Viisi Nato-maata ostaa suomalaismiinoja

Pohjamiina odottaa merenpohjassa ja tunnistaa sensoreilla, onko sen yläpuolella sotalaiva vai kauppa-alus. Suomen, Saksan, Tanskan, Liettuan ja Norjan kerrotaan olevan ensimmäiset ostajat Forcitin Blocker-järjestelmälle, suomalaiselle vakioidulle merimiinalle, joka on suunniteltu Itämeren puolustukseen (Helsingin Sanomat, nra.lv). Jos tieto vahvistuu, kyse on poikkeuksellisesta hankinnasta: usea Pohjois-Euroopan Nato-maa ottaisi käyttöön saman miinasodankäynnin standardin. Ruotsi, Puola, Latvia ja Belgia ovat mukana laajemmassa miinayhteistyössä, mutta niitä ei ole vahvistettu ostajiksi. Sopimuksen arvoksi on arvioitu satoja miljoonia euroja, mutta julkistettua lukua ei ole.

Sotilaallinen ajatus on merialueen käytön estäminen. Tarkoitus ei ole hallita merta, vaan tehdä sen vapaa käyttö vastustajalle liian riskialttiiksi. Itämeren satamia tai vahvistusreittejä lähestyvä hyökkääjä joutuisi hidastamaan, kiertämään tai sitomaan harvinaisia miinanraivausaluksia ennen etenemistä (Shephard Media). Itämeren mataluus ja kapeat kulkuväylät vahvistavat logiikkaa. Puolustajan ei tarvitse vastata Venäjälle alus alukselta, jos miinat muuttavat keskeiset lähestymissuunnat laskelmoiduksi riskiksi.

Miksi ostajalista vastaa uhkakarttaa

Viisi kerrottua ostajaa ovat maantieteellisesti alttiita maita. Liettuan presidentti Gitanas Nauseda ja Latvian presidentti Edgars Rinkevics vierailivat Klaipedan LNG-terminaalissa, joka on Liettuan keskeinen nesteytetyn maakaasun tuontipiste, ja seurasivat yhteistä merioperaatiota. Vierailu liitti energiaturvallisuuden suoraan rannikkopuolustukseen (LRT). Rinkevics varoitti erikseen, että Venäjä voi lähikuukausina testata Natoa hybridi-iskuilla Baltian kriittistä infrastruktuuria vastaan (BNN).

Puola näyttää saman asetelman toisen puolen. Varsova rakentaa uutta meriturvallisuuskeskusta Itämeren ympärivuorokautiseen valvontaan (Straż Graniczna). Gdańsk ja Gdynia ovat kuitenkin yhtä aikaa kauppasatamia, energiakäytäviä ja Naton vahvistusten sisääntulopisteitä. Niiden lähelle rakennettavat puolustukselliset miinaesteet voisivat kaventaa Puolan omia sotilaallisia ja taloudellisia elinlinjoja (MarinePoland).

Ostaminen ei ole sama asia kuin käyttöönotto

Yhteishankinta helpottaa koulutusta, logistiikkaa ja varaosahuoltoa. Se ei ratkaise vaikeampaa kysymystä: kuka antaa lopullisen käskyn laskea miinat mereen?

Helsingin Sanomien mukaan julkista Nato-sääntöä ei ole, joka antaisi päätösvallan yhdelle liittokunnan komentajalle. Jokaisen maan poliittisen johdon pitäisi hyväksyä miinojen käyttö erikseen. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus rajoittaa toimintaa lisää. Haagin VIII yleissopimus ja San Remon käsikirja, jotka ovat merimiinojen käytön keskeisiä kansainvälisiä sääntöjä, edellyttävät, että miinat erottavat sotilas- ja siviilikohteet, vaikutuspiirissä oleville valtioille ilmoitetaan ja miinat raivataan, kun sotilaallinen tarve päättyy (Hague Convention VIII, San Remo Manual).

Itämeri kantaa jo aiempien miinasotien hintaa: merenpohjassa on edelleen kymmeniätuhansia historiallisia räjähteitä. Satelliittinavigoinnin häirintä ja harhautus vaikeuttavat yhä liikennettä Kaakkois-Ruotsin edustalla ja laajemmin Itämeren väylillä (SVT). Suomen puolustusvoimat on asettanut tässä kuussa useita tilapäisiä meriliikenteen rajoituksia itäiselle Suomenlahdelle, mikä kertoo, että kysymys siitä, kuka saa liikkua missäkin, on jo operatiivinen eikä vain teoreettinen (ERR). Venäjän Kaliningradin alueen lähellä puolustuksellinenkin merialueen sulkemisväline voidaan Moskovassa tulkita valmistautumiseksi saartoon, mikä nostaa poliittista lämpötilaa jo ennen avoimen konfliktin alkamista (Defence24).

Syvempi vastuuaukko on kansallisissa parlamenteissa. Tarkimmat tiedot hankinnasta ovat tulleet suomalaisesta journalismista, eivät Saksan, Tanskan, Liettuan tai Norjan puolustusministeriöiltä tai lainsäätäjiltä. Julkisesti ei ole juuri käsitelty sitä, missä oloissa hallitukset käyttäisivät miinoja, miten kauppamerenkulun väylät pidettäisiin auki ja miten sodanjälkeinen raivaus hoidettaisiin. Järjestelmää ostavat hallitukset ovat perustelleet hankinnan. Ne eivät ole julkisesti avanneet käytön ehtoja.