E5 hakee Euroopan turvallisuusjohtoa

Ranskan, Saksan, Italian, Puolan ja Britannian johtajat kokoontuivat 24. kesäkuuta 2026 Berliiniin sopiakseen yhteisestä linjasta ennen Naton Ankaran-huippukokousta 7.-8. heinäkuuta. Naton pääsihteeri Mark Rutte osallistui videoyhteydellä Washingtonista, missä hän oli juuri tavannut Donald Trumpin (Bundesregierung, Euronews). Kokous muutti E5:n, Euroopan viiden suurimman sotilasvallan itse valitseman ryhmän, puolustusministeriformaatista ensi kertaa johtajatason ryhmäksi. E5:llä ei ole virallista asemaa EU:ssa eikä Natossa. Berliinissä viisi pääkaupunkia haki käytännössä ohjausvaltaa Euroopan turvallisuudessa, vaikka jokainen tarkoittaa "vahvemmalla Euroopalla" hieman eri asiaa.

Viisi lippua, kolme linjaa

Yhteinen julkilausuma käsitteli puolustusmenoja, teollista yhteistyötä ja Ukrainan tukemista (Elysée, UK Government). Sanamuodot olivat sovittelevia. Poliittiset erot jäivät niiden alle.

Liittokansleri Friedrich Merz isännöi kokousta, koska Saksa halusi yhteisen lähtökohdan Ankaraan. Hän pyrki myös laajentamaan vanhaa E3-asetelmaa, jossa Pariisi, Berliini ja Lontoo hoitivat Euroopan turvallisuutta keskenään. Rooma ja Varsova otettiin mukaan, koska molemmat olivat vastustaneet jäämistään ulkopuolelle (Le Figaro, Deutschlandfunk).

Erot näkyvät kolmessa peruslinjassa. Saksa haluaa Euroopan tekevän enemmän Natossa, ei sen ulkopuolella: lisää rahaa ja joukkoja liittokunnan olemassa oleviin rakenteisiin. Ranska hyväksyy tämän julkisesti, mutta näkee E5:n välineenä, jolla eurooppalaiset voivat hallita puolustusteollisuutta ja päättää, kuka käyttää sotilaallista voimaa ja kenen komennossa. Puola haluaa sitoa Yhdysvallat itäisen sivustan pelotteeseen ja ajaa pysyvää yhdysvaltalaistukikohtaa Puolan maaperälle (DW). Italian tavoite on pääministeri Giorgia Melonin mukaan yksinkertaisempi: olla mukana huoneessa, jossa päätökset tehdään (Il Fatto Quotidiano).

E5 voi sovittaa kantoja, lähettää poliittisia viestejä ja lisätä painetta. Varsinainen liittokuntasuunnittelu tehdään silti Natossa. Yhdysvallat hallitsee edelleen keskeisiä suorituskykyjä, kuten ilmapuolustusta ja tiedustelua. Puolustusyhtiöt ratkaisevat, syntyykö teollinen tuotanto aikataulussa. Komentoketjulla on merkitystä, koska kunnianhimoisin ranskalais-saksalainen yhteistyöhanke kaatui vain viikkoja ennen Berliinin kokousta.

FCAS-varoitus

FCAS/SCAF, seuraavan sukupolven hävittäjäjärjestelmä, jonka oli tarkoitus yhdistää miehitetyt koneet ja etäohjatut droonit, kariutui Dassault’n ja Airbusin kiistaan suunnitteluvallasta, immateriaalioikeuksista ja viennistä (The Guardian, ICDS). Se on vahvin vastaväite E5:n yhteistyöpuheelle. Berliini ja Pariisi pystyivät sopimaan huippukokouksen julkilausumasta. Ne eivät pystyneet sopimaan, kuka rakentaa koneen.

EU on avannut rahoitusta yhteishankintojen vauhdittamiseksi. SAFE-väline, Security Action for Europe, tarjoaa puolustukseen enintään 150 mrd. euroa lainoja. Ehtoihin kuuluu eurooppalainen alkuperäsisältö (European Commission). Raha ei kuitenkaan ratkaise FCAS-ongelmaa. Yhteistuotanto edellyttää yhä, että hallitukset ja yritykset sopivat määräysvallasta. Raportoinnin mukaan 19 valtiota oli hakenut SAFE-rahoitusta, mutta vain kolme operatiivista järjestelyä oli valmiina (Euperspectives).

Mitä Yhdysvallat todella tekee

Rutten liike Washingtonista Berliiniin oli harkittu. Hän kertoi liittolaisille, että Naton eurooppalaiset jäsenet ja Kanada käyttivät vuonna 2025 puolustukseen yli 90 mrd. dollaria enemmän kuin vuotta aiemmin (Atlantic Council). Hän vahvisti myös, että Yhdysvallat oli pienentänyt joitakin Natolle luvattuja joukkopanoksia ja että eurooppalaiset olivat jo täyttämässä osaa aukosta (NATO).

Rutte välittää käytännöllistä kauppaa: Eurooppa maksaa ja tekee enemmän, jotta Yhdysvallat pysyy sitoutuneena. Julkista näyttöä sitovasta vastineesta ei kuitenkaan ole. Washington ei ole luvannut tarkkoja joukkoja, suorituskykyjä tai operatiivista tukea vastikkeeksi eurooppalaisten lisäpanoksille (Politico). Naton 5. artikla, liittokunnan yhteisen puolustuksen perusta, on juridisesti voimassa. Riski ei ole sopimuksen repiminen vaan sen hidas, kapea tai ehdollinen toteuttaminen: tukikohtapäätösten viivyttäminen, varastojen avaamisen rajoittaminen tai ehtojen liittäminen Patriot-järjestelmiin.

Espanjan puuttuminen kertoo uudesta arvojärjestyksestä. Madrid on EU:n neljänneksi suurin talous, mutta E5 valikoi jäsenensä sotilaallisen painon ja itäisen sivustan uhkan läheisyyden, ei EU-instituutioiden aseman perusteella (Antena 3, Euronews Spain). Sama sääntö vaikuttaa siihen, ketkä pääsevät muovaamaan Naton suunnittelua ja kenen uhkakuva nousee hallitsevaksi.

Ankaran huippukokous näyttää kahden viikon kuluttua, muuttuuko E5-koordinaatio liittokunnan päätöksiksi. Vaikeampi kysymys on, voivatko viisi pääkaupunkia rakentaa Euroopan pilarin, jossa eurooppalaiset kantavat suuremman osan Naton sotilaallisesta taakasta, jos ne eivät pääse sopuun edes siitä, kuka suunnittelee sen aseet.