Viisi Taliban-edustajaa sai EU-viisumit

EU yrittää saada afgaanien palautukset toimimaan tunnustamatta Talibanin hallintoa. Tämä on hankala kauppa NOS:n tietojen taustalla: Belgian kerrotaan myöntäneen yhden päivän viisumit viidelle Talibanin edustajalle, joiden odotetaan osallistuvan komission keskusteluihin hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneista afgaaneista. Belgian tai EU:n julkisista asiakirjoista tieto ei vahvistu. Sen paljastama ongelma on silti todellinen. Palautukset vaativat asiakirjoja, lentokenttäyhteyksiä ja vastaanoton Kabulissa. Nämä vivut ovat nyt Talibanilla.

Viisumiovi

EU on sallinut yhteydet Talibanin edustajiin ilman hallinnon tunnustamista siitä lähtien, kun neuvosto linjasi Afganistan-politiikkansa vuonna 2021. Erottelu näyttää paperilla selkeältä. Palautuspäätöksissä se muuttuu nopeasti käytännön ongelmaksi. Paluulento ei lähde oikeusteorialla, vaan Kabulissa jonkun on otettava palautettava vastaan.

Belgian rooli olisi NOS:n tietojen pitäessä paikkansa kapea mutta poliittisesti arka. EU:n viisumisäännöstön mukaan Belgia päättää, kuka pääsee sen alueelle tällaista lyhyttä oleskelua varten. Artikla 25 sallii poikkeustapauksissa viisumin, joka on voimassa vain rajatulla alueella.

Viisumi ei yksin ratkaisisi kaikkea. Jos yksikin edustaja on YK:n Taliban-pakotelistalla, Belgian pitäisi sovittaa matka myös YK:n matkustuskiellon poikkeusmenettelyyn. Lyhyt viisumi ei silloin riitä.

Keskustelu ei ole sopimus

Komissio voi avata keskustelukanavan. Se ei voi yksin sitoa EU:ta palautussopimukseen Talibanin kanssa. EU-oikeus antaa unionille liikkumatilaa neuvotella palautusjärjestelyistä, mutta muodolliset kansainväliset sopimukset kulkevat perussopimusten kautta. Siihen kuuluvat 79 artiklan 3 kohta ja 218 artikla.

Toimivaltakartalla on väliä, koska hallituksiin kohdistuu paine osoittaa, että kielteinen turvapaikkapäätös voi johtaa poistamiseen. Saksa näyttää rajan. Berliini palautti elokuussa 2024 Kabuliin 28 afgaanimiestä, joita kuvattiin rikoksista tuomituiksi. Lento järjestettiin tiettävästi Qatarin kautta (PBS/AP, Al Jazeera). Reuters kertoi myöhemmin, että Saksa haluaa suoria keskusteluja Talibanin kanssa palautuksista.

Tähän asti malli on ollut kapea, välitetty ja juridisesti altis riidoille. Hallitukset voivat luvata tiukempaa palautuspolitiikkaa. Sen toteuttaminen vaatii vastapuolen, jota ne eivät halua legitimoida.

Itävalta on myös vaatinut afgaanien palautusmahdollisuuksien pitämistä auki, myös vuoden 2021 aloitteessa, josta Reuters raportoi. Tanskan EU-puheenjohtajuusohjelma nostaa palautukset ja yhteistyön EU:n ulkopuolisten maiden kanssa korkealle julkaistuissa painopisteissään. Belgialle jäisi isäntämaana välitön vastuu viisumeista, pakotteista ja siitä, alkaako yhteydenpito näyttää tunnustamiselta.

Oikeuksien raja

Mikään Brysselin tapaaminen ei muuta kieltoa palauttaa ihmistä vakavaan vaaraan. EU:n palautusdirektiivi velvoittaa noudattamaan palautuskieltoa eli sääntöä, jonka mukaan ihmistä ei saa lähettää maahan, jossa häntä uhkaa vakava vaara. Perusoikeuskirja kieltää poistamisen, jos edessä on vakava kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun riski.

Tuomioistuimet voivat yhä pysäyttää palautukset tapaus kerrallaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki tästä suojasta ehdottoman 3 artiklan perusteella ratkaisussa Saadi vastaan Italia. EUAA:n nykyinen Afganistan-ohjeistus tunnistaa edelleen ryhmiä, joihin kohdistuu vakava riski. Amnesty ja Human Rights Watch kuvaavat Talibanin kovaa sortoa, erityisesti naisia ja tyttöjä vastaan.

Yhteydenpito ei tarkoita tunnustamista. Auki ovat konkreettisemmat kysymykset: ketkä tulivat Belgiaan, millä viisumi- ja pakoteperusteella, ja haettiinko palautuksista jonkinlaista yhteisymmärrystä. Euroopan palautuspolitiikka törmää Talibanin tosiasialliseen valtaan. Arkaluontoisin osa saattaa tapahtua julkisuuden ulkopuolella.