Neljä maata tukee £400m puolustuspankkia

Britannia, Suomi, Alankomaat ja Puola haluavat perustaa puolustusrahoitusvälineen, joka kokoaisi tilauksia, lainoittaisi liittolaisia ja maksaisi toimittajille ennen kuin hallitukset hoitavat omat laskunsa. Ajatus osuu todelliseen pullonkaulaan: Euroopan puolustusbudjetit kasvavat, mutta maat ostavat yhä erikseen, tilaukset jäävät pieniksi ja tuotantolinjat vajaakäytölle. Ongelma on, että järjestelyn tarvitsemasta oikeudellisesta rakenteesta tiedetään julkisesti hyvin vähän.

Mitä MDM käytännössä tekisi

Britannian pääministeri Keir Starmer julkisti Multilateral Defence Mechanismin 30. kesäkuuta. Britannian puolustusinvestointisuunnitelmasta on varattu siihen 400 miljoonaa puntaa (GOV.UK). MDM olisi itsenäinen kansainvälinen rahoituslaitos, ei yhden hallituksen alainen väline (Pinsent Masons).

Sen tehtävä olisi koota kysyntää eri maista, myöntää lainoja yhteishankintoihin, rakentaa varastoja ja maksaa valmistajille ennakkoon, jotta nämä uskaltavat kasvattaa tuotantoa. Ylen mukaan neljä maata tavoittelee mekanismin käynnistämistä vuoteen 2027 mennessä (Yle).

Tällä on merkitystä, koska nykyiset väylät eivät tee samaa työtä. Naton hankintavirasto NSPA hoitaa monikansallisia hankintoja, mutta se ei lainoita eikä ennakkorahoita toimittajia (NATO). EU:n SAFE-väline, eli Security Action for Europe, on puolestaan 150 miljardin euron puolustuslainajärjestelmä. Sen säännöt ohjaavat rahaa eurooppalaisille toimittajille, sillä hankinnoissa sovelletaan 65 prosentin eurooppalaista alkuperävaatimusta. Se rajaa hallitusten mahdollisuuksia ostaa esimerkiksi brittiläisiltä tai yhdysvaltalaisilta valmistajilta (Council).

MDM sijoittuisi näiden väliin. Se ei olisi EU:n budjettiväline eikä Naton komentorakenne, vaan pankkimainen kerros, jonka tarkoitus on tehdä yhteistilauksista rahoitettavia jo ennen kuin kalusto toimitetaan.

Puuttuva sääntökirja

Tavoitteen ja julkisten asiakirjojen väliin jää suuri aukko. Sitovia velvoitteita luovaa neljän maan sopimusta ei ole julkaistu. Britannian rahoitussitoumus on kirjattu, mutta tutkijat eivät pystyneet varmistamaan Alankomaiden pääomapanosta, Puolan perustamisallekirjoitusta tai Suomen oikeudellista asiakirjaa (Pinsent Masons, GOV.UK).

Auki on myös peruskysymyksiä. Kuka omistaa laitoksen? Kuka äänestää? Kuka tarkastaa? Kuka saa lainaa? Kuka allekirjoittaa varsinaiset sopimukset? Ostaisiko MDM suoraan, vai kulkisivatko tilaukset OCCARin kautta? OCCAR on Ranskan ja Saksan johtama virasto, joka hallinnoi jo nyt monikansallisia asehankkeita. Alankomaiden puolustuspolitiikka tukee monikansallisia hankintoja, mutta toimeenpanevaa elintä ei ole vahvistettu (Defensie Dichtbij).

Puolustuspankki, joka lainoittaa tai takaa hankintoja, synnyttää myös rahoitusriskin. Yksikään perustajamaa ei ole kertonut, kenen taseeseen riski kirjataan.

Toimittajasäännöt ja tuotantolattiat

Toimittajakelpoisuus on poliittisesti arin kohta. Ranska pyrki rajaamaan Britannian SAFE-välineen ulkopuolelle suojatakseen EU:n teollisuusetusijaa (CER, Rzeczpospolita). Jos MDM toimii ilman vastaavia rajoituksia, siitä voi tulla väylä rahoittaa yhdysvaltalaisia tai brittiläisiä toimittajia SAFE-sääntöjen ulkopuolella. Pariisin logiikka on, että EU:n puolustusrahan pitää rakentaa EU:n omaa teollisuutta. Löyhemmillä kelpoisuussäännöillä toimiva rinnakkaisväylä heikentäisi tätä ajatusta.

Rahoitus ei yksin ratkaise tuotantoa. Viron entinen diplomaatti Jüri Luik sanoi ERR:lle, että Ankaran Nato-huippukokouksen pääaiheeksi nousevat puolustusteollisuuden pullonkaulat, eivät budjetit (ERR). Virolainen Äripäev tiivisti saman: eurot eivät pysäytä panssarivaunua tai ohjusta (Äripäev). Jos ammuslinjat ja ilmatorjunnan komponenttitehtaat käyvät jo täydellä kapasiteetilla, uusi lainaväline ei nopeuta toimituksia.

MDM:n merkitys olisi todennäköisesti suurin toistuvissa ja standardoiduissa tuotteissa: ammuksissa, sensoreissa, elektronisen sodankäynnin järjestelmissä ja varastoitavassa kalustossa. Niissä koottu kysyntä voi antaa valmistajille riittävän varmuuden investoida kapasiteettiin. Huippuluokan ilmatorjuntapulaan se sopii huonommin, koska tuotantopaikat ja komponenttiketjut ovat jo vuosia jäljessä.

Vuoteen 2027 mennessä ratkaisevaa ei ole julistus vaan näyttö: julkaistu perussääntö, nimetyt jäsenet ja sidottu pääoma, valittu hankintareitti, toimittajakelpoisuuden säännöt, allekirjoitetut sopimukset ja toimitusaikataulut. Neljän hallituksen on vastattava näihin kysymyksiin. Siihen asti MDM on lupaava rahoitusrakenne, ei todennettu suorituskyky.