Neljä maata pysäyttää 90 % autopäästötavoitteen

Saksa, Italia, Puola ja Tšekki ovat tiettävästi koonneet riittävän joukon estääkseen Euroopan komission oman kompromissin autojen päästörajoista. Jos ryhmä pysyy koossa, ehdotus ei etene neuvostossa, jossa jäsenmaiden hallitukset päättävät EU-laeista, ilman myönnytyksiä näille maille. Kiista koskee sitä, kuinka paljon joustoa Eurooppa jättää polttomoottoreista irtautumiseen ja kuka maksaa, kun aikataulu alkaa purra.

Matematiikka lukitsee neuvottelupöydän

Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan vuoden 2035 jälkeen myytävien uusien autojen pakokaasupäästöjen on laskettava 100 % vuoden 2021 tasosta. Käytännössä se lopettaa uusien bensiini- ja dieselautojen myynnin (EUR-Lex). Komissio ehdotti tavoitteen avaamista ja laskemista 90 %:iin, mikä jättäisi kapean tilan synteettisillä tai uusiutuvilla polttoaineilla kulkeville autoille (Reuters/MarketScreener, EUobserver).

Saksa ja Italia viestittivät 25. kesäkuuta pidetyssä ympäristöministerien kokouksessa, että edes 90 % ei niiden mielestä jätä riittävästi liikkumatilaa, kertoivat Bloomberg ja RMF.

Suurin osa EU-lainsäädännöstä hyväksytään määräenemmistöllä: tarvitaan vähintään 15 hallitusta 27:stä, ja niiden on edustettava 65 % EU:n väestöstä (neuvosto). Estävä vähemmistö vaatii neljä valtiota, jotka edustavat yli 35:tä prosenttia EU-kansalaisista. Saksa, Italia ja Tšekki tuovat väestöpainon, mutta hallituksia on vain kolme. Puola tuo neljännen hallituksen ja nostaa ryhmän noin 42 %:iin, selvästi molempien rajojen yli (Eurostat, RMF).

Estävä vähemmistö ei voi kirjoittaa omaa lakiaan. Se voi pakottaa muut neuvottelemaan.

Neljä pääkaupunkia, neljä eri vaatimusta

Joustoa vaativa ryhmä on samaa mieltä suunnasta, mutta ei yksityiskohdista. Saksa haluaa lisää aikaa, aseman e-polttoaineille eli talteen otetusta hiilidioksidista ja uusiutuvasta sähköstä tehdyille synteettisille polttoaineille, sekä suojaa ladattaville hybrideille. Italia ajaa biopolttoaineita ja "teknologianeutraaliutta", eli ajatusta, jossa sääntely rajoittaa päästöjä mutta ei määrää, millä moottoritekniikalla tavoite saavutetaan. Rooman painetta selittää autoteollisuus, joka valmisti 591 000 ajoneuvoa vuonna 2024, kun vuonna 2000 määrä oli 1,74 miljoonaa (OICA). Tšekki, jonka teollisuus nojaa Škodan alihankintaketjuun, haluaa helpompia sääntöjä ennen vuotta 2030, jotta valmistajat välttävät suuret sakot siirtymävaiheessa. Puola puhuu oikeudenmukaisuudesta: kuka kantaa kustannukset ja millä aikataululla.

Sähköautojen myynti kasvaa. Italiassa ladattavien autojen osuus uusista rekisteröinneistä nousi alkuvuonna 2026 16,7 %:iin, kun Euroopan keskiarvo oli 31,6 % (Repubblica). Neljä maata ei siis kiistä siirtymän etenemistä. Ne katsovat, että työntekijät ja alihankkijat tarvitsevat joustavampia välineitä selvitäkseen siitä.

Tiukan linjan vastaväite ja Ranskan kaksijakoisuus

Seitsemän maata, joukossa Tanska, Ranska, Alankomaat, Espanja ja Ruotsi, varoitti Brysseliä kesäkuun alussa sääntöjen höllentämisestä. Niiden mukaan perääntyminen heikentäisi niiden sijoittajien luottamusta, jotka rakentavat jo sähköauto- ja akkutehtaita (Euronews). Ilmastokomissaari Wopke Hoekstra tuki samaa viestiä 25. kesäkuuta neuvostossa ja kuvasi sähköautojen myynnin kasvua "spektakulaariseksi" (Economic Times/Reuters).

Ruotsin asema näyttää, mistä tiukassa linjassa on kyse. Sähköautojen osuus uusista rekisteröinneistä on yli 40 %, ja sähköllä ajaminen maksaa kilometriltä arviolta noin puolet dieseliin verrattuna. Tukholma on rakentanut latausinfrastruktuuriaan nykyisten sääntöjen varaan (Energimyndigheten, Nordea). Tavoitteen heikentäminen siirtäisi kustannuksia maille, jotka etenivät ensin.

Ranska on ratkaiseva epävarmuustekijä. Pariisi allekirjoitti seitsemän maan kirjeen, mutta julkaisi myös Rooman kanssa yhteisen lausunnon, jossa korostettiin työpaikkoja ja Euroopan tarvetta välttää yhden moottoritekniikan määräämistä (Adnkronos). Ranska tukee vuoden 2035 suuntaa, mutta haluaa samalla suojata omaa vaikeuksissa olevaa autojen alihankintaketjuaan. Ei ole selvää, miten kanta pitää loppuäänestyksessä.

Neljän maan ryhmä perustuu diplomaattiseen raportointiin, ei julkaistuun äänestyslistaan (Bloomberg). Komission teksti ei ole valmis, ja nelikon vaatimukset eroavat toisistaan: Saksan synteettisten polttoaineiden linja palvelee eri tuotantoketjuja kuin Italian biopolttoainevaatimus tai Tšekin vaatimus sakkohelpotuksista. Autonvalmistajat, alihankkijat ja akkuteollisuuden sijoittajat seuraavat kiistaa yhden kysymyksen vuoksi: voiko EU-sääntöihin perustaa investointisuunnitelman vai ei?