimukset vastaanottajamaiden kanssa ja keinot valvoa päätöksiä käytännössä. Kuten kerroimme äänestyksen jälkeen (To Brief), laki antaa mallille valtuutuksen mutta jättää vaikeimman osan hallituksille.

Karnerin poliittinen kehystys hämärtää rajaa. Itävalta on ajanut turvapaikkamenettelyjen siirtämistä Euroopan ulkopuolelle keväästä 2022 lähtien ja niputtaa nyt molemmat mallit saman otsikon alle (OTS/BMI). Se saa hankkeen näyttämään pidemmälle menevältä kuin mitä viisi hallitusta on tähän mennessä sopinut edistävänsä.

Italia näyttää eron viestin ja järjestelmän välillä

Italian Albanian-keskukset ovat Euroopan ainoa olemassa oleva yritys rakentaa ulkoisia muuttoliikelaitoksia. Sisäministeri Matteo Piantedosin mukaan keskukset mahdollistivat 100 palautusta vuonna 2025, ja niistä tulee hänen mukaansa "malli Euroopalle", kun ne ovat täydessä toiminnassa (Il Fatto Quotidiano).

Italian tuomioistuimet pysäyttivät Rooman alkuperäisen suunnitelman estämällä nopeutetut turvapaikkamenettelyt, jotka perustuivat turvallisten alkuperämaiden luokituksiin. Hallitus joutui muuttamaan Gjadërin keskuksen turvapaikkakäsittelypaikasta säilöönottoyksiköksi (Pagella Politica). Britannian Rwanda-malli kaatui samantyyppiseen ongelmaan: korkein oikeus katsoi, että Ruandan oma turvapaikkajärjestelmä loi todellisen riskin siitä, että ihmisiä lähetettäisiin edelleen vainon kohteeksi (UK Supreme Court).

Sata palautusta (Il Fatto Quotidiano) ei vielä todista, että malli toimii maanosan mittakaavassa. Se kertoo pikemminkin, kuinka kaukana poliittinen viesti on käytännön toteutuksesta.

Bryssel ei ole mukana neuvottelupöydässä

Euroopan komissio teki kantansa selväksi 13. elokuuta. Tiedottaja Guillaume Mercier sanoi, ettei komissio ole mukana Uganda-keskusteluissa, ettei se tiedä konkreettisesta ehdotuksesta ja että se arvioi "kypsiä ehdotuksia" vasta, kun niitä toimitetaan sille (komissio).

Etäisyydellä on merkitystä. Palautusasetus antaa oikeusperustan periaatteessa, ei toimivaa järjestelmää. Se ei tuo vastaanottajamaasopimusta, tehokasta muutoksenhakua Ugandassa säilytettäville ihmisille, riippumatonta valvontaa eikä ratkaisua ydinkysymykseen: jos kielteisen päätöksen saaneen henkilön lähtömaa kieltäytyy ottamasta häntä takaisin, siirto Ugandaan vain siirtää säilöönoton toiseen maahan eikä tuota palautusta (CEPS).

Tanskan oma julkinen perustelu palautuskeskuksille on ennen kaikkea poliittinen ja pelotevaikutukseen nojaava, ei näyttöön perustuva. Elokuun linjauksissa korostuivat GPS-jalkapannat ja kovemmat palautuskannustimet, jotka toimivat Tanskan alueella, eivät todisteet siitä, että EU:n ulkopuoliset keskukset nostaisivat palautusmääriä (Tanskan maahanmuuttoministeriö).

Viidellä hallituksella on poliittinen koalitio, mutta ei vielä toimivaa palautusjärjestelmää. Kööpenhaminan kokous näyttää, pystyvätkö ne nimeämään vastaanottajamaan, kirjaamaan valvottavat ehdot ja osoittamaan, että palautuskeskukset ratkaisevat takaisinoton ongelman, jonka vuoksi kielteisen päätöksen saaneet jäävät Eurooppaan.