Fossiiliset CO₂-päästöt laskevat, kokonaispäästöt ennätykseen

Maailman fossiilisista polttoaineista ja sementintuotannosta syntyvien CO₂-päästöjen ennustetaan vähenevän hieman vuonna 2026. Ihmisen aiheuttamien päästöjen kokonaismäärä kasvaa silti ennätykseen (Global Carbon Budgetin esijulkaisu). Luvut sopivat yhteen, koska kokonaissummaan lasketaan myös maankäytön päästöt, joiden arvioidaan kasvavan. Muutokset ovat pieniä, eikä kumpikaan vielä osoita pysyvää suuntaa.

Ihmiskunnan CO₂-päästöt voi hahmottaa yhtenä laskuna, joka kertyy kahdelta tililtä. Fossiilitilille kirjataan hiilen, öljyn, kaasun ja sementintuotannon päästöt. Maankäyttötilille kertyvät metsien raivaamisesta ja heikentämisestä, puunkorjuusta sekä turvemaiden kuivattamisesta ja polttamisesta syntyvät päästöt. Uudelleen kasvavien metsien ilmakehästä sitoma hiili vähennetään maankäyttötililtä.

Fossiilitilin päästöjen ennustetaan vähenevän tänä vuonna 0,4 prosenttia eli noin 0,15 mrd. tonnia. Päästöjä jäisi 38,2 mrd. tonnia (Global Carbon Budgetin esijulkaisu). Global Carbon Projectin mukaan kyse olisi ensimmäisestä fossiilipäästöjen vuosittaisesta laskusta sitten pandemiavuoden 2020. Maankäytön päästöjen arvioidaan kasvavan noin 4,4 mrd. tonnista 5,1 mrd. tonniin. Yhteismäärä nousisi 42,8 miljardista tonnista ennätykselliseen 43,3 miljardiin tonniin (Global Carbon Budgetin esijulkaisu). Luku on arvion keskiarvo.

Global Carbon Budget kokoaa vuosittain tiedot siitä, mistä ihmiskunnan CO₂-päästöt tulevat ja mihin hiili päätyy. Tämän vuoden versio on vielä esijulkaisu, jota muut tutkijat tarkistavat. Rinnakkaisanalyysi on jo vertaisarvioitu ja julkaistu lehdessä Nature Climate Change.

Maankäytön päästöjä on vaikeampi arvioida

Fossiilitilin kokoaminen muistuttaa sähkömittarin lukemista. Tutkijat laskevat päästöt kansallisista polttoaine- ja sementtitilastoista, joista selviää, mitä on myyty ja poltettu sekä paljonko sementtiä on tuotettu. Maankäytölle ei ole mittaria. Sen päästöt arvioidaan tietokonemalleilla, jotka kuvaavat kasvien ja maaperän hiilivarastojen muutoksia. Työ muistuttaa metsän painon arvioimista ilmakuvista ja kasvutaulukoista.

Turve havainnollistaa ongelmaa. Se on osittain maatunutta kasviainesta, joka kertyy vetiseen maahan kuin kompostikasa, joka ei koskaan hajoa loppuun. Siksi turve varastoi runsaasti hiiltä. Kun se kuivuu tai palaa, hiili vapautuu. Yhden vuoden päästömäärää on paljon vaikeampi arvioida kuin öljytynnyreitä laskea.

Ennätys epävarmuusvälin sisällä

Ero näkyy epävarmuusväleissä eli vaihteluväleissä, joiden sisällä todellisen luvun arvioidaan olevan. Fossiilipäästöennuste ulottuu 1,5 prosentin laskusta 0,6 prosentin kasvuun (Global Carbon Budgetin esijulkaisu). Muutoksen suuntaakaan ei siis vielä tiedetä varmasti.

Maankäyttöarvio on vielä epävarmempi. Jo vuoden 2025 maankäyttöpäästöjen arvion epävarmuus on ±2,6 mrd. tonnia, selvästi enemmän kuin tälle vuodelle ennustettu noin 0,7 mrd. tonnin kasvu (Global Carbon Budgetin esijulkaisu). Hiilibudjetin laatimiseen osallistuneen CICEROn mukaan epävarmuuden vuoksi kokonaispäästöjen pienestä kasvusta ei voi päätellä juuri mitään.

On myös erotettava kaksi lukua, jotka menevät helposti sekaisin. Päästöt kertovat, kuinka paljon ihmiskunta tuottaa CO₂:ta vuodessa. Ilmakehään kertyvä määrä on eri luku, sillä maa ja meret sitovat osan vuosittaisista päästöistä. Hiilibudjetissa nämä luonnolliset nielut lasketaan erikseen. Päästöennätys kertoo, kuinka paljon ihminen kuormittaa ilmastoa; ilmakehän muutos riippuu myös siitä, kuinka paljon luonto sitoo hiiltä kyseisenä vuonna.

Ilmastotavoitteen kannalta ratkaisevaa on päästöjen kertyminen. Global Carbon Project arvioi, että jäljellä on noin 150 mrd. tonnia CO₂:ta, jos lämpeneminen halutaan rajata 1,5 asteeseen. Nykyisellä päästötahdilla määrä riittää alle neljäksi vuodeksi (ICOS). Tämän vuoden ennuste osoittaa, että fossiilipäästöt voivat hieman vähentyä samalla kun kokonaispäästöt kasvavat. Kumpikaan ennustettu muutos ei vielä kerro pysyvästä suunnasta. Seuraava vuosittainen hiilibudjetti näyttää, jatkuuko fossiilipäästöjen lasku.